Äitienpäivää odotellessa

Äiti. Mutsi. Äiskä. Jotenkin en ole ihan vieläkään tajunnut, että minä todellakin olen äiti, vaikka sitä on jo pari vuotta saanut harjoitella. Aina välillä tulee tytärtä katsellessa ahaa-elämys, että jestas sentään, tuo on minun tyttäreni.

Olen ovelasti saanut järjestettyä (tai no, työvuorolistan tehnyt kollegani on järjestänyt...) ensi viikonlopun vapaaksi. Elämäni kolmas äitienpäivä äitinä. Jännityksellä odotan, millaisia äitienpäiväperinteitä meidän perheelle muodostuu tulevaisuudessa. Omat muistoni äitienpäivistä ovat aika perinteisiä: äidille leivottiin täytekakku, jonka heräsimme sisarusten kanssa koristelemaan aikaisin sunnuntaiaamuna. Mahdollisuuksien mukaan haettiin lähimetsiköstä valkovuokkoja ja kahvi keitettiin valmiiksi. Sitten äiti käytiin "herättämässä" kakkukahveille ja annettiin itse tehdyt kortit. Näin aikuisena tuo herättäminen naurattaa, aivan kuin äiti ei olisi herännyt meidän touhuiluumme keittiössä ja todennäköisesti kauhulla odottanut, millainen sotku ja kaaos keittiössä odottaa ;)

Kuva täältä

Sittemmin, kun muutin pois vanhempien luota, lahjojen keksiminen äidille onkin ollut huomattavasti hankalampaa. Oma äitini on aika vaatimaton tyyppi, joka suorastaan kieltää lahjojen hankkimisen. Mutta hei, tyyppi, joka on kanniskellut minua sen 9 kuukautta, vaihtanut vaipat ja juottanut maidot. Tyyppi, joka on vuodesta toiseen ja vuodenajasta riippumatta kuskannut minua pyörällä päivähoitoon. Tyyppi, joka revittiin vuosien ajan julman aikaisin ylös viikonloppuaamuisinkin, kun teinien piti saada autokyyti hevosharrastuksen pariin. Tyyppi, joka on sietänyt teini-ikäisen vaihtoehtonuoren kiukuttelut ja päähänpistot ja antanut kaiken kukkuraksi mahdollisuuden muuttaa omilleni opintojen perässä jo 16-vuotiaana ,vaikka se ei tiennyt muuta kuin ylimääräistä huolta ja rahanmenoa. Tyyppi, joka on aina valmis auttamaan, oli sitten kyse rahasta, ikkunanpesusta tai lapsenhoidosta. Tyyppi, joka on aina puhelinsoiton päässä. Kyllä se tyyppi kuulkaa olisi ansainnut lahjan vaikka joka päivä.



kuva täältä

Tässä vuosien varrella olemme sisarusteni kanssa todenneet, että tavaralahjat ovat vaivihkaa jääneet käyttämättä, cd-levyt pölyyntyvät hyllyssä ja tuskinpa sitä shiatsu hieromaistuintakaan on paria kertaa enempää käytetty. Sen sijaan ruoka- ja muut elämykset eivät voi jäädä käyttämättä, varsinkaan jos elämys on tarkoitettu koko perheelle. Pari vuotta sitten ostimme systerin kanssa äidille jalkahoidon kylpylästä ja varasimme itsellemme samalle kertaa hieronnat. Illalla menimme koko perheen voimin Uunisaareen syömään. Lahjasta jäi mukavat muistot eikä tarvitse harmitella, että tuli ostettua tyhmä lahja, jolle ei ole mitään käyttöä.

kuva: elämyslahjat.fi

Olkoon kuinka kliseistä tahansa, äitienpäivän haluaisin viettää yhdessä perheeni, eli puolison ja tyttären, kanssa. Rauhallinen aamiainen, ulkoilua ja vaikka ulos syömään. Jos mahdollista, niin kakkukahvit koko laajennetun perheen (vanhemmat, sisarukset, sisarusten perheet) kanssa. Mutta lahjaksi, lahjaksi toivoisin:

1. Pitkät yöunet!
2. Yksi päivä irti arjesta (= pois kotoa, missä on aina jotain siivoamista tai pyykkäämistä odottamassa)
3. Kampaaja, kasvohoito, hieronta tai vastaava
4. Mainitