Lahjoja 8-vuotiaalle

Minulla on ilo olla kahden ihanan 8-vuotiaan kummitäti. Tai "haltijakummi", niin kuin olen toiselle heistä. Kummitytöillä on ikäeroa pari kuukautta ja nyt marraskuun loppupuolella oli jälkimmäiset synttärit. Lahjojen keksiminen on hankalaa, koska valitettavasti en ehdi tyttöjä nähdä niin paljon kuin toivoisin. Vaikka liekö se olisi yhtään helpompaa, vaikka jatkuvasti nähtäisiinkin.

Tällä kertaa kummityttö on toivonut vain ja ainoastaan nukkekotia. Nukkekoti on kuulemma teetetty ja isovanhemmat auttavat sisustamisessa. Käsitöitä harrastavalta haltijakummilta tytön äiti toivoi välineitä mattojen ja verhojen tekemiseen. Kuulemma sankari aikoo itse virkata ja neuloa verhot sekä matot nukkekotiinsa.

Ihana idea! Novitalta löysin nämä ihanat värikkäät virkkuukoukut sekä minilankakerät.

Lisäksi ostin paria puuvillalankaa sekä erikoislankaa, jonka toivon soveltuvan mattojen tekemiseen. Puikot on ihan peruspuikot.

Tigeristä löytyi virkattua teippiä, jota voi käyttää vaikka kangasverhojen tai lampunvarjostimen koristeluun.

Pukinkonttiin ajattelin hankkia pienet kangaspuut, mikäli niitä vielä jostain löytyy. Muistelen, että siskolla oli tuollaiset joskus 80-luvulla.

 http://www.lelutalo.fi/micki_lasten_kangaspuut

Suklaa-kookos muromysli

Toinen herkkuversio muromyslistä aamujen iloksi.


5 dl isoja kaurahiutaleita
3 rkl vaahterasiirappia
3 rkl kookosöljyä
1-2 rkl palmusokeria
3 tl kaakaojauhetta

Sekoita kaikki aineet. Levitä leivinpaperin päälle uunipellille. Paista 150 asteessa n. 15 minuuttia. Sekoita aina välillä.

Lisää 2 dl kookoslastuja.

Paista vielä 15 min, sekoita välillä, varo ettei mysli pala (varsinkin kookoslastut palavat herkästi, voit toki käyttää myös kookoshiutaleita, jotka eivät pala niin helposti)!

Lisäksi: suklaakuorrutteisia kirsikoita (pakastekuivattuja) rouhittuna

Tarjoile maustamattoman jugurtin ja vaahterasiirapin kanssa.

Kolmea en vaihda: Meikkauksen luottotuotteet

Pyrin suosimaan luonnonkosmetiikkaa, mutta käytän kyllä muitakin tuotteita, varsinkin, jos olen ne hyväksi havainnut. Erityisesti meikeissä olen huono kokeilemaan uutta, vaan käytän uskollisesti vuodesta toiseen samoja tuotteita. Tässä kolme luotettavinta ja pitkäaikaisinta tuttavuuttani meikkauksen saralla:

1) Lancome Artliner

kuva täältä

Helppokäyttöinen nestemäinen eyeliner, voiko se olla totta?? Kyllä vaan. Olen kokeillut useita eri eyelinereita vuosien varrella, mutta tämän parempaa ei ole eikä tule. Artlinerin aplikaattori on ohut ja tarkka. Usein eyelinereitä levitetään ohuella siveltimellä enkä ole vielä ikinä onnistunut saamaan aikaan tarkkaa viivaa sellaisella. Artlinerissa on tussimainen pää ja sillä on helppo piirtää joko ohutta tai hiukan paksumpaa viivaa. Ja vaikka vähän sutaisisi vinoonkin, niin jälki on helppo korjata. Pysyy hyvin, mutta peseytyy helposti pois. Minulla on herkät silmät, joten uskoakseni sopii muillekin herkkäsilmäisille. Ainoat haittapuolet ovat saatavuus ja hinta. Itse ostan omani yleensä laivan tax freestä, joskaan punavalkoisten laivojen valikoimiin tämä ei jossain vaiheessa kuulunut. Mikäli laivalta ei löydy, kannattaa ennemmin ostaa Tukholmasta kuin Suomesta. Sokoksella tämä maksoi muutama vuosi sitten n. 50 euroa, Tukholmassa selvisin n. 40 eurolla. On kyllä hintansa arvoinen, osti mistä tahansa.

