Palkintobrunssi

Nyt on kuulkaa ollut sen verran rankempi vuoden alku, että alkaa jaksaminen olemaan vähän niin ja näin. Päiväkodin aloitus, sen myötä jatkuva sairastelu, puolison yrityksen perustaminen, omat työt ja siihen kaiken keskelle pitäisi vielä saada järjestettyä hiukan omaa aikaa molemmille vanhemmille. Ei ihan helppo yhtälö ja viime viikonloppuisen yövuorot-lapsen vatsatauti-sukulaistädin vierailu-puolison vatsatauti- yhtälön jäljiltä on vähän nuutunut olo. Tänään päätin palkita itseni jollain ihanalla herkulla ja vietinkin iltapäivällä "brunssihetken" pannukahvin ja maalaisbriellä sekä vadelma-granaattiomenahillolla täytetyn voisarven kera. St Dalfour hillot on makeutettu rypälemehutiivisteellä, eli niihin ei ole lisätty valkoista sokeria. Todella makeita ne kyllä ovat ja oma suosikkini on Neljän marjan hillo, mutta tällä kertaa ostin tätä Vadelma-granaattiomenahilloa. Granaattiomenan kirpsakkuus toi makeaan hilloon mukavaa pirteyttä. Huh, nyt taas jaksaa!

Kuvassa näkyvä ankkamuki on muuten oleellinen osa kahvihetkiäni. Ostin sen vuonna -99 Salzburgista ja siitä lähtien olen pannukahvini kotosalla nauttinut ankkamukista. Kukaan muu mukiin ei saa koskea. Kummasti se on säilynyt ehjänä vuosien varrella ja monesti olenkin pelännyt sitä päivää, kun se mäjähtää sirpaleiksi. Olen yrittänyt etsiä korvaavaa mukia, mutta tämä yksinkertaisesti istuu hyvin käteen, on tarpeeksi ohut ja muutenkin juuri sopivan kokoinen.