Uudistunut ystävyys - Lush

Poikkesin tällä viikolla pitkästä aikaa Lushissa. Lush on eräs niistä liikkeistä, jonka asiakkaana olen ollut jo pitkään ja hartaasti. Hassua kyllä, sen jälkeen kun Lush vihdoin tuli Suomeen vuonna 2008, olen jostain syystä "unohtanut" sen olemassa olon aina ajoittain.

kuva

Tutustuin Lushiin ystäväni kautta joskus vuosituhannen vaihteessa varmaankin. Olin kuullut juttuja kosmetiikkayrityksestä, jonka perustajat olivat alunperin lähtöisin Body Shopista (se oli sitä aikaa, kun Body Shop oli vielä eettinen yritys eikä osa L'orealia). Yhteneväisyyttä näiden kahden yrityksen välillä on huomattavissa esimerkiksi siinä, että molempien lähtökohtana oli eläinkokeiden vastustaminen sekä turhan pakkausmateriaalin välttäminen. Ainakin Lushilla nämä arvot ovat edelleenkin vahvasti olemassa.

Lush-kosmetiikka on käsintehtyä ja usein luomulaatuista, mitään sertifioitua luonnonkosmetiikkaa se ei ole, mutta tuotteet ovat pääasiassa kasvipohjaisia ja monet myös vegaanisia. Joissakin tuotteissa käytetään esimerkiksi jugurttia tai hunajaa, mutta ei mitään, mikä on peräisin eläimen ruumiista. Osa tuotteista valmistetaan paikanpäällä kaupan takahuoneessa. Ne tuotteet, jotka ovat tuontitavaraa, saavat kylkeensä tarran, jossa on tekijän kuva ja nimi sekä valmistuspäivämäärä.

Olin aikoinaan vallan rakastunut Lushiin. Valitsin matkakohteet (mahdollisuuksien mukaan) niin, että matkakohteessa olisi Lush. Lisäksi esimerkiksi Britanniasta tuotteiden ostaminen oli hyvinkin edullista, kun punta oli halpa. Tuotteet myös olivat(/ovat) kotimaassaan halvempia, kuin muissa maissa tuontitavarana. Onneksi ystäväni matkusti siihen aikaan usein Skotlannin ja Suomen välillä ja sain hänellä tuotettua kosmetiikkaa ehtymättömään Lush-tarpeeseeni. Ostin tuotteita niin usein ja paljon, että jopa pullojen kyljissä olevat kuvat nimineen alkoivat tuntua vanhoilta tutuilta (ooh, ai tämä on Brianin tekemää kosteusvoidetta!). Matkoilta hankitut Lush Times lehdet olivat aarteita, joita tavasin useaan otteeseen. Ja se tuoksumaailma, se oli jotain aivan fantastista! Aina uudessa kaupungissa uutta Lush-kauppaa etsiessäni usein nenään leijaili ensimmäisenä se tuttu ja turvallinen (ja voimakas) tuoksu! Ystävän kanssa haaveiltiin puolileikillään, että muutamme Tukholmaan ja menemme sinne Lushiin töihin (kyllä vaan, Ruotsi oli taas meitä edellä, Lushkin tuli sinne paaaljon aikaisemmin). Se oli todellista rakkautta se.

Nyt poikkesin siis Asematunnelin Lushissa pitkästä aikaa. Suuri osa tutuista tuotteista oli vaihtunut, mutta löytyi sieltä vielä vanhoja suosikkejakin, kuten Imperialis-kosteusvoide ja Ocean Salt kuorinta. Päädyin kuitenkin ostamaan No Drought- kuivashampoon, koska leikkautin hiukset lyhyiksi ja ne mokomat tuntuvat rasvoittuvan aika nopeasti. Ensimmäistä kertaa kävi mielessä, että onkohan mua nyt hööpötetty?? Kyseinen kuivashampoo kun on käytännössä sitrukselta tuoksuvaa maissitärkkelystä. Samoin katselin päänahan hoitoon tarkoitettua balsamia, jonka vaikuttavat aineet olivat kookosöljy ja laventeli. No niitähän nyt löytyy kotoa muutenkin. Mutta ei. Ei minua ole hööpötetty. Kyllä se vaan on paljon kivempi tuutata iholleen aineita, jotka sentään tunnistaa oikeiksi aineiksi, eikä mitään kemiallisia kirjainyhdistelmiä. Vai mitä tykkäätte?

Kiitos kommentista!

Näin eilen Juille's-blogissa ihanan blogihaasteen. Hän oli saanut postissa pienen lahjan kiitoksena ahkerasta kommentoinnista toisessa blogissa. Halusin ehdottomasti tarttua tähän haasteeseen! Kommentit tekstin lopussa ilahduttavat aina, niitä toivoisin toki enemmänkin. Kaksi henkilöä on ihan ehdottomasti jaksanut ahkerimmin kommentoida tekstejäni, joten pienet lahjat lähtee kiitoksena

Pingalelle

sekä

Keidas-blogin Lotalle

Kiitos "kollegat" rakkaat arvokkaista kommenteistanne ja inspiraatiosta!

Tämä haastehan ei varsinaisesti tarvitse olla erityisesti jouluun liittyvä, joten halutessanne voitte toki jatkaa haastetta eteenpäin :)

Pingalelle lähtee postissa toiset kuvan tuotteista, jotka ostin tänään poiketessani hiusasioissa Bottega Verden myymälässä Lauttasaaressa. Lotta saa lahjan henkilökohtaisesti toimitettuna lähipäivinä.

Lainattu Daim

Bongasin taannoin Arjen timantteja-blogista Suolapähkinädaimin ohjeen. Kannattaa muuten vilkaista blogia muutenkin, on aikas herttaisen oloinen blogi, ihania reseptejä ja kauniita kuvia.

Ensimmäisen kerran olen itse tehnyt daimia joskus kultaisella 80-luvulla, kun Hevoshullu-lehdessä oli sen resepti. Daimia tuli tehtyä useampaankin otteeseen, kunnes koko lehti hävisi. Yritin kyllä muistella reseptiä ulkoa ja äitiä hämätäkseni kirjoitin jonkinlaisen kyhäelmän muistiin. Jossain vaiheessa äiti taisi kyllä tajuta, että koko hommeli tuli omasta päästäni ja siihen loppui reseptikokeilut... Sen jälkeen ei ole tullut tätä rouskuvaa ihanuutta tehtyä ennen kuin nyt.

Tietenkään en voinut taas tehdä ohjeen mukaan, käytin suolapähkinöiden tilalla rouhittuja pistaaseja ja tavallisen sokerin sijaan laitoin palmusokeria. Liekö palmusokeri herkempi kuumentamiselle, mutta 20 minuutin keittoaika taisi olla liian pitkä, koska huolimatta jatkuvasta sekoittamisesta ja miedosta lämmöstä, jälkimaussa tuntuu lievästi paahtuneen kitkerä häivähdys. Seuraavan kerran taidan keitellä vain 10 minuuttia. Hyvää oli silti!

Blogin 100. postaus

Tosiaankin, sadatta kertaa postaan blogiin. Hui sentään. Kuukausia on kulunut yhdeksän ja aihepiirit ovat vaihdelleet neuleista resepteihin ja kosmetiikasta menovinkkeihin. Olin pitkään pyöritellyt ajatusta blogista ja ensimmäisen kuukauden aikana kirjoitin aiheista, joita olin miettinyt käsitteleväni blogissa. Sen jälkeen olikin vähän pallo hukassa; mitäs nyt? Liittyminen Etsi resepti- sivustoon vei postauksia ensimmäisinä kuukausina väkisinkin enemmän reseptien pariin, vaikka en kaiken kaikkiaan ole ihan niin innokas keittiöihminen, että pelkästään siitä kovin pitkään kirjoittamista riittäisi. Kaiken kaikkiaan olen iloinen, että en valinnut "helppoa tietä" ja kirjoittanut yks yhteen lapsen kakkaamisesta ja puklaamisesta, vaan arki lapsen kanssa on kulkenut postauksissa mukana sen paremmin kakan koostumukseen perehtymättä.

Yllättävintä oli blogini lukijoiden määrä. Ajattelin, että ehkä pari kaveria ja sisko sitä lukisi, mutta heti parin ensimmäisen kuukauden aikana huomasin, että kävijöitä blogissa oli ensin muutamia satoja kuukaudessa ja viimeisen puolen vuoden aikana kävijöiden määrä on moninkertaistunut!! Mahtavaa, kiitos teille! Jokainen kommentti ja palaute on todella tärkeä ja jokainen kommentti tekstin alla ilahduttaa! Kiitos myös teille hiljaisille lukijoille, jotka olette seuranneet postauksiani, salaa tai vähemmän salaa :)

Ensimmäisen postauksen ensimmäinen kuva...

Suurin kipupiste koko bloggaamisessa on ollut valokuvaaminen. Sitä kun en hallitse lainkaan. En halua täyttää blogia pelkästään jostain lainatuilla kuvilla, mutta toisaalta omien huonolaatuisten kuvien jakaminenkaan ei tunnu oikein hyvältä. Aluksi en asiaa ajatellut sen kummemmin, ajattelin, että jokainen loistaa sillä, missä on hyvä. Minä koen kirjoittamisen luonnollisena tapana ilmaista itseäni, toisilla on lahja valokuvaamiseen ja muuhun kuvalliseen ilmaisuun. Kuitenkin kuukausien kuluessa olen enemmän jopa kiinnostunut kuvaamisesta ja mielestäni olen onnistunut pari ihan kivaa kuvaa julkaisemaankin, kun olen hiukan nähnyt vaivaa asian eteen. Oppimista on vielä hurjasti, kukapa tietää, vaikka jonain päivänä opettelisin kuvaamaan puolison järjestelmäkameralla, jos oikein kovasti innostun.

Hieman tuoreempi kuva, jonka kanssa on jo pikkuisen nähty vaivaakin...

Nyt haluankin kysyä teiltä, lukijat, mistä aiheesta haluaisitte jatkossa lukea blogissani? Reseptejä, kosmetiikkaa, käsitöitä, jotain muuta? Mikä on ollut sinun suosikkipostauksesti?

Naisen Oma Blogi on muuten nyt myös Facebookissa, voit käydä tykkäämässä täällä ja kertoa mielipiteesi myös siellä!

Barefaced Beauty

Nyt on tulossa piiitkä postaus pelkkää hehkutusta, koittakaa kestää!

Sain taannoin ystävältäni kokeiltavaksi hänen kehumansa mineraalimeikkipohjanäytteen. Jotenkin olen aina kokenut irtopuuterit ja muut irtonaisena leijailevat meikit hankaliksi, mutta kokeilin nyt kuitenkin, kun ystävä tuotetta niin kovasti kehui.

Meikkivoiteiden ja meikkipuutereiden kanssa minulla on aina ongelmia. Voiteita en saa levitettyä tasaisesti, oikean sävyn löytäminen on vaikeaa, naama näyttää kovin pakkeloidulta ja kiilto puskee läpi. Meikkipuuterit puolestaan eivät oikein sovi kuivapintaiselle iholleni, varsinkaan nyt 3-kympin rajapyykin ylitettyäni. Olin oikeastaan jo menettänyt toivoni oikeanlaisen tuotteen löytymisestä, kunnes löysin Barefaced Beautyn mineraalimeikkipohjan.

Oikea sävy löytyi parilla kokeilulla ja parilla vikaostoksella (ostin vahingossa viimeistelypuuterin kun yritin ostaa meikkipohjan). Sävyjä on yhteensä 14 ja sävykarttaa tsekkaamalla osasin päätellä omani aika tarkkaan. Lisäksi eri sävyjä voi tietenkin sekoittaa, tuskin kenelläkään kasvojen iho on täysin saman värinen läpi vuoden. Sekä meikkipohjaa että viimeistelypuuteria saa minikokoisina 1,5 gramman purkkeina (kuvissa), joten oikean sävyn etsiminen ei käy edes kalliiksi, minipurkki kun maksaa noin 3,5 euroa. Ihan mahtavaa, sillä ainakin omiin nurkkiini on kertynyt useita kerran kokeiltuja meikkivoiteita ja puutereita, kun se sävy ei sitten ollutkaan hyvä...

