Turhuuksien markkinat

Joskus asiat vaan on tavattoman turhia, ehkä jopa kalliitakin, niitä ei oikeasti tarvitse, mutta ne vaan on kiva omistaa. Ja sitten on niitä tavaroita, joista ei itsekään oikein ymmärrä, miksi ne nurkissa pyörii. Meidän taloudessa sitä turhaa tavaraa piisaa. Eikä vähiten siksi, että mieheni on kuin Muumien Hosuli. Kattila päässä asuu kahvipurkissa ja keräilee nappeja ja muuta mukavaa. Noin suunnilleen. Joitakin turhuuksia toki minunkin jäljiltäni talosta löytyy.

1) Silitysvesi
Mistä saa silitysvettä? Kraanasta tietenkin. Mutta saa sitä myös kaupasta, nimittäin tuoksuvaa silitysvettä. Paras tuoksu maailmassa on, minun mielestäni, ulkona kuivattu, silitetty lakanapyykki. Kaapissa lakanat kuitenkin alkaa nopeasti haiskahtamaan ummehtuneelle. Siksi sain päähäni, että silitysvettä se olla pitää. Varsinkin, kun lakanoiden ulkonakuivaamiskausi on kuitenkin suht lyhyt.

Kukkaistuoksua liinavaatekaappiin

Ostin kulttisuunnittelijaksikin tituleeratun Cath Kidstonin silitysvettä jo aikaisemmin mainitsemastani Ystävämyynnistä. Tuoksu on Cherry blossom ja aika kukkea tuoksu onkin. Cath Kidstonin tuotteet eivät sisällä sulfaatteja eikä parabeeneja (ne on kosmetiikassa ja sen sellaisessa niitä no-no-juttuja, esim. parabeeneja käytetään säilöntäaineina ja niiden epäillään aiheuttavan naisilla rintasyöpää. Lisäksi molemmat ovat allergisoivia. Eli kannattaa välttää, jos mahdollista.). Pullo on ihanan vintagehenkinen, tämän kanssa silittäessä tulee jotenkin 50-luvun kotirouva-olo. Sillain hyvällä tavalla.

2) Spätzleschwob aka perunapuserrin
Ostin tämän perunapusertimen lähiprisman alennusmyynnistä, koska siinä on erityinen Spätzlerauta. Olin joskus 90-luvulla, kauan kauan sitten, saksalaisessa perheessä ystävyyskuntavaihdossa. Heillä tehtiin Spätzleä kerran pari viikossa ja sitä syötiin sitten useana päivänä. Spätzleä käytettiin niin kuin meillä perunaa eli melkein minkä kanssa vain. Spätzle on oikeastaan paksua pastaa, taikinaan tulee munia, jauhoja ja suolaa. Löysähkö taikina puristetaan Spätzleschwobin läpi kiehuvaan veteen, jossa on loraus öljyä, ja keitetään kypsäksi. Erityisen hyvää se on uunissa paistettuna karamellisoidun sipulin ja juustoraasteen kera. Kerran tuli tehtyä Spätzlejä, homma oli työlästä, koska en saanut taikinaan oikeanlaista koostumusta. Muutoin puserrin on maannut kaapissa. Tällähän voisi tehdä myös perunalunta (mikä on siis sen käyttötarkoituskin), mutta eipä ole tullut tehtyä sitäkään.

Ylhäällä perunapuserrin, alhaalla maidonvaahdotin

3) Maidonvaahdotin
Isäni oli joskus aikoinaan innostunut erilaisista diettipirtelöistä ja tämä maidonvaahdotin on hänen perujaan, tällä pikku vispilällä hän sekoitteli pirtelöitään. Nykyään se on minulla, enemmän tai vähemmän aktiivisessa käytössä. Minä tosin käytän sitä ihan maidon vaahdottamiseen. Espressokeittimellä loraus espressoa ja maitoa kattilaan, sitten sievästi suristelee ihanan paksun vaahdon maidon pintaan. Voisihan sen toki tehdä ihan tavallisellakin vispilällä, ei siihen kai patterilla toimivaa miniatyyrivispilää tarvitsisi. Mutta kun se on ihana. Vaikka on tämä systeemi tietysti vähän tämmöinen köyhän naisen systeemi, olisihan se oikeaoppisempaa lämmittää ja vaahdottaa maito espressokeittimen höyrysuuttimella. Rikastumiseen asti kuitenkin näin.