2) Clinique Lash Power

kuva: clinique.com

Tässä hyvä esimerkki siitä, että joskus kyllä vaihtamalla paranee. Käytin vuosia "Kolmekasia", eli Kanebon klassikkoripsaria, joka lähtee pois lämpimällä vedellä. Muutama vuosi sitten kuulin kaverilta, että Cliniquella on vastaava tuote, Lash Power. Käytin "Kolmekasia" lähinnä sen helppouden vuoksi, se ei valunut poskille, mutta lähti helposti pois pelkällä vedellä. Tiesin kyllä, että parempiakin ripsareita varmasti olisi, oikeastaan omille ripsilleni "Kolmekasi" ei varsinaisesti sopinut, ne menivät helposti kököiksi eivätkä kyllä saaneet milliäkään lisää pituutta. Uskaltauduin kokeilemaan Lash Poweria ja jäin heti koukkuun. Yhtä helppo ja kestävä, mutta ripset näyttävät huomattavasti paremmilta! Kanebon (nykyään Sensai) ripsari oli aina uutena aika sottainen ja sitä oli vaikea levittää ripsiin siististi. Cliniquen kanssa sitä ongelmaa ei ole ollut. Varsinkin arkikäyttöön ihan huipputuote! Suht edullinenkin, tax freessä n. 15 euroa ja maissakin irtoaa n. 25 eurolla.

3) Make Up Store Blush Complex

kuva täältä

Tämä on näistä tuorein tuttavuus, mutta tätä poskipunaakin olen käyttänyt jo useita vuosia. Luonnollinen ja kaunis sävy, voi muuten käyttää myös luomiin. Hinta n. 16 euroa.

Mausteinen muromysli

Voi että meni hermot! Ostin tyyristä luomumuromysliä, joka sisälsi hedelmää, vain todetakseni, että ne hedelmät (eli käytännössä rusinat) olivat ihan kivikovia. Olen ennenkin huomannut, että myslien tai murojen joukossa olevat rusinat ja muut hedelmäpalaset ovat usein niin kovia, että hampaat rutisee. Suivaantuneena sävelsin oman muromyslireseptin. Terveellisintä mahdollista kamaa tämä ei ehkä ole, sisältämänsä sokerin ja rasvan vuoksi. Mutta hei, ne on sentään niitä hyviä rasvoja...

5 dl isoja kaurahiutaleita
3 rkl vaahterasiirappia
3 rkl kookosöljyä (tai rypsiöljyä, tai molempia)
1-2 rkl palmusokeria (voi myös jättää pois, jos kaipaa vähemmän makeaa)
1 dl mantelirouhetta
1 tl jauhettua inkivääriä
1 tl kanelia
1 tl jauhettua kardemummaa

Sekoita kaikki aineet keskenään. Levitä leivinpaperin päälle uunipellille. Paista 150 asteessa n. puoli tuntia. Sekoittele välillä. Varo, ettei mysli pala!

Lisäksi:
kuivattuja karpaloita, sokeroitua inkivääriä pieninä paloina

Lisää karpalot ja inkiväärit vasta jäähtyneen myslin joukkoon. Nauti maustamattoman jugurtin ja vaahterasiirapin kera. Säilytä tiiviissä lasipurkissa viileässä.