Olin yhteydessä maahantuojaan (www.greenlips.fi)  ja heillä on valikoimissaan aloituspakkaus, joka sisältää 3 (vapaavalintaista) minikokoista meikkipohjaa, yhden viimeistelypuuterin ja nimenomaan mineraalimeikin levittämiseen tarkoitetun, synteettisen baby kabukin. Jos lähtisin nyt testailemaan tuotetta, hankkisin ehdottomasti aloituspakkauksen! Oma ihoni on pohjasävyltään vaaleanpunainen ja omaksi sävykseni osoittautui Whisper. Jos et tiedä oman ihosi pohjasävyä, testailu kannattaa aloittaa neutraaleilla sävyillä. Niitä ovat mm. Gracious ja Promise, maahantuojan mukaan ne myös ovat suosituimmat sävyt suomalaiselle iholle.

Ensin ajattelin, että käyttö on kovin hankalaa, mutta eipä se käytännössä ole sen hankalampaa, kuin voiteiden ja muiden kanssa löträäminenkään. Ensin meikkipohjaa ripautetaan joko purkin kannen sisäpuolelle tai vaikka pienelle lautaselle. Siitä jauhetta levitetään kasvoille kabukiharjalla (onko se harja, vai sivellin..?) alaspäin suuntautuvilla vedoilla (ihokarvat pysyy ihonmyötäisesti). Ensin kannattaa aloittaa varovasti ja lisätä sitten, mikäli tuntuu, että tarvitsee lisää peittävyyttä. Olen kuullut muunkinlaisia kokemuksia, mutta minun mielestäni tätä tuotetta ei kovin helposti saa levitettyä liikaa, vaan se levittyy kasvoille mukavasti. Parasta on että

a) se pysyy kasvoilla lähes liikkumati koko päivän! Siis oikeasti. Työssäni on välillä kohtuullisen kiireistä ja kuumakin tulee, mutta illalla meikki näyttää lähes samalta kuin aamulla lähtiessä.
b) se ei kuivata eikä hilseile iholla.

Hankin itsellenikin tuon baby kabukin ja täytyy kyllä sanoa, että oikeat välineet ovat tässä hommassa a ja o. Aiemmin yritin levittää meikkipohjaa jollain tavallisella, halpis kabukilla (näkyy yläkuvassa), mutta jälki ei ollut läheskään niin hyvää, kuin Barefaced Beautyn omalla baby kabukilla. Lisäksi kabuki on niin taivaallisen pehmeä, että sillä sivelee ihoaan ihan ilokseen (harmi vaan, että tytärkin on samaa mieltä ja yrittää aina pölliä kabukini hieroakseen sillä omaa pikku poskeansa). Ostoslistalla on ehdottomasti kabuki vielä normikokoisena.

Tässä nyt yksinkertaisesti vaan on kaikki, mitä meikkipohjan tekemiseen tarvitsee.

Olin siis vahingossa ostanut myös viimeistelypuuterin, mutta sen käyttötarkoitus oli jokseenkin hämärän peitossa. Maahantuojalta kerrotaan, että viimeistelypuuterin hiukkaset ovat pienempiä kuin meikkipohjan ja se kiinnittää meikin entistä paremmin. Jos on rasvoittuva iho tai tuntuu, että meikki katoaa kasvoilta päivän aikana, viimeistelypuuteria kannattaa sipaista hiukan reippaammin. Itse olen sipaissut sitä kevyesti T-alueelle.

Onhan tässä hehkutusta kerrakseen, vai mitä? Tehdäkseni hehkutuksesta uskottavamman, uhraudun nyt paljastamaan meikittömän naamanpuolikkaani lähikuvassa. Jatka lukemista jos uskallat!

Nenänpieleen on viimeisen viikon aikana ilmaantunut jotain ikävää punoittavaa ihottumaa, silmänaluset ovat aina yhtä mustat ja kiiltokin on ihan normaaliluokkaa.

Meikitön nassu

Seuraavassa kuvassa meikkipohjan alla on vain Bottega Verden Hyaluronihappo Plus -seerumi. Meikkipohjan tein Barefaced Beautyn mineraalimeikkipohjalla (sävy Whisper), silmien alle on sipaistu samaa tuotetta, sävynä Serenity. Silmänalusiin ja ihottumakohtaan käytin peitevoidesivellintä, sekin Barefaced Beautyn omaa sarjaa. Mitään muuta peitevoidetta tai muuta vastaavaa en ole käyttänyt. Päällä on vielä sipaisu viimeistelypuuteria (sävy English rose).

Nassu käsiteltynä Barefaced Beautyn mineraalimeikkipohjalla sekä viimeistelypuuterilla

Ei paha muutaman minuutin sutimisella, vai mitä??

Inkivääripiparit

Leivottiin eilen tyttären kanssa piparkakkuja. Seuraavan kerran leivotaan ehkä sitten, kun hän on yläkoulussa. Omaa tyhmyyttä ehkä, mutta tuollaisen alle 2-vuotiaan kanssa leipominen ei ole mitenkään rentouttavinta vapaa-ajan puuhaa, mitä kuvitella saattaa...

Piparkakkujen reseptissä ei ollut mitään omaa, otin sen lahjalehtenä saadun Kotivinkin sivuilta. Hävettää myöntää, mutta en ole koskaan aikaisemmin tehnyt piparkakkutaikinaa itse. En kyllä ole ostanut kaupastakaan. Ylipäänsä en ole juurikaan piparkakkujen perään. Näitä ajattelin kokeilla, mutta olin kyllä pettynyt lopputulokseen, se kun oli kovin... Noh, piparkakkuinen. Olin jotenkin odottanut vähän spesiaalimpaa makua.

Ja koska olen luonteeltani tosi laiska, tässä kuvamuotoisena ohje piparkakkuihin.

Munakoisoa paistoksessa

Viime aikoina on jäänyt kokkailut ja reseptiosio hiukan vähemmälle. "Se ei ole ollut yövuorossa siis", voisi joku ajatella, mutta kyllä vaan, olin koko viime viikonlopun yövuoroissa. Joku pimeän vuodenajan ja/tai loppuvuoden kooma on kaiketi vallannut minut, mutta koko viikonloppuna ei ollut insipiraatiota keittiöhommiin. Eikä sivumennen sanoen oikein mihinkään muuhunkaan. Paitsi että odottelen innolla yövuorossa tekemiäni kosmetiikkatilauksia, kalliiksi kävi nämä yötyöt... Ostoksista lisää myöhemmin, olen jo päässyt hypistelemään ihanuuksiani!

kuva: kasvikset.fi

Ostin viime viikolla munakoison jääkaappiin odottelemaan inspiraatiota, se kun oli tarjouksessa. Minä sitten ra-kas-tan munakoisoa, mutta en oikein meinaa keksiä siitä ruokalajeja. Joskus olen tehnyt siitä kastiketta curryn, kikherneiden ja kookosmaidon kera, joskus taas marinoinut grillattuna. Superhyviä molemmat. Tällä kertaa munakoiso muokkaantui puolison ehdotuksesta moussakaksi, tai musakaksi. Mikä on sinun paras munakoisoreseptisi? Kerro ja tee minut onnelliseksi!

Joissain ohjeissa neuvotaan itkettämään munakoiso, eli joko siivutetun tai puolitetun munakoison pintaan hierotaan suolaa ja irronnut neste pyyhitään pois (voi myös valuttaa painon alla). Itkettämisen tarkoituksena on poistaa munakoisosta karvaan makuista nestettä, mutta kuulemma nykyiset lajikkeet eivät itkettämistä kaipaa. Itse tykkään kuitenkin itkettää munakoisoni, koska samalla ylimääräiset nesteet poistuu, suola imeytyy ja rakenne on parempi.

Moussakan tekeminen on periaatteessa samanlaista kuin lasagnen; hyvin maustettu jauheliha/soijarouhekastike tomaattipohjaan ja juustokastike. Sitten vaan pari isoa perunaa parin millin siivuiksi, samoin munakoiso siivuiksi (3-5 milliä paksuudeltaan) ja kaikki kerroksittain uunivuokaan, päällimmäiseksi juustokastiketta ja tietenkin reilulla kädellä juustoraastetta. Uuniin n. tunniksi 175 asteeseen (kannattaa laittaa folio päälle loppuvaiheessa, ettei käy niin kuin minulle ja juusto ruskistui liikaa, kun unohduin bloggaamaan...). Paistos saa myös levätä ennen tarjoilua jonkin aikaa folion alla.