4) Dettol saippua-annostelija
Okei, nyt pitää heti ensimmäiseksi alleviivata, että tätä en ole itse ostanut. Sain sen äidiltäni. Mainoksen mukaan tämä saippua-annostelija on hygieeninen ja estää bakteerien leviämisen, koska se annostelee saippuan käteen liiketunnistimen avulla. Mietitäänpä nyt hetki. Aiot pestä kätesi. Menet lavuaarin ääreen, otat saippuaa annostelijasta ja... TADAA! Peset kätesi! Eikös käsien pesemisen tarkoituksena ole puhdistaa kädet? Kuka vielä sen jälkeen menee lääppimään saippuapulloa? Siis en ymmärrä. Vempain toimii neljällä AA-paristolla ja kättä liiketunnistimen kohdalla heilauttamalla pruuttaa käteen annoksen nestesaippuaa. Meillä tämä ei toimi senkään vuoksi, että vessan lavuaarissa pestään pientä pyllyä ja sensorin edessä saattaa heilahtaa pienet jalat, jolloin laite tuuttaa saippuaa pitkin lavuaaria. Tosin saippua itsessään tuoksuu hyvälle ja jättää kädet pehmeiksi. Summa summarum; Ei Dettol saippua-annostelijaa ole turhaan valittu Vuoden turhakkeeksi 2012.

Ystävämyynti

Voi pojat, ja tytöt, tänään tuli käytyä perheen kanssa eräässä Ystiksessä eli Ystävämyynnissä. Ja tämmöinen määrä tavaraa tuli taas hankittua! Kuulette myöhemmin lisää ainakin yhdestä näistä tuotteista...

Vapaapäivä

Sanotte mitä sanotte, mutta minä tarvitsen vapaata lapsenhoidosta. Mieluiten suht säännöllisesti. Olemme mieheni kanssa sopineet, että minulla on yhtenä iltana viikossa vapaus tehdä mitä ikinä huvittaa. Eli yleensä tavata kavereita. Jännästi pysyy kyllä paremmin kärryillä kavereiden kuulumisista, kun välillä näkee heitä ilman lapsia. No, viime aikoina säännölliset vapaaillat on ollut vähän niin ja näin, mutta sen sijaan olen saanut silloin tällöin viettää ihan kokonaisia päiviä ilman miestä ja lasta ja kodinhoitohommeleita. Se jos mikä kuulkaa on hienoa. Välillä kun pääsee yksinään tai ystävien kanssa kodin ulkopuolelle tekemään mitä ikinä, osaa taas aivan erilailla nauttia niiden kotirakkaiden kanssa olemisesta. Lyhyesti; olen parempi äiti, kun saan välillä olla hetken muutakin kuin äiti.

Tällä kertaa vapaapäivän minulle tarjosi siskoni ja suuntasimme päiväksi Tallinnaan. Tai pariksi tunniksi, mutta sinne kuitenkin. Päivän odotetuin hetki oli tietenkin buffet-ruokailu. On se vaan niin ihanaa saada välillä syödä ihan rauhassa ruokansa, ilman että yhdellä kädellä lusikoi ruokaa pieneen suuhun ja ilman, että pieni käsi hamuaa ruokaa omalta lautaseltani. Ja vielä tosi hyvää ruokaa, toisten tekemää ruokaa.

Tykkään ihan jonkin verran, kuten kuvasta näkyy, merileväkaviaarista. Viimeksi laivalla ollessani olin raskaana, joten en uskaltanut juurikaan sitä syödä (merileväkaviaaria ei suositella raskaana oleville, muistaakseni jodipitoisuuksien takia), mutta nyt nautiskelin sitten senkin edestä. Kuvassa näkyvät blinit(?) oli pettymys, ne maistuivat lässähtäneille sitruunamuffinsseille.

Jälkiruokalautanen näytti tältä, joskin keskellä näkyvään kinuskitäytteiseen lettuun oli piilotettu jotain pähkinää, niin sitä en uskaltanut maistaa allergian vuoksi. Onneksi sisko maistoi omaansa ensin ja osasi varoittaa asiasta.

Tallinnan sää oli ihanan aurinkoinen, kuten varmaan Helsingissäkin eilen oli. Kävimme pikaisella puolentoista tunnin ostoskierroksella satama-alueella ja Viru keskuksessa. Lähes jokaiselta ulkomaanmatkalta mukaani on tarttunut kengät, niin tälläkin kertaa, joskin ostin ne tuliaisiksi puolisolleni.

Laivan tax freestä tuli ostettua tietenkin tuliaisia, mutta itselleni sain vihdoinkin ostettua BB-voiteen. Olen vuosikausia käyttäny samaa meikkipuuteria (laiska kun olen), vaikka jo lähes 10 vuotta sitten eräs meikkiasiantuntija sanoi, että vanhenevalle iholle ei meikkipuuteri sovi. Ehkä nyt vihdoin olen myöntänyt, että ihoni ikääntyy tai sitten vain todennut, että pintakuiva ihoni ei meikkipuuterin alla viihdy. Tax free-myymälän myyjä siveli iholleni tätä Clarinsin BB-voidetta ja täytyy kyllä sanoa, ettei ihoni ole varmaan ikinä näyttänyt niin tasaiselta ja hehkuvalta. Putkilo lähti siis mukaan myös, toivotaan, että on käytössä yhtä hyvä, kuin mitä ensikosketus antoi ymmärtää.

Odottamaton lahja

"Tuokaa joku yllätys!" huikkasin miehelle ja lapselle, kun he lähtivät lauantai-iltapäivällä kauppaan ja itse jäin kotiin siivoamaan.

Itseasiassa odotin saavani suklaata, mutta tämä olikin huomattavasti kivempi yllätys; Bonsella Cabernet Sauvignon (unexpected gift). Kyseessä on Reilun kaupan punaviini, joka kuulemma on mehevä ja hilloinen. Alkon mukaan myös keskitäyteläinen, keskitanniininen, kypsän punaherukkainen, kevyen luumuinen, hennon savuinen, mausteinen. Saapa nähdä. Että ei sitten muuta kuin mukavaa lauantai-illan jatkoa itse kullekin!

Tomaatteja tomaatteja!

Olen suuresti stand up-komedian ystävä. Viime aikoina en ole ehtinyt, sattuneesta syystä, moisesta viihteestä nauttimaan, mutta toivoisin ehtiväni toukokuussa Pohjoismaiden suurimmille stand up-festivaaleille Hämeenlinnaan. Periaatteessa tykkäisin enemmän nauttia kyseisestä viihdemuodosta hämyisellä, rennolla, pienellä klubilla, mutta kyllä tällaiset isommatkin tapahtumat ajavat asiansa.

Tällä viikolla Tomaatteja! Tomaatteja! -kiertue on Porissa ja sen kunniaksi haluan jakaa kanssanne kaksi maukkainta tomaattireseptiäni. Loistava aasinsilta. Jeah.

Ensimmäinen ohje ei ole millään tapaa erikoinen, mutta se on helppo ja maistuu aina hyvälle ja ennen kaikkea, on ihanaa lohturuokaa.

TOMAATTIKASTIKE SÄILÖTYISTÄ TOMAATEISTA


2 tlk säilöttyjä, kokonaisia tomaatteja
1 iso sipuli
4 valkosipulinkynttä
tuoretta basilikaa silputtuna
mustapippuria
(suolaa)
ripaus sokeria
öljyä kuullotukseen

Tarjoiluun: pastaa, mozzarellajuustoa ja parmesanraastetta

Silppua sipulit ja valkosipulit, kuullota niitä hetki öljyssä kattilassa. Pilko tomaatit ja lisää ne mehuineen kattilaan. Huljauta tölkeistä viimeisetkin mehut n. puolella desillä vettä/ purkki ja kaada kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi ja anna muhia miedolla lämmöllä, mitä kauemmin säilöttyjä tomaatteja keittelee, sitä paremmin niistä saa makua irti. Itse keittelen ainakin tunnin verran. Rouhi joukkoon mustapippuria, mausta ripauksella sokeria ja halutessasi suolalla. Lopuksi lisää silputtua basilikaa, iso kourallinen. Halutessasi voit näyttää kastikkeelle vähän sauvasekoitinta.
Tarjoa pastan kanssa, revi joukkoon pallo taikka pari mozzarellaa ja raasta päälle parmesanjuustoa.

PAISTETTU TOMAATTIKASTIKE

4 isoa kypsää tomaattia
2 kynttä valkosipulia
1 tl juoksevaa hunajaa
1 rkl balsamicoa
3 rkl oliiviöljyä
1 rkl tomaattipyrettä
suolaa, mustapippuria

Puolita tomaatit ja aseta uunivuokaan leikkaupuoli ylöspäin.  Levitä tomaattien päälle silputtu valkosipuli, balsamico, hunaja, tomaattipyre, hippanen suolaa ja rouhittua mustapippuria. Paista uunissa 200 asteessa n. 20 minuuttia. Kaada tehosekoittimeen (tai käytä sauvasekoitinta), hurauta joukkoon oliiviöljy, mausta tarvittaessa vielä suolalla ja pippurilla.
Kastikkeen voi tarjoilla esim. jäähdytettynä dippikastikkeen tavoin (mozzarellatikut ovat nannaa tämän kanssa) tai lämpimänä vaikka riisin ja salaatin kanssa.

Nostalgianeuleita

Sosiaalisessa mediassa silmiini sattui kuva kettukarkkineuleista. Tarkemmin katsoessani kyseessä oli Neulegraffan julkaisema kuva ja mallikerta. Minulla sattumalta oli tarvittavia lankoja kotona, joten päätin kokeilla, miten kettukarkkineuleet lähtisivät luonnistumaan, lapasia en ole neulonut todella moniin vuosiin. Pienemmät sukat meni 1-v lahjaksi tyttäreni ikätoverille ja lapaset ikätoverin äidille, jolta idean näiden tekemiseen sain. Lanka on siis 7 veljestä.

