tiistai 30. huhtikuuta 2013

Kastike paahdetuista kasviksista

Tämän kastikkeen alkuperäinen ohje, on kirjasta "500 ruokaa vauvoille ja taaperoille", jonka aiemmin jo esittelinkin. Olen hiukan muokannut ohjetta oman maun mukaiseksi. Kastiketta voi syödä sellaisenaan vaikka pastan kanssa tai siihen voi lisätä haluamaansa proteiinia.

1 pieni munakoiso
1 pieni kesäkurpitsa
1 punasipuli
1 keltainen paprika
1 vihreä paprika
1 punainen paprika
3 valkosipulinkynttä
1 tlk tomaattimurskaa
1 Vogelin suolaton kasvisliemikuutio
oliiviöljyä, mustapippuria, (suolaa)
tuoreita yrttejä maun mukaan

Vielä hetkeksi uuniin
 Pese kasvikset, poista paprikoista siemenet ja kuori sipulit. Lohko kasvikset isohkoiksi paloiksi uunipellille, viipaloi valkosipulinkynnet ja lorauta päälle hiukan oliiviöljyä. Paahda kasviksia uunissa 200 asteessa n. 30 minuuttia, kunnes ovat pehmeitä ja reunoilta hiukan tummuneita. Kääntele kasviksia pari kertaa paahtamisen aikana. Laita paprikat hetkeksi tiiviiseen muovipussiin ja kuori ne. Siirrä kasvikset kattilaan ja lisää joukkoon tomaattimurska sekä kasvisliemikuutio. Keittele puolisen tuntia, mausta pippurilla ja tuoreilla yrteillä. Lisää pari desiä vettä, jos kastike on liian paksua. Näytä soossille lopuksi vähän sauvasekoitinta.


Tästä annoksesta riittää meillä myös pakastimeen muutama pieni pakastepurkillinen, kastiketta on helppo jatkaa tai muunnella tarpeen mukaan. Kuvassa näkyvään taaperon annokseen on lisätty hiukan paistettua kalkkunan jauhelihaa.

sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Messuja ja kuorolaulantaa

Huh huh, onpa ollut kuulkaa oikein aktiiviviikonloppu! Lauantaina päätimme lähteä koko perheen kera Helsingin Messukeskukseen messuille. Kuluneena viikonloppuna Messukeskuksesta on löytynyt monenlaista expoa; Lapsimessut, ModelExpo, PetExpo, Kädentaito, OutletExpo sekä Lähiruoka & Luomu. En ole aikaisemmin kyseisessä tapahtumassa käynyt ja jotenkin se tuli ihan puun takaa, että lapsimessuilla on valtavasti lapsia ja rattaita. En oikein fanita suuria ihmislaumoja ja rattaiden kanssa ryysiksessä puikkelehtiminen ei ehkä ollut unelmieni täyttymys. Mutta Lähiruoka & Luomu tapahtumasta esittelen myöhemmin erään herkullisen tuttavuuden, joka tosin ei ollut ainakaan minulle uusi.

Tänään sunnuntaina olin sukulaistytön ja kummitytön kanssa gaykuoro Out'n loudin Lastenkonsertissa Töölössä. Olen nähnyt Out'n loudin esiintyvän pari kertaa aikaisemminkin ja minusta oli mielenkiintoinen ajatus näiltä laulavilta herroilta järjestää lastenkonsertti. Ohjelmisto koostui sekä uudemmista kappaleista (esim. Tuure Kilpeläisen Kuningas EI ja Hevisauruksen Räyh!) että vanhoista tutuista sävelmistä (Mustan kissan tango, Sambalele). Kuoro on kaksikielinen ja tälläkin kertaa ohjelmisto koostui sekä suomen- että ruotsinkielisistä kappaleista. Lisäksi mukana oli nukketeatteria ja vilahtipa lavalla myös Vaaleanpunainen pantteri sekä apassi-intiaani.



Kuoron laulajat ovat ehkä homoja, mutta millään muotoa homogeenistä sakkia he eivät ole. Kuorosta löytyy ukkoa nuorista sälleistä eläkeläisiin, pitkää, pätkää, laihaa ja tukevaa, karvanaamaa ja siloposkea. Tämä suloinen äijäporukkka suhtautuu esiintymiseen niin herttaisella tavalla vakavan humoristisesti, että tulen väistämättäkin joka kerta erinomaisen hyvälle tuulelle heitä kuunnellessani. Tällä kertaa sanat oli ehkä välillä vähän hukassa, mutta eipä se menoa haitannut.

Räyh!


Ajankohta tämänkaltaiselle konsertille oli tietysti mitä mainioin, vaikkakin lastenkonsertti-idea oli kuulemma saatu jo aikoja sitten, ennen tasa-arvoista avioliittolakia ajavaa kansalaisaloitetta. Out'n loud esittää muutamia kappaleita lastenohjelmistostaan DTM:ssä 5.5.2013 Kansainvälisenä sateenkaariperhepäivänä, kannattaa mennä kuuntelemaan!

Ikiliikkuja se on...
 Out'n loudin kotisivut

perjantai 19. huhtikuuta 2013

50 Shades of Grey - Paljon melua tyhjästä

Minäkin kun muutkin. 50 Shades- trilogia on ollut myyntimenestys ja suuri sensaatio ympäri maailmaa. Pitihän minunkin sitten hankkia kirjat itselleni ja lukea. Hoh hoijaa.


Ensinnäkin kirjat on yksinkertaisesti huonosti kirjoitettu. Kirjailija käyttää muutamaa sanaa, lausetta ja ilmaisua, joita toistelee jatkuvasti. Nämä kolme kirjaa voisi helposti tiivistää yhteen huomattavasti ohuempaan teokseen, kuin yksikään näistä osista itsessään on. No, tämä ei ollut uutta niille, jotka ovat trilogian menestytarinaa seuranneet. Lisäksi olin lukenut etukäteen, että merkittävää kirjassa on myös se, että nuori, viaton opiskelijatyttö ryhtyy sadomasokistiseen suhteeseen rikkaan, menestyneen ja vanhemman yritysjohtajan kanssa. Se ikäero on seitsemän vuotta! Onko se nyt sitten poikkeuksellista, että 20- ja 27- vuotiaalla on suhde?

En tiedä teistä, mutta minusta on pitkästyttävää lukea sivu toisensa jälkeen jäätävistä/hehkuvista katseista, ailahtelevista tunteista ja/tai mielialoista ja huulen pureskelun eroottisuudesta. Toki niitä seksikuvauksiakin on, mutta kyllä siinä rehellisesti sanottuna liian monta huulen pureskelua, kauhistunutta henkäystä ja epävarmaa/tulista/jäätävää katsetta jouduttiin käymään läpi, ennen kuin ensimmäisessä osassa päästiin itse asiaan.

Moni (kotirouva?) on selkeistä kirjallisista puutteista huolimatta jäänyt kirjojen pauloihin ja kahlannut ne ennätysajassa läpi. Minä en. Jouduin päättämällä päättämään, että luen ne läpi, ihan vain koska ne oli tullut omaksi hankittua. Ja tietenkin selvittääkseni, paraneeko teksti tai edes juoni loppua kohti, tai tapahtuuko mitään, mikä voisi yllättää. Lähinnä yllättävää oli se, että jossain vaiheessa toista kirjaa hetkeksi kiinnostuin juonesta, mutta ei se kovin kauaa kestänyt.

Teaseriksi loppuun; koittakaahan arvata saavatko he lopulta toisensa..?

tiistai 16. huhtikuuta 2013

Ameriikan herkkuja

Amerikasta, amerikkalaisista ja amerikkalaisuudesta voidaan olla montaa mieltä, mutta minua Yhdysvallat viehättää kahdessakin mielessä. Ensinnäkin USA on loistava matkakohde, sieltä varmasti löytyy jokaiselle jotakin! Siis ihan taatusti. Itse en niinkään piittaa rantalomista saati reppureissaamisesta vaan kaupunkilomat on minun juttuni. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi pitäisi lähteä rinkka selässä kiertelemään Eurooppaa junalla, tai vielä pahempi; rinkka selässä kiertelemään Aasiaa. Ei kuulkaa, kun minä lähden matkalle, tykkään asua kivassa hotellissa (viisi tähteä ei toisinaan ole yhtään liikaa, sanokaa mun sanoneen) keskeisellä paikalla suurkaupungissa. Yhdysvalloissa olen valitettavasti käynyt vain Bostonissa ja New Yorkissa, mutta toiveissa olisi päästä joskus länsirannikollekin, vaikkapa San Franciscoon. Onnistuneeseen lomailuun kuuluu mielestäni paljon paljon paljon shoppailua ja ainakin sen kriteerin em. kaupungit onnistuivat loistavasti täyttämään. Toisekseen lomalla pitää olla paljon hyvää ruokaa ja se on toinen asia, mikä Yhdysvalloissa minua viehättää, siellä sitä hyvää ruokaa on. Olen aamupalaihmisiä ja siellä todellakin ymmärretään aamupalan päälle! Amerikkalaisten pannukakkujen ystäville vinkiksi, että täältä olen löytänyt parhaan kokeilemani pannarireseptin.

Amerikkalaisissa sarjoissa, elokuvissa, sarjakuvissa jne. syödään aina maissilastuilla paneroitua kanaa. Tässä versiossa kana on vaihdettu tofuun. Coleslawta syödään yleensä grilliruuan höysteenä, mutta se on niin hyvää, että minusta sitä voi syödä melkein minkä kanssa vaan.



CORN FLAKES TOFU, VALKOSIPULINEN COLESLAW JA UUNIRANSKALAISET

1 pkt tofua

5 dl maissilastuja
1,5 tl currya
1,5 tl paprikajauhetta
suolaa, mustapippuria rouhittuna

1 muna
1 rkl vehnäjauhoja
suolaa

paistamiseen öljyä ja voita

Murskaa maissilastut ja laita isolle lautaselle. Sekoita joukkoon mausteet. Vatkaa muna laakeahkossa kulhossa ja sekoita joukkoon  vehnäjauho ja ripsaus suolaa. Leikkaa tofu neljäksi pihviksi ja kuivaa hyvin talouspaperilla. Kastele pihvit munaseoksessa ja painele sitten pintaan maissilastumurskaa niin paljon kuin pystyt, voit tarvittaessa toistaa käsittelyn. Paista voi-öljyseoksessa rapeiksi.

Coleslaw

250 g keräkaalia
100 g porkkanaa
5 rkl majoneesia
2 rkl kermaviiliä
2 tl omenaviinietikkaa
1 tl hunajaa
muutama tippa chilikastiketta (esim. TexasPete)
1 valkosipulin kynsi
suolaa, mustapippuria rouhittuna

Leikkaa kaali ohuen ohuiksi suikaleiksi, raasta porkkana karkeaksi raasteeksi ja silppua valkosipulin kynsi. Painele kaalisuikaleita perunanuijalla, jotta mehu alkaa irrota. Sekoita loput ainekset kastikkeeksi ja sekoita rehujen joukkoon. Anna tekeytyä jääkaapissa muutama tunti tai seuraavaan päivään.

Uuniranskalaiset

Leikkaa isoista perunoista paksuja suikaleita tai lohkoja ja keitä muutama minuutti vedessä. Valuta perunalohkot ja kuivaa mahdollisimman hyvin. Levitä uunipannulle, mausta suolalla. Sekoita perunoiden joukkoon rypsiöljyä ja pieni loraus sesamöljyä. Paista uunissa rapeiksi 225-250 asteessa.


maanantai 15. huhtikuuta 2013

Luonnonkaunis 2013

Kipin kapin Kaapelitehtaalle 4.-5.5.2013!

Pro Luonnonkosmetiikka ry järjestää siellä silloin Luonnonkaunis 2013 messut. Messuilla on esittelyssä luonnonkosmetiikkaa, lisäksi tapahtumassa on mahdollista saada tietoa ja käytännön vinkkejä ekokosmetologeilta ja ekokampaajilta. Luonnonkosmetiikka ei sisällä niitä no-no-juttuja...