Luonnonkosmetiikkaa Tallinnasta

Sain ystävältäni tuliaisena Tallinnasta Joikin BB-voiteen. Ne, jotka ovat blogiani lukeneet, tietävätkin, että olen viimeisen vuoden sisään yrittänyt löytää itselleni soveltuvan BB-voiteen. Miten se voikin olla niin vaikeaa?? Clarinsin BB-voiteen vaalein sävy oli aivan liian tumma. Jokin aika sitten ostin Terre d'Oc BB-voiteen ja se kyllä tuntuu hyvältä. PAITSI, että onko se sittenkin hiukan liian tumma? Peittävyys on hyvää luokkaa ja voide pysyy hyvin paikallaan koko päivän. Keskimmäinen värisävy näytti pienellä alueella hyvältä, mutta koko kasvoilla ehkä hiukan tummalta. Lienee parempi kesäkäyttöön.

Joik on eestiläinen luonnonkosmetiikkamerkki, joka käsittääkseni on tunnettu myös tuoksukynttilöistään. Itse en ole aikaisemmin tuotteisiin tutustunut, vaikka olen nimen joskus kuullutkin. Tuotteet valmistetaan käsin ja pienissä erissä. Siitä huolimatta tuotteet näyttäisivät hinnaltaan olevan hyvinkin edullisia, varsinkin noin niinkuin luonnonkosmetiikaksi.

BB-voiteen luvataan tekevän ihosta silkkimäisen ja mattapintaisen sekä tasoittavan ihon pieniä virheitä ja epätasaisuuksia.

Voide on hyvin hyvin vaalea, mutta sulautuu ilmeisen hyvin ihon omaan sävyyn. Ihosta tulee ennemminkin hiukan nahkea ja mattapintainen, kuin silkkinen, ei kuitenkaan mitenkään epämiellyttävällä tavalla. Peittävyys ei ole kovin hyvä, mitään suurempia punoituksia tai näppylöitä se ei peitä. Ihon väri kuitenkin tasoittuu mukavasti, joten arkikäyttöön mitä oivallisin tuote. Pieni sipaisu peitevoidetta silmien alle (tai tällä viikolla kauhallinen), hiukan ripsiväriä, tupsaus poskipunaa ja keveä arkimeikki on valmis. Jos siis sattuu aamulla ehtimään tai huvittamaan. Yleensä tietysti ei.

Olkalaukun sisältö

Oletteko joskus kuuleet jotain mystillistä legendaa naisen käsilaukun sisällöstä? Käsilaukuissa naiset kuulemma kantavat kaikkea mahdollista ja mahdotonta tilpehööriä, meikkiä, vaatetta, ruokaa, huonekasveja, paperiroskaa ja muuta sen sellaista.

Minulla on ensi viikolla työyhteisön pikkujoulut (Firman pikkujouluista en ole edes kuullut, saati että olisin moisissa ollut, meillä juodaan päät täyteen omakustanteisesti omalla ajalla) ja funtsailin vähän vaatetusta sekä bilelaukkua tänään. Siitä johtui mieleeni, että voisin tehdä inventaariota olkalaukkuun, jota normaalisti mukanani kannan. Laukku itse on halpa, vanha ja kulahtanut, mutta jotenkin se niin mukavasti istuu olalle, että tulee ihan orpo olo, jos se ei ole mukana. Merkkilaukut ovat jo pitkään saaneet roikkua vaatehuoneessa toimettomina. Ehkä lähinnä siksi, että ne eivät ole järin käytännöllisiä työssä käyvän äidin arjessa.

Hälventääkseni naisten käsi/olkalaukkuihin liittyviä virheellisiä (?) uskomuksia, paljastan nyt olkalaukkuni sisällön sellaisenaan, kuin se tänään on.

1. Lompakko
2. Aurinkolasit
3. Käyntikorttikotelo
4. Terveysside
5. Poletti Prisman kärryihin
6. Fruitus luomu kaurapatukka
7. HSL:n bussikortti
8. Korvatulpat rasiassa
9. Auton avaimet, kotiavaimet, työavaimet
10. Himalaya antiseptic cream
11. The Ounce- liikkeen kanta-asiakaskortti
12. Läkerol Dents pastilleja, mustaherukan makuisia
13. Huulikiiltoja, 3 kpl
14. Lady Moon tulitikut
15. Lucia 2013 pinssi
16. TKLn matkakortti, turistimallia
17. Tyttären Ruskovillan silkkikypärämyssy
18. Nenäsuihkeita, 2 kpl (toinen on kyllä tyhjä)
19. Kyniä, 2 kpl
20. Joku avaimenperä?
21. Huulirasvaa, 2 kpl, Crazy Rumours, makuina Ginger Ale ja Black Cherry
22. Kasa kuitteja
23. Kasa puoliksi käytettyjä nenäliinoja (okei, yök)
24. Astmalääke
25. Vesipullo
Sokerina pohjalla:
26. Pohjakankaaseen liiskaantunut ksylitolipastilli
Lisäksi runsaasti murusia ja nöyhtää