Nämä rasat on tehty ilman peukalokiilaa, koska muutoin silmukat eivät menisi tasan. Näihin en uskalla lähteä ohjetta kirjoittelemaan, koska tein nämä ihan kokeilupohjalta ja sovelsin tehdessäni, en ole koskaan aikaisemmin lapasia ilman peukalokiilaa tehnyt. Netistä hakemalla löytyy yksinkertaisia ohjeita ja sitten vaan mallikerta esiin ja kirjoneuletta väsäämään.

Sukkia tein kahta kokoa, n. 30 ja n. 22, nämä ovat ne isommat.

Koko 22
Luo punaisella langalla 32 silmukkaa ja jaa ne tasan neljälle puikolla, 8 s per puikko. Neulo joustinneuletta (2 o, 2 n) 10 krs. Vaihda valkoiseen ja neulo sileää. Ensimmäisellä valkoisella kerroksella lisää jokaisen puikon alussa 1 s = 36 s. Neuloyht. 2 krs valkoisella, vaihda keltaiseen. Neulo keltaisella 9 krs sileää, sitten taas 2 krs valkoisella. Vaihda punaiseen ja neulo 10 krs joustinneuletta. Kavenna ensimmäisellä punaisella kerroksella joka puikon alussa 1s, sinulla on taas 32 s työssä. Neulo loppusukka perusohjeella (esim täältä).

Koko 30
Luo punaisella 40 s ja jaa ne tasan neljälle puikolle, jokaiselle 10 s. Neulo joustinneuletta (2 o, 2 n) 10 krs. Vaihda valkoiseen, neulo valkoisella 2 krs sileää. Sitten keltaisella 13 krs sileää, ja vielä valkoisella 2 krs. Punaisella 10 krs joustinneuletta ja loppusukka perusohjeella.

Lopuksi tee kettukuvio silmukoita jäljitellen keskelle keltaista raitaa. Koossa 30 mallikuvion väliin jää yksi ylimääräinen silmukka, niin menevät tasan (mallikerta 9s)

Välipala-aika!

Olen koko aikuisikäni korvannut järkevät välipalat kahvilla. Ja leivällä. Tai pullalla. Tai keksillä. Nyt kun olen 1-vuotiaan tyttäreni kanssa kotona, minun on ollut vaikea keksiä erilaisia välipaloja, jotka sopisi niin pieneen kuin isompaankin suuhun. Kun ei sitä jugurttia, hedelmää ja leipää ihan joka päivä viitsisi tarjoilla.

Tässä muutama helppo ja maukas vaihtoehto välipalaksi.

PEHMEÄ MANGORAHKA

1 prk maitorahkaa
1,5 dl mangososetta
1,5 dl kuohukermaa tai kevytvispiä
sokeria maun mukaan

Vatkaa kerma/vispi vaahdoksi, vatkaa joukkoon mangosose ja rahka, mausta halutessasi sokerilla.



VATKATTU APRIKOOSIPUURO

1 l vettä
150 g luomuaprikooseja
(sokeria)
0,5 tl suolaa
1,5 dl mannaryynejä (fiksu käyttää kaura- tai spelttimannaryynejä, joskin spelttimannaa tulee n. 2,5 dl litraan vettä)

Leikkaa aprikoosit saksilla pieniksi paloiksi. Kiehauta vesi ja lisää aprikoosinpalat, anna kiehua n. 10 minuuttia. Ripottele joukkoon mannaryynit koko ajan sekoittaen ja keittele  hiljaisella lämmöllä 10 minuuttia. Vatkaa jäähtynyt puuro kuohkeaksi.

Vinkki! Aprikoosipuurosta saat maittavan jälkiruuan, kun vatkausvaiheessa kaadat sekaan n. puoli purkkia (tai maun mukaan) vaahtoutuvaa vaniljakastiketta tai voit kaataa kastiketta puuron päälle. Siinä tapauksessa puuroon itseensä ei kannata lisätä sokeria.

LÄHI-ITÄ MEETS MEKSIKO: GUACAMOLEA, HUMMUSTA JA TORTILLALASTUJA

Guacamole:

2 kypsää avokadoa
sitruunamehua
1 tomaatti
1 pieni valkosipulin kynsi
(punasipulia, tuoretta korianteria, suolaa)

Muussaa avokado haarukalla, jätä sekaan sattumia. Purista päälle sitruunamehua. Poista tomaatista siemenet ja pilko aivan pieniksi kuutioiksi. Sekoita tomaattisilppu ja murskattu valkosipulinkynsi avokadon joukkoon. Jos teet quacamolea isommille lapsille tai aikuisille, lisää vielä pieneksi silputtua punasipulia, silputtua korianteria ja mausta suolalla.