Tapahtumaan on kaiken muun hyvän lisäksi vapaa pääsy! Minä ainakin menen ja otan ystäväni mukaan myös!

Luonnonkaunis 2013

Kuva: www.luonnonkosmetiikka.fi

tiistai 9. huhtikuuta 2013

Blogiviidakko

Kuva: http://minetteriordan.com/wp-content/uploads/2013/01/virginia_woolf_quote.jpg

Olen aika uusi täällä blogimaailmassa. Minulla on vain muutama blogi, joita seuraan säännöllisesti ja itsekin olen vasta kirjoittamisen aloittanut. Olen yrittänyt löytää blogeja, joita seurata, mutta jotenkin se on ollut hankalaa.Olen hakenut sivuja, joissa käsiteltäisiin asioita, joista itsekin olen kiinnostunut ja joista itsekin kirjoitan tai tulen kirjoittamaan, eli ruoka, lapset, käsityöt, leipominen, kirjallisuus jne. Suoraan sanottuna suurin osa löytämistäni blogeista on kuulunut sellaisiin kategorioihin, joita en piittaa seurata.

1) Marisijamammat
Ilmeisesti on kovin trendikästä kirjoittaa yks yhteen raskautensa, synnytyksensä ja jälkikasvunsa kehittyminen. Sen lisäksi on ilmeisesti trendikästä ilmaista myös (ja varsinkin) negatiiviset fiiliksensä lapsen saamiseen ja kasvattamiseen liittyen. Joskin vähintään puolianonyymisti ja jälkikasvusta hassuja peitenimiä käyttäen. Tämmöinen välillä jopa inhorealistinen lähestymistapa äitiyteen ja blogimaailmaan ei ole minun juttuni. Ymmärrän kyllä, että tämänkaltaisille blogeille on lukijakuntansa ja parhaimmillaan ne voivat tarjota kipeästi kaivattua vertaistukea samankaltaisessa elämäntilanteessa painiville. Varsinkin, kun esimerkiksi sosiaalisessa mediassa usein tuodaan esille vain ne vaaleanpunaiset onnentunteet ja viimeisen päälle silotellut perhepotretit sydänten kera.

2) Mainostajamisut
Olen silloin tällöin lueskellut muutamaa suosittua blogia, jotka keskittyvät lähinnä muodin, kosmetiikan ja sen sellaisen esittelyyn ja mainostamiseen. Usein nämä blogit on huonosti kirjoitettuja ja, anteeksi nyt vaan, rahastus paistaa läpi. Ymmärrän, että jotkut saavat bloggaamisesta elantonsa, tai ainakin osan siitä, mutta siinä tapauksessa toivoisin keskittymistä myös sisältöön ja ihan kielioppiinkin. Sattumalta luin erään "suosikkibloggarin" blogia samana päivänä, kun hän haukkui lukijansa  negatiivisen palautteen vuoksi ja kehotti pysymään poissa sivuiltaan, jos haluaa kritisoida ja on kateellinen. Ihan jo kyseisen tekstin vuoksi, todellakin pysyn kaukana siitä blogista tulevaisuudessa.

3) Julkkisblogit
No joo, ei mua ihan oikeesti kiinnosta, mitä Tuksulle kuuluu.

4) Leivonnaisilla/käsitöillä tms brassailijat
Usein tuntuu olevan tapana esitellä aikaansaannoksiaan netissä, ilman sen paremmin kommentoimatta miten kyseinen käsityö/kakku/ruoka on tehty. En pidä kovin kiinnostavana katsella sivutolkulla kuvia Novitan "kirjoneuletta yhdellä langalla" -tyyppisistä sukista. Tai jos joku on tehnyt kauniin kakun ja halunnut postata sen blogissaan, niin tahtoisin tietää, miten se kakku on tehty ja mitä siinä on erityistä. Varsinkin, kun itse selailen käsityö- ja leivontablogeja nimenomaan innoitusta hakien.