... Ja kuinkas sitten kävikään? No norovirus koko perheelle, ruuat jäi kuvaamati ja suurimmalta osalta syömätikin... Huokaus. Parempaa alkavaa viikkoa toivoen ja toivotellen!

Uusix joulumyyjäiset

Sorry jengi, mutta minulla on tänä vuonna ehkä parhaat joululahjat! No, ehkä teilläkin voi olla, jos poikkeatte 14.12. Uusix-verstaiden joulubasaarissa. Siis miettikää, ekologisesti ja sosiaalisesti tarkastelua kestävät joululahjat, jotka ovat tehty täysin kierrätysmateriaaleista, suomalaista käsityötä ja designia, näyttävät hyvältä, ovat kekseliäitä, hyvin toteutettuja ja vielä kaiken päälle edullisia! Ei voi olla parempaa.

Uusix-verstaat ovat osa Helsingin kaupungin kuntouttavaa työtoimintaa, käsityöpajojen yhteisö, jonka tavoitteena on kuntouttavan työtoiminnan järjestäminen työttömille helsinkiläisille. Toiminnan keskeisiä periaatteita on eettisyys ja kestävä kehitys. Lue ihmeessä lisää nettisivuilta (linkki ensimmäisessä kappaleessa)!

Minä otin varaslähdön ja kävin Kallion virastotalossa Uusix-verstaiden joulumyyjäisissä. Olin niin täpinöissäni, että unohdin kuvata paikan päällä, tai edes kysyä, saanko kuvata. Onneksi mukaan tarttui koko joukko tavaraa, sekä itselle, että lahjaksi annettavaksi. Myynnissä oli eri pajojen tuotteita, keramiikkaa, koruja, neuleita, vaatteita, laukkuja, puuesineitä.

Menin hiukan sekaisin ja ostelin kaikkea, mitä kuvittelin itse tarvitsevani tai voivani antaa joululahjaksi. Tosin kaikenlaista jäi vielä hankkimatta ja ajattelin rynnätä joulubasaariinkin ensi viikolla. Olisin halunnut ostaa tyttärelle nukensängyn vuodevaatteineen, mutta sängyt olivat tältä erää loppu. Toivottavasti niitä tulee lisää joulubasaariin!

Alareunassa magneetilla suljettava kansio n. A5-kokoiselle kalenterille

Tämä hieno meikkipussi kyllä menee omaan käyttöön...

Patakinnas ja- lappu tekstiiliteollisuuden jäännöskankaista, huovutettu pinssi ja korvikset (koukku hopeaa)

Pieni kukkaro/pussi sairaalan leikkaussalitekstiileistä

Omalle ruokapöydälle oli pakko vielä ostaa tämä mahtava sorsa talouspaperirullan pidikkeeksi. Kaikki pienten lasten vanhemmat varmasti tietävät, että ruokapöydässä on oltava paperia, oli sitten juhla taikka arki. Miksipä se paperirulla ei sitten voi seistä tällaisessa hauskassa pidikkeessä, joka muuten on valmistettu pulpetin kannesta.

Ja lopuksi ostokset vielä pakattiin tällaiseen kierrätyshenkiseen, ommeltuun verkkokassiin. Kelpaa shoppailla myöhemminkin!

Täydellisen silmänympärysvoiteen metsästys: Bottega Verde Age Sublime

Totesin aikaisemmin syksyllä, että pitkään ja hartaasti käyttämäni silmänympärysgeelivoide ei oikein ole enää riittävä. Etsiskelin uutta hyvää silmänympärysvoidetta ja sain Bottega Verdeltä testiin Age Sublime silmänympärysvoiteen.

kuva: www.bottegaverde.fi

Hassua kyllä, törmäsin Bottega Verdeen ensimmäistä kertaa vasta viime kesänä. Tai oikeastaan heidän tienvarsimainosständiinsä, kun ajelin töihin Lauttasaareen. Olin jo pitkään ajatellut poiketa liikkeessä, mutta vasta lokakuinen Hyvinvointi-päivä ja silmänympärysvoide saivat minut toteuttamaan aikeeni.