Hah, ei mitään mystistä!

Isänpäivän viettoa

Meillä on tänään vietetty toista isänpäivää. Viime vuonna kakun virkaa toimitti 1,5 kilon itsetehty kebab-mötikkä soosseineen. Puoliso oli kyllä kakkuunsa kovin tyytyväinen.

Tänä vuonna (lähinnä ajanpuutteen vuoksi, työviikonloppu), kakkuna toimi BakeVille-blogista varastettu Cheddar-Pekoni Mättöleipä. Joku voisi ajatella, että en oikein välitä puolisostani, kun yritän hitaasti, mutta varmasti tukkia hänen verisuonensa näillä "lahjoilla". No, hän tukkisi ne ihan itsekin, ilman minun apuanikin, niin jeesataan nyt sitten edes kerran vuodessa.

Mutta voi veljet, että oli vaikea löytää Helsingin keskustasta ranskanleipä isänpäivänä!

Dallas-Boston eli vaniljainen bostonkakku

Taitaa olla ensimmäinen postaus blogin ilmeen uudistamisen jälkeen! Mitäs tykkäätte? Käyntikortitkin saapuivat tänään, jee!

Tekaisin tänään (töissä tietenkin) bostonkakun, jossa on vaniljainen täyte. Aikas hyvää. Puolen litran pullataikinasta tuli yksi bostonkakku ja pellillinen "vaniljakierteitä" muffinsivuoissa.

5 dl:n pullataikina

1 annos vanilja-voi kreemiä

voiteluun kananmunaa

Puolet taikinasta kaulitaan n. 1 cm paksuiseksi levyksi, täytettä levitetään levylle tasaisesti, sitten koko komeus rullataan kuin kääretorttu. Leikkaa kakkua varten muutaman sentin levyisiä paloja (riippuen kakkuvuoan korkeudesta, jätä kohoamisvaraa) ja asettele palat kakkuvuokaan tasaisin välein leikkauspinta ylöspäin. Älä laita paloja liian tiivisti, mutta ei myöskään kannata jättää monen sentin välejä. Reunoilla huomioi, että "häntä" menee kakun keskutaa kohti. Kohota liinan alla ja voitele kananmunalla, paista 175 asteessa n. 35-40 minuuttia.

Vauvakassit ja mansikkakiisseli

Ei sillä, että jättäisin asioita viime tippaan, mutta sain kuin sainkin toimitettua vauvakassit keräykseen ajoissa, eli lokakuun loppuun mennessä! Tai no, ainakin delegoin kassien toimituksen ajoissa. Itse nimittäin lähdin karatetreeneihin ja yövuoroon torstaina, kun taas puoliso ja tytär saivat hoitaa vaatekassien toimittamisen keräyspisteeseen. Vaaka ry:llä on muuten meneillään Joulukeräys marraskuun loppuun asti, tänä vuonna kerätään vauvojen asustesettejä. Yritän kovasti, josko ehtisin neuloa edes yhden setin kuun loppuun mennessä, mutta en kyllä mene lupaamaan vielä...

Päivävuoron kollegoilta tuli toivomus, josko viitsisin tehdä lauantaille jälkiruuaksi marjakiisselin. Nyt on kyllä pakko myöntää, että minä en oikein osaa tehdä kiisseliä. Tai osaan, mutta minun tekemänäni kiisselit ei maistu yhtä hyviltä kuin muiden tekemät. Ilmeisesti pihistelen marjoissa tai sokerissa, mutta maku on aina jotenkin laimea. Tein kuitenkin työtä käskettyä, koska päivävuorot on aina kovin pajon kiireisempiä kuin yövuorot. Tämä annos on ehkä kymmenelle. Tai varmaan useammallekin riittäisi.