Onko sinulla blogi, joka ei kuulu em. kategorioihin?? Tai seuraatko sellaista? Kerro minullekin!

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Pari pannaria

Tällä viikolla olen sairastanut ja perjantaina teki mieli jotain hyvää välipalalle. Päätin tehdä pannaria. Normaalisti olisin laittanut taikinaan jotakin öljyä, mutta tänään kaipasin ihan oikeaan voihin tehtyä pannaria.

 PANNUKAKKU

7,5 dl maitoa
3 munaa
1 dl täysjyväspelttijauhoja
0,5 dl kauraleseitä
2,5-3 dl vehnäjauhoja
2 tl vaniljasokeria
2 tl intiaanisokeria
1 tl suolaa
0,5 dl sulatettua voita (tai öljyä)

Vatkaa kaikki aineet sekaisin ja anna taikinan turvota sen aikaa kun uuni lämpiää. Kaada taikina uunipannulle leivinpaperin päälle ja paista 200 asteessa n. 25-30 minuuttia.
Pannaria, marjoja ja vaniljakastiketta
 Kun tyttäreni oli alle vuoden ikäinen, tein hänelle joskus kauramaidosta pannukakkua, jota hän tykkäsikin sormin napostella. Pannarihan on vähän sitkasta, joten ihan pienille sitä ei kannata tarjota vaan odottaa, että vauva osaa jo jonkin verran pureskella ruokaa. Meillä tätä syötiin n. 9-10 kk ikäisestä lähtien.

VAUVAN PANNARI

2,5 dl kauramaitoa
1 muna
1 prk päärynäsosetta (Muksu tmv)
n. 1 dl vehnäjauhoja
loraus öljyä

Vatkaa kaikki aineet sekaisin ja kaada sopivan kokoiseen, voideltuun vuokaan (esim piirakkavuoka). Paista 200 asteessa 20-30 minuuttia. Tarjoa vauvalle jäähtyneenä esim. paloiksi tai ohuiksi siivuiksi leikeltynä

perjantai 5. huhtikuuta 2013

Gesundheit!

Jostain syystä perheessämme on tullut tavaksi toivottaa terveyttä saksaksi, kun joku aivastaa. Lähinnä varmaan siksi, että tyttäreni mielestä se oli tosi hauskaa, kun hän oli pienempi. Nykyäänkin hän odottaa Gesundheit! toivotusta hymyssä suin aina, kun joku aivastaa.



Tällä viikolla olen saanut pärskiä ja niiskuttaa ihan riittämiin. Onneksi toistaiseksi vain minä, toivottavasti muut säästyvät kevätflunssalta. Monilla konsteilla olen yrittänyt oloani helpottaa, tässä parhaat palat tällä erää:

Flunssan selätyksen TOP 5

1) Auringonhattu-uute ja C-vitamiini
- Parasta olisi, jos osaisi ennakoida saapuvan flunssan, niin osaisi alkaa ajoissa kumoamaan ylimääräisiä c-vitskuannoksia ja auringonhattu-uutetippoja. Länsimainen lääketiedehän ei tietenkään mitään huuhaakasvien positiivisia vaikutuksia tunnusta, mutta minulle on ihan sama, vaikka kyseessä olisi pelkkä uskomukseen tai plaseboon pohjautuva parempi fiilis. Pääasia, että olo paranee.

2) Inkivääri ja hunaja
- Kun se flunssa kuitenkin puskee päälle, niin oloa voi lievittää monenlaisilla kotikutoisilla lämpimillä juomilla. Pala tuoretta inkivääriä kuorittuna kiehautettuun veteen, haudutus ja makeutetaan hunajalla, maustetaan lorauksella sitruunamehua tai sitruunaviipaleella. Hyvää ja helpottaa tukkoista oloa. Olen kuullut myös yskänlääkkeestä, jota varten kiehautetaan colajuomaa ja siihen lisätään inkivääriä. Ehkä sitä pitää testata, jos alkaa yskittää.