Hummus:

250 g keitettyjä kikherneitä
1 tl tahinia
sitruunamehua
1 valkosipulinkynsi
loraus oliiviöljyä
n. 1 dl vettä
(suolaa)

Laita kikherneet, valkosipuli, öljy ja osa vedestä astiaan ja soseuta sauvasekoittimella. Lisää vettä niin, että saat sopivan löysän tahnan. Mausta sitruunamehulla ja suolalla.

Tortillalastut:

1 pkt tortillalettuja (täysjyvä tai maissi)
vähän öljyä paistamiseen

Paista tortillalettuja kuumalla pannlla pienessä öljytilkassa pari minuuttia/puoli, kunnes tortilla on kauniin ruskea. Leikkaa palasiksi ja tarjoile erilaisten dippien kanssa.

Ensimmäinen syntymäpäivä, osa 2: Kirpsakka prinsessakakku

Synttäreitten tärkein leivonnainen on tietenkin täytekakku. Meillä se oli makean vaaleanpunainen prinsessakakku, mutta maku oli mukavan kirpsakka mustaviinimarjahillon ansiosta.

Helpoin tapa tehdä täytekakkupohja on vanha ohje, jossa kaikkia aineita tulee saman verran. Eli esimerkiksi lasillinen munia, lasillinen sokeria ja lasillinen vehnäjauhoja. Ensin kannattaa mitata munat yhteen lasiin ja kaataa toiseen lasiin saman verran sokeria. Sitten kaadetaan sokerit kulhoon ja vehnäjauhoja mitataan yhtä paljon kuin munia on ensimmäisessä lasissa. Munat ja sokeri vaahdotetaan hyvin ja vehnäjauhot lisätään varovasti esim. nuolijalla sekoittaen. Halutessasi voit sekoittaa jauhoihin 1tl leivinjauhetta. Kaada korppujauhotettuun kakkuvuokaan ja paista 175 asteessa 30-40 minuuttia. Kuvan kakkuun on käytetty kaksi neljän munan kakkupohjaa, toisesta leikkasin pohjan ja kannen ohuelti irti ja kakussa on 5 ohuehkoa kerrosta kakkua.

Täytteenä on mustaviinimarjahilloa ja vaniljavoikreemiä. Kaupan hillo on kovin makeaa eikä siinä ole viinimarjojen kirpeyttä juurikaan jäljellä, joten jos joudut käyttämään kaupan hilloa, suosittelen seuraavaa toimenpidettä:

Survo sauvasekoittimella 3 dl mustaviinimarjoja ja sekoita joukkoon n. 2 tl perunajauhoja (+ hiukan sokeria halutessasi). Kiehauta nopeasti ja anna jäähtyä. Sekoita hillosta ja viinimarjasurvoksesta sopivan kirpeä seos kakun täytteeksi.

VANILJA-VOIKREEMI

1 dl maitoa
1 dl kermaa
0,75 dl raakaruokosokeria
1,5 rkl perunajauhoa
1 kananmuna
150-200 g voita
2 tl vaniljasokeria

Sekoita maito, kerma, sokeri, perunajauho sekä kananmuna kattilassa. Kiehauta koko ajan sekoitellen niin, että seos saostuu, älä keitä! Jäähdytä vesihauteessa välillä sekoitellen. Sekoita jäähtyneeseen kiisseliin vaniljasokeri. Vatkaa kiisseliin pehmeää voita pienehköinä nokareina, kunnes seos on vaaleaa ja kuohkeaa. Kuvan kakussa on n. 1,5 kertainen annos vanilja-voikreemiä.

Leikkaa kakku mahdollisimman ohuiksi kerroksiksi, levitä ensin vaniljakreemi kakulle ja sen päälle mustaherukkahilloa (näin päin hillo ja kreemi eivät sekoitu niin helposti). Prinsessakakkua ei kuulu kostuttaa, mutta minä kostutin kakkua n. puolella desilitralla maitoa ja mielestäni kakussa oli juuri sopiva kosteus. Pyöristä kannen reunat terävällä veitsellä. Kuorruttaminen kannattaa tehdä vasta tarjoilupäivänä. Minä käytin vaaleanpunaista marsipaania, ennen marsipaanin laittoa kuorruta kakku vaniljavoikreemillä, niin marsipaani tarttuu hyvin kakun pintaan.

Koulumuistoja

Tyttäreni syntymän myötä olen monestikin löytänyt itseni stressaamasta erinäisistä asioista. Tuntuu aivan mahdottomalta ajatuksesta, että lapsestaan kunnon kansalaisen saisi kasvatettua. Kuinka monta sudenkuoppaa matkalla onkaan! Itsensä voi ajaa hulluuden partaalle miettimällä, mitä kaikkea lapsesta voi tulla ja mitä kaikkea hänelle voi tapahtua. Lapsesta voi tulla koulukiusattu, koulukiusaaja, pelokas hiirulainen, röyhkeä rääväsuu, konservatiivi tai peräti uskovainen!