MANSIKKAKIISSELI
 1,2 l vettä
1 l pakastemansikoita
2 dl ruokosokeria
2 tl vaniljasokeria
6 rkl perunajauhoja (+ 1,5 dl vettä)

Kiehauta vesi, mansikat ja sokerit. Ota pois liedeltä ja valuta joukkoon veteen sekoitetut perunajauhot ohuena nauhana koko ajan vispaten. Kiehauta vielä nopeasti ja kaada tarjoilukulhoon. Ripottele päälle sokeria kuortumista estämään (en kyllä koskaan ole saanut sokerilla estettyä kuortumista, mutta laitetaan nyt ohjeistus tähän loppuun, koska niin aina lukee kiisseliresepteissä).

Lähes parhaat mokkapalat ikinä

Kyllästyttääkö yövuorohehkutus? No, sitten en hehkuta, mutta yövuoroissa jälleen. Vielä normaalia pidemmissä yövuoroissa, kun valvottavana on 4 yötä. Ensimmäinen yö meni pikkupuuhasteluissa, mutta toisena yönä suuntasin taas keittiöön.

Olen jo jonkin aikaa haaveillut mokkapalojen tekemisestä ja nyt yövuoroissa aloin etsiskellä hyvää reseptiä. En ole vielä tähän päivään mennessä löytänyt sellaista reseptiä, josta voisin sanoa, että NÄÄ on hyviä! Aina on joko pohja ihan tylsä tai kuorrutus liian tumma tai liian ohut. En ole osannut edes tuunata reseptistä mieleistäni, vaan aina joku mättää. Laitoin hakuun sanat "parhaat mokkapalat ikinä" ja törmäsin heti tähän reseptiin. Vaikutti lupaavalta. Ainoa ongelma oli, että resepti ei sisältänyt kahvia, eikös MOKKApalat kuitenkin kahvilta maistu? Harmillista oli myös se, että tomusokerin määrää ei ollut sen tarkemmin laitettu. Tomusokeria on minusta hiukan hankala mittailla desin mitan kanssa, joten kaivoin keittiövaa'an esille. Kuorrutuksesta tuli juuri täydellistä! Vaaleahko, paksu, ihana! Ilmeisesti salaisuus piilee, kaakaojauheen määrän lisäksi, siinä, että nesteeksi tuli maitoa eikä kahvia. Pohja on huikan tahmainen, mehevä ja suklainen (suolan ansiosta). En ole aivan täysin vakuuttunut, onko tämä pohja nyt Se juttu mokkapaloihin. Hyvää kuitenkin.

Muokkasin reseptin tällaiseksi.

5 dl sokeria
5 dl vehnäjauhoja (no okei, laitoin täysjyväspelttiä 1 dl, en malttanut leipoa ilman)
2 tl vaniljasokeria
1,5 tl soodaa

1 tl suolaa
2,5 dl kahvia
200 g voita
4 rkl kaakaojauhetta (van Houten)

1 dl piimää
2 kananmunaa

Sekoita kuivat aineet keskenään. Kiehauta voi, kahvi, kaakaojauhe ja suola. Yhdistä jauhoseos ja kaakaoseos. Lisää piimä ja kun taikina on jäähtynyt, sekoita joukkoon kananmunat. Levitä uunipellille ja paista 200 asteessa 20 minuuttia. Anna jäähtyä ja kuorruta.

Kuorrute

100 g voita
2 rkl maitoa
1,5 rkl kaakaojauhetta
250 g tomusokeria (no okei, meni 259 g)

Kiehauta voi, maito ja kaakaojauhe, sekoita joukkoon tomusokeri, levitä tasaisesti piirakan päälle. Koristele vaikka strösseleillä tai kookoshiutaleilla.