3) Mustaviinimarjamehu
- Tekisi vielä mieli lisätä, että äidin tekemä mustaviinimarjamehu. Koko talven olen aikonut ottaa vanhempien luota mukaani mustaviinimarjamehua flunssalääkkeeksi, mutta joka kerta olen unohtanut. Siksi olen nyt joutunut tyytymään ihan kaupan äklömakeaan mehuun. Ei ollenkaan sama, mutta kyllä se vähän kurkun karheutta helpottaa (niin kuin mikä tahansa kuuma juoma)

4) Eukalyptusöljy tuoksulyhdyssä
- Lapsen päiväunien ajaksi pääsee itsekin lepäämään ja mieheni keksi laittaa makuuhuoneeseen tuoksulyhdyn palamaan ja valitsi tuoksuksi eukalyptuksen. Kieltämättä hengitys helpottui ja levon jälkeen oli virkeämpi olo.

5) Avaavat nenäsumutteet
- Nukkuminen ei vaan kerta kaikkiaan minulta onnistu nenä tukossa.

keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Leluhankintalista

Enpä olisi ajatellut, että leluhankinnoistakin ihan listaa pitäisi alkaa vääntämään. Lelut ovat oikeastaan vähän kaks'piippunen juttu; toisaalta on mahtavaa, kun lapsi innostuu leikkimään leluillaan ja alkaa ihan uudella tavalla hoksaamaan asioita. Ja sitä kautta meille vanhemmille vapautuu hiukan aikaa tehdä omia juttujamme, mikä ei ole ollenkaan paha juttu myöskään. Toisaalta mietityttää, että pitääkö niitä leluja niin kauheasti olla, köyhdyttää pian mielikuvituksen. Varsinkin, kun suurin osa markkinoilla olevista leluista on ihan kauheita. Lyhytikäistä muoviroskaa. Siis käytössä lyhytikäistä, jätteenä ikuista. Lisäksi muovilelut sisältävät mm. ftalaatteja, joita käytetään pehmentämään muovia, toisinaan jopa sallittua isompina annoksina. Pienillä ihmisillä kun on tapana maistella kaikkea, niin ftalaatit voivat kulkeutua sitä(kin) kautta lapsen elimistöön. Muutenkin luonnonmateriaalit olisivat enemmän minun mieleeni, vaikkapa puiset lelut tuoksuvat, maistuvat ja tuntuvat niin paljon paremmalta kuin kylmä kova muovi. Mutta tämä on vain minun mielipiteeni, lasten mielipide sitten on aivan eri. Ja todellisuudessahan tyttäreni lelukokoelma näyttää tällä hetkellä suunnilleen tältä:



Saahan sitä kuitenkin äitikin haaveilla! Seuraavat lelut haluaisin hankkia:



1) LEIKKIKEITTIÖ
Näitähän löytyy kaupoista jos jonkinlaisia muovihärpäkkeitä, myös puusta ja vanerista valmistettuja versioita. Minä haluaisin tyttärelleni tämän:
Kuva: http://www.epsospsyk.fi/lasten_kalusteet.html
Nämä lasten kalusteet valmistetaan Etelä-Pohjanmaan sosiaalipsykiatrisen yhdistyksen työhönvalmennusyksikkö Tähtiportissa. Onko hienompaa nähty??! Ei ole, vastaan itse. Hintakaan ei päätä huimaa, minun mielestäni, ovat kuitenkin pohjalaasta käsityötä. Keittiö ja mikrouuni on ehdoton must-hankinta, ehkä joululahjaksi..?

2) LANKAÖTTIÄISET, -VIHANNEKSET JA -HEDELMÄT


Tämä nyt ei varsinaisesti ole hankinta, vaan omasta aktiivisuudesta kiinni. Ostin jokunen vuosi sitten kirjan "Virkkaa kukkia, perhosia ja korentoja - 75 viehättävää virkkaus- ja neuleideaa" (Lesley Stanfield). Näin jossain esittelyn kirjasta ja innostuin hankkimaan sen. Tietenkään en ole saanut aikaiseksi tehdä kirjasta mitään, mutta minua viehättää ajatus, että tyttäreni leikkisi puisessa leikkikeittiössään äidin virkaamilla maissintähkillä ja kurpitsoilla ja paprikoilla... En ole kovin innokas virkkaamaan, mutta yritän tarttua haasteeseen, kunhan kevät kunnolla saapuu ja villaneuleet jää tältä talvelta.

3) PUUPALIKAT

kuva: http://www.toysrus.fi/Serier/KIDS-WOOD/KIDS-WOOD-vaunu.aspx?id=608104&vid=116445

 Minulla oli lapsena tämän tapaiset puupalikat ja sellaisia olen yrittänyt hankkia omalle lapsellenikin. Lelukaupoissa en ole niitä nähnyt, mutta nettikaupoissa niitä kyllä näyttäisi olevan. Monissa puupalikkapakkauksissa on monen mallisia palikoita, mutta minä tahtoisin tällaiset kuutiomaiset, joissa on kirjaimia, kuvia ja numeroita. Ihan vaan nostalgisista syistä.

maanantai 1. huhtikuuta 2013

Oodi aprikoosille

Minun tämän talven hittituotteeni on ollut kuivatut luomuaprikoosit. Ne on sitten hyviä. Ihan sellaisenaan, ruuassa, leivonnaisissa, puurossa, you name it. Kuivatut aprikoosit ovat hyvä kuidun lähde, lisäksi niissä on rautaa, sinkkiä ja betakaroteenia, joka on A-vitamiinin esiaste. LUOMUaprikooseissa sen sijaan ei ole rikkiä, tarkemmin rikkidioksidia, elintarvikkeissa merkitty E-koodilla E220. Rikkidioksidia käytetään kuivatuissa hedelmissä säilöntäaineena, mutta vilkaisepa vaikka Wikipediasta, mitä siitä siellä kerrotaan: "Rikkidioksidi on väritön, pistävänhajuinen, ärsyttävä ja syövyttävä kaasu". Ei välttämättä tee mieli laittaa suuhun, vai mitä? Saati, että tarjoaisi lapselleen. Luomuaprikoosit ovat väriltään ruskeita, rikkidioksidilla säilötyt keltaisia.

Taannoin ehdottelin välipalaksi aprikoosivispipuuroa, tässä vielä muutama suosikkireseptini, jotka sisältävät aprikoosia.

Suosikkiblogistani Keitaalta olen poiminut pari herkullista reseptiä, joita molempia teen aina silloin tällöin. Skonssit olen tehnyt täysruokosokerilla, vähentänyt sokerin määrää ja tarjonnut niitä joskus välipalalla. Skonssit voi muuten vallan mainiosti tehdä myös ihan tavallisella maidolla ja jugurtilla, vaikka ohje vegaaninen onkin.

Nopea kvinoa-aprikoosipilahvi

Aprikoosiskonssit

APRIKOOSISÄMPYLÄT

5 dl vettä/maitoa/kasvimaitoa
50 g hiivaa
2 tl suolaa
3 dl Hurjan viljainen luomusämpyläjauhoja
3 dl täysjyväspelttijauhoja
100 g kuivattuja luomuaprikooseja pilkottuna
n. 6-7 dl vehnäjauhoja
0,5 dl öljyä tai 50 g pehmeää margariinia

Lämmitä neste kädenlämpöiseksi, liuta siihen suola ja hiiva. Sekoita joukkoon sämpyläjauhot (HUOM! Hurjan viljainen -sämpyläjauhoissa on sokeria, jos et käytä niitä, liuota nesteeseen myös 1 rkl siirappia) ja spelttijauhot sekä aprikoosisilppu. Lisää vehnäjauhoja vähitellen ja alusta taikina pehmeäksi, lisää öljy tai margariini alustuksen loppuvaiheessa. Taikina on valmis, kun se on pehmeä, mutta ei tartu enää käteen.

Kohota taikinaa puolisen tuntia vedottomassa paikassa (mikroaaltouuni on hyvä paikka, kunhan muistaa olla käynnistämättä sitä), leivo sämpylöiksi, kohota uudestaan, jos viitsit, ja paista 225 asteessa 10-15 minuuttia.