Bottega Verde on jo italialainen kosmetiikkamerkki, joka on perustettu jo vuonna 1972. Tuoterepertuaari on vaikuttava ja hinnat erittäin kohtuullisia. Tuotteet ovat kasvipohjaisia eikä niiden testaamisessa käytetä eläinkokeita. Bottega Verde mainostaa olevansa luonnonkosmetiikkaa, mutta sertifioitua luonnonkosmetiikkaa se ei ole. Käsittääkseni se tarkoittaa käytännössä, että tuotteissa käytetään jonkin verran esimerkiksi säilöntäaineita, joita sertifioidussa luonnonkosmetiikassa ei sallita.

kuva

Saamastani Age Sublime silmänympärysvoiteesta kerrotaan Bottega Verden sivuilla mm. seuraavasti:

"Age Sublime silmänympärysvoide tasoittaa mikroryppyjä, vahvistaa kollageenisäkeitä ja häivyttää väsymyksen merkkejä iholta. Helmiäshohtoiset pigmentit palauttavat kirkkauden silmänympäryksille, tasoittaen tummia silmänalusia ja silmäpusseja. Tuote sopii erinomaisesti myös herkimmällekin silmänympärysalueelle."

Tuote on pakattu 15 ml tuubiin, josta sitä on helppo annostella juuri sopiva määrä. Voide imeytyy ainakin minun ihooni erittäin nopeasti, joten välillä täytyy löträtä hiukan enemmän voidetta, jos ei ole tarpeeksi nopea. Silmänympärysiho tuntuu sileältä ja pehmeältä eikä iho tunnu rasvaiselta. Muutaman viikon käytöllä en osaa arvioida mikroryppyjen tasoittumista, mutta väsymyksen merkkejä voide kyllä häivyttää, ainakin optisesti, helmiäishohtoisesta pigmentistä johtuen.

Tuote on miellyttävä käyttää, se on kyllä syrjäyttänyt vanhan silmänympärysgeelini päivittäisessä käytössä. Voide on myös erittäin hellävarainen silmille, minkäänlaista kirvelyä tai muita silmäoireita ei ole Age Sublimia käyttäessä tuntunut, toisin kuin joitakin muita voiteita kokeillessani. Age Sublime on tarkoitettu 40+ iholle, mutta epäsäännöllistä kolmivuorotyötä tekevänä alle 2-vuotiaan lapsen äitinä silmänympärysihoni menee kyllä heittämällä tuohon kategoriaan...

Sain Bottega Verdeltä mukaani myös "goodie bagin", mistä löytynyt hunajaa ja jojobaöljyä sisältävä kosteusvoide on muuten myös ollut päivittäisessä käytössä! Voide on nopeasti imeytyvät ja se kosteuttaa sekä suojaa ihoa hyvin, varsinkin kun täällä Helsingissä tuo hyytävä talviviima tuntuu olevan jokapäiväinen tuttava. Lisäksi voide tuoksuu kivalle, vaikka en yleensä hunajaa sisältävien tuotteiden ystävä olekaan.

Samalla reissulla ostin muuten Bottega Verden Hyaluronihappo-seerumia, josta varmaankin lähitulevaisuudessa lisää...

Katoava kuontalo

Niin, kai se on nyt sitten pakko myöntää ihan suoraan. Minulta lähtee tukka päästä. Siis aina minulla on ollut ohuehkot hiukset, mutta nyt raskauden jälkeen hiukseni ovat suorastaan harventuneet päälaelta. Moni puhuu imetyksen aikaisesta hiuskadosta ja "imetyssiilistä", kun hiukset alkavat kasvaa takaisin. Minulla ne vaan eivät ole kasvaneet takaisin. Nyt päälaen hiuskasvusto alkaa jo näyttää niin ohuelta, että "tarttis varmaan tehdä jotain".

Lisäravinteeksi hankin Professorin Biotiini Hiusravinnekapseleita. Vai olisiko parempia ehdotuksia?

kuva

Kirjoitan aiheesta enemmän myöhemmin, mutta nyt toivoisin saavani teiltä lukijoilta vinkkejä tai kokemuksia tai edes kuulopuheita; mitä hiustuotteita suosittelisitte ongelmaani? 

- Sim Bio Botanical Serum, Vital Cure ja shampoo?
- Bonacure Hair Growth - sarjaa?
- Bottega Verde Bio-Krin tehoampullit?
- Jotain muuta?
- Ei mitään?