Koulumuistot ovat nousseet mieleen myös, eivätkä kaikki niinkään hyviä. Onhan sitä tietysti ennenkin kuultu valitusta huonoista koulumuistoista, ihan kyllästymiseen asti. Osaa on kiusattu ja osa on kiusannut ja joku on oksentanut pinaattikeitot lautaselleen, kun opettaja on pakottanut sitä syömään. Yleensä, tarinan mukaan, on jouduttu syömään ne oksennuksetkin siitä lautaselta.

Siihen aikaan suurin ongelma koulussa oli mielestäni opettajien rajoittamaton määräysvalta. Voi kuinka meitä poloisia nöyryytettiinkään! Jostain syystä nöyryytyksistä parhaiten mieleeni nousee liikuntatunnit. Urheilukenttä jäädytettiin joka talvi helvetilliseksi luistinradaksi, vaikka kuinka pelkäsi ja toivoi, että talvea ei sinä vuonna tulisi ollenkaan. Ennen vanhaan talvisin nimittäin oli lunta, paljon lunta. Ja pakkasta. Ja se helvetin luistinrata. Siellä sitä viiletettiin aamukahdeksalta kenttää ympäri 30 kertaa, räkä jäätyi vanaksi ylähuuleen ja kyyneleet teki posket laikukkaiksi. Se oli vasta lämmittelyä. Joskus oikein otettiin aikaa, kun luistelimme kenttää ympäri pareittain. Yleensä aikani taisi olla huonoin, mutta erään kerran vallan pinnistelin ja puristin viimeisillä voimillani kanssani luistelleen ystäväni rinnalle juuri ennen maaliviivaa. Se oli virhe. Rangaistukseksi tällaisesta vehkeilystä saimme 15 sakkokierrosta ja kehotuksen antaa liiman kuivua välillämme. Ilokseni voin todeta, että liima ei ole kuivunut tähän päivään mennessä.

Se niistä muisteluista. Koen tärkeäksi päästä yli näistä vaivaavista koulumuistoista ennen kuin siirrän traumojani tyttärelleni. Siksipä:

Rautatientorin Jääpuisto on auki 7 päivää viikossa, säävarauksella! (kuva: www.jaapuisto.fi)

Pinaattikeitto:

4 rkl voita tai margariinia
4 rkl vehnäjauhoja
200 g tuoretta pinaattia
1 l maitoa
1tl (ruusu)suolaa
ripaus sokeria
ripaus valkopippuria

Tarjoiluun: kovaksi keitettyjä kananmunia

Huuhtele pinaatit ja silppua ne. Sulata voi kattilassa, lisää jauhot ja anna kiehahtaa puuhaarukalla sekoittaen, älä ruskista. Lisää maito vähitellen, koko ajan sekoittaen. Lisää pinaatti, anna kiehua muutama minuutti, mausta. Tarjoile kananmunan puolikkaitten kanssa.

Ensimmäinen syntymäpäivä, osa 1: Kakkutikkarit

 Tyttäreni täytti vuoden viime viikonloppuna. Yhden kokonaisen vuoden! Oli siis syytä juhlia. Suunnittelin tarjottavia innoissani jo pari kuukautta etukäteen. Muutamilla syntymäpäivävierailla on erityisruokavalioita ja osa leivonnaisista piti toteuttaa vegaanisina ja ilman soijaa.


Minun kuningasideani oli tämä: 

Mikäs ihme se siinä on? No, se on yksinäinen kakkutikkari. Vegaaninen kakkutikkari. Vegaaninen, soijaton kakkutikkari. Sillä oli parikymmentä kaveriakin, mutta ne katosivat pieniin ja vähän isompiinkin suihin juhlissa ja vain tämä jäi poseeraamaan kameralle.
Miten niitä sitten tehdään? Tällä tavalla:

Ja myös näin:

Joo, eli ei ihan nappiin mennyt näiden tekeminen. Lopputulos oli herkullinen, joskaan ei erityisen kaunis. Mutta se leipominen... JOS ryhtyisin tekemään näitä uudelleen, tekisin ehkä jotain toisin. Kuten miettisin kahdesti, yrittäisinkö tehdä niistä sekä vegaanisia että soijattomia. Toinen riittää, sanokaa mun sanoneen.

Käytin näissä kakkutikkareissa kakkuna Pirkka-ohjeella tehtyä mokkapalataikinaa (soijamaidon sijasta käytin kauramaitoa), mikä tahansa muukin suklaakakku tmv käy, vaikka kaupasta valmiina ostetut suklaamuffinit. Kakku murustetaan ja sekaan laitetaan margariinia, tomusokeria ja kaakaojauhetta, niin että tulee tiivis massa. Laittaisin joukkoon myös Tofutti-tuorejuustoa tai muuta tuorejuustoa, niin massasta tulee kovempi. Massasta pyöritellään pieniä palluroita, jotka tökätään tikkaritikkuun tai puiseen grillivartaaseen. Jääkaappikylmää massaa on helpompi käsitellä. Sitten tikkarit tuikataan sulaan suklaaseen, annetaan jähmettyä hetki, koristellaan (kastetaan mantelirouheeseen, nonpareilleihin tms, vain mielikuvitus on rajana) ja laitetaan esim. lasiin pystyyn jähmettymään. Näissä käytin riisimaitosuklaata. Kakkutikkarit voi laittaa esim styroxiin pystyyn tarjolle, minä päällystin maalaisleivän kelmulla ja marsipaanilla ja tökkäsin sukkapuikolla reiät, joihin laitoin kakkutikkarit. Ei helppoa, eikä nopeaa, mutta lapset olivat todella innoissaan!








 

Hyvää Naisten päivää!

Tänä vuonna kansainvälistä naisten päivää vietetään 102. kertaa. Alun perin naisten päivän tarkoituksena oli edistää tasa-arvon ja naisten oikeuksien toteutumista.

Nyttemmin naisten päivää vietetään enemmänkin hemmottelun merkeissä, tai ainakin media haluaa rummuttaa erilaisten lahjojen ja naisten hemmottelun puolesta. Ei kukissa, suklaassa ja ravintolaillallisissakaan mitään vikaa ole, mutta haluaisin muistutella myös päivän poliittisesta merkityksestä. Tänäkin päivänä naiset ympäri maailmaa kohtaavat syrjintää mm. koulutuksessa ja työelämässä. Puhumattakaan viime aikoina(kin) paljon pinnalla olleesta oikeudesta omaan vartaloonsa ja koskemattomuuteensa.

Tänä vuonna naisten päivän teemana on naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan lopettaminen. Jos haluat viettää naisten päivää mahdollisesti totutusta poikkeavalla tavalla, tässäpä menovinkkejä:

Naisten päivän tapahtumia

Villasukat jeeholliin!

Tiedättekö, mikä sitten on ärsyttävää? Se, että ihmiset postailee blogeihinsa kuvia hienoista neuleista, joita ovat tehneet, mutta ei mitään ohjetta niihin! Mitäs iloa siitä minulle on, että joku on sellaiset tehnyt, jos en voi tehdä itse perässä? En todellakaan ole mikään mestari neuleiden toteuttamisessa, saati niiden suunnittelussa, mutta yritän  postauksissani antaa edes jonkinlaista osviittaa siitä, miten olen kuvassa näkyvään lopputulokseen päätynyt. Kuulostaako edes joltisenkinmoisen reilulta?

Muutama vuosi sitten eräs vanha opiskelutoverini pyysi puolitosissaan, että tekisin hänelle Tappara-sukat. No, en tehnyt. Olen tooosi huono tekemään tilauksesta yhtään mitään, koska minulla pitää olla inspiraatio neulomishommiin. Nyt, muutaman vuoden myöhässä tosin, se inspiraatio oransseihin sukkiin sitten iski. Halusin tehdä sukkiin Tapparan logon, sen perinteisen siis. Aloitin etsimällä netistä kuvia ja löysin aikani etsittyäni jonkun lapsen piirtämän kuvan kyseisestä logosta, jolloin se oli yksinkertaistetumpi. Piirtelin ruutupaperille ruksia ruksin viereen ja lopputulos oli tällainen:

 

X = sininen, tyhjä ruutu pohjaväri eli oranssi ja ympäröidyt X:t meinaa valkoista.

Neuloin sukat Novitan 7 veljestä -langalla perusohjeella (löytyy vaikkapa täältä ). Logon tein silmukoita jäljittelemällä valmiiseen sukkaan.

Lopputulos on tämä:

Ja tässä vielä onnellisen omistajansa jalassa:

Mitäs tänään syötäis?

Keittokirjat ovat ihania! Ja minulta niitä löytyy jos jonkinlaisia. Niitä on ihana selailla ja haaveilla tekevänsä mitä herkullisempia ruokalajeja. Jostain syystä niitä harvemmin tulee käytettyä, muuta kuin siihen selailuun ja haaveiluun siis.

Minulla on 1-vuotias tytär. Ja tytär tarvitsee tietenkin ruokaa. Perheemme ruokapolitiikka on vähintäänkin hankalaa, koska itse tykkään kasvisruuasta ja mieheni syö pääasiassa... Noh, sikaa, kaikissa mahdollisissa muodoissa. Tyttärelleni haluaisin tarjota mahdollisimman puhdasta, hyvää, terveellistä ja tuoretta ruokaa, jossa ravintoarvot on kohdallaan. Hänellä on nyt meneillään kausi, jolloin ruuan pitää olla mahdollisimman sileää, sattumat ilmeisesti tuntuvat ikäviltä ikenissä, kun kaikki poskihampaat yrittävät puskea läpi kertaheitolla. Viime aikoina hän on suostunut syömään pääasiassa erilaisia keittoja. Koko perheen yhteisten ruokalajien löytäminen on usein lähes mahdoton yhtälö. Jossain vaiheessa ideat vaan yksinkertaisesti loppuvat kesken. Siksipä ostin erään nettikaupan alesta kolme keittokirjaa, joista toivon saavani uusia ideoita perheen ruokailuihin.

1) Tuija Ruuska: Aurinkomaa - Koko perheen kasviskeittokirja

Tämä kirja ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1995 ja uudistettu kirja vuonna 2009. Kirjassa on käsitelty odotusajan ravintoa ja ohjeita on vauvan ensimmäisistä aterioista lähtien. Ravitsemusosio on lyhyt ja siitä saa perustietoa ravitsemuksesta. Lisäksi kirjassa tutustutetaan lukija ruoka-aineisiin, jotka ovat oleellisia kasvisruokavaliossa, neuvotaan niiden valmistuksessa sekä vinkataan esimerkiksi vaihtoehdoista valkoiselle sokerille. Kasvissyöjälle tästä osiosta tuskin paljon apua on, mutta jos vasta tutustuu kasvisruokavalioon, voi palkokasveihin, merileviin yms. tutustuminen  avata uusia maailmoita. Reseptit ovat helppoja ja niistä saa vinkkejä esimerkiksi terveellisempään leivontaan. Reseptit on tehty niin, että ruuat voi valmistaa myös vegaanisina lakto-vegetaarisen sijaan. Tämä kirja tulee varmasti olemaan ahkeran selailun kohteena, kun mietin tulevan viikon ruokia.

2) Linda Skugge (Tobias Holmberg, Milis Smith): Äiti, minulla on nälkä!

Tämä kirja ilmoittaa olevansa kiireisen perheenäidin/isän avuksi suunniteltu keittokirja, jossa on noin 70 helppoa ja nopeaa resptiä, tarveaineita ei ole paljon ja ne on helposti muunneltavissa esim. kauden vihannesten mukaan. Kirjassa on ruokalistaehdotus (lounas + päivällinen) muutamalle viikolle ja reseptit ruokiin. Mahtavaa, tällaista kaipaamme varmasti sitten, kun palaan työhön ja tytär on isänsä kanssa kotona! Reseptit ovat oikeasti helppoja ja voin hyvin kuvitella, että ne uppoavat lapsiin. Pikaruokaa parhaimmillaan. Kuvat ovat värikkäitä ja tyttärenikin tykkäsi selailla kirjaa kanssani.

3) Beverley Glock: 500 ruokaa vauvoille ja taaperoille

Olen vallan rakastunut tähän keittokirjaan! Ulkomuodoltaan vaatimaton pieni kirja kätkeen sisäänsä loistavia reseptejä vauvan ensisoseista leikki-ikäisen ruokiin. Ja mikä parasta, resepteistä on kerätty useita muunnelmia erillisille sivuille. Loistavaa niille päiville, kun lanttu ei leikkaa lainkaan ja ruokaa pitäisi saada pöytään. Osa ohjeista on herttaisen yksinkertaisia (kuten uunissa paistetut lohkoperunat), mutta ohjeita löytyy keitoista uuniruokiin ja leivonnaisista terveellisiin välipaloihin. Tätä kirjaa käytän varmasti paljon, enkä pelkästään kuvien katseluun!

A niin kuin aloitus

No niin, nyt se on tehty. Taas. Perustin nimittäin muutamia vuosia sitten neuleblogin. Innostun kovasti neulomisesta joka syksy ja talven mittaan saan usein kovastikin neuleita aikaiseksi. Yhden tällaisen tuotteliaan talven päätteeksi perustin blogin ja kuvasin touhuissani tekemiäni sukkia, lapasia ja muita. No, ne eivät koskaan intterwebbiin asti päätyneet ja itseasiassa unohdin koko blogin hyvinkin nopeasti. Nyttemmin en enää edes muista moisen blogin nimeä.

Ehkäpä tällä kertaa blogin pitäminen ei ole riippuvainen käsityöinnostuksen laantumisesta. Toivotaan näin, koska tarkoitus ei ole pääasiallisesti neuletöihin keskittyä. Mutta tuskin niistäkään pääsette. Varmuuden vuoksi laitan tähän heti kuvan isin synttärilahjasukista, malli on Novitan viime talvisesta sukkalehdestä, lanka on 7 veljestä.