Kesäloma syyskuussa ei ole yhtään hullumpi juttu. En oikein ole kesäihmisiä, olen ehdottomasti parhaimmillani 0-18 asteessa. Syksy on suosikkivuodenaikani, vaikka se talvea enteileekin. Syksyisen metsän tuoksu, kauniit värit, pimenevät illat ja kahisevat keltaiset lehdet jalkojen alla, ah! Elämä on kesän jäljiltä normalisoitunut, joka paikka ei ole täynnä turisteja ja toimettomina hengailevia koululaisia, virastot ovat auki ja kaikki tuntuu turvallisesti palautuneen uomiinsa.
Syksyssä on myös se kiva puoli, että silloin olen yleensä täynnä energiaa ja intoa, silloin on hyvä aloittaa uusia harrastuksia, tai ainakin ajatella uusia harrastuksia. Tänä syksynä on siitä jännittävä tilanne, että nyt meillä kaikilla kolmella, siis minulla, puolisolla ja lapsella, on ikioma harrastus! Puoliso on tosin jo ennenkin harrastanut VPK- hommeleita, mutta nyt minäkin olen itsekkäästi ottanut aikaa omaan harrastukseen. Elokuussa kerroin kamppailukurssista, joka oli alkava syyskuun puolessa välissä. Kurssia on nyt ollut kolme kertaa ja tällä viikolla on viimeinen kuntonyrkkeily. Ensi viikolla alamme perehtyä karaten perusteisiin. Kurssilla on ollut törkeen kivaa, eikä vähiten siksi, että kaikki osallistujat ja ohjaajat ovat enemmän tai vähemmän kollegoja, vieraita ihmisiä, joita kuitenkin yhdistää sama työnantaja. Olemme siis kaikki tavallaan samassa veneessä ja se loi jo heti alkuun ihan erilaisen fiiliksen verrattuna joihinkin kuntokeskuksien ryhmäliikuntatunteihin. Mukavaa on myös se, että osallistujien joukossa on myös pari entuudestaan tuttua ex-kollegaa. Lapsen harrastus on muskari, johon tosin aina toinen vanhemmistakin sattuneesta syystä osallistuu. En nyt oikein tiedä, kuinka paljon energinen ja... hmm... liikkuvainen tyttäreni saa irti muskarista, mutta ainakin hän vaikuttaisi viihtyvän.
Syksyn suurin haaste lapsen kanssa on ollut kylmenevä sää ja hanskojen pysyminen kädessä. Kuulostaako tutulta? Kun on koko kesän saanut juoksennella kevyissä vaatteissa, niin syksyn tullen pitää kapinoida paksunevia vaatekerroksia vastaan. Ja ne käsineet! Paljain käsin on niin kovin paljon hauskempaa läiskytellä vesilätäköissä eikä hiekkaleluistakaan meinaa saada kiinni käsineet kädessä.
Ratkaisukeskeisenä ihmisenä sain tyttäreni innostumaan käsineistä näillä:
Lapaset on neulottu 7 veljestä langalla ja linnun naama on ommeltu jälkeenpäin silmukoita jäljitellen. Lapasiin ohje vaikkapa täältä ja vihaiseen lintuun suuntaa antava malli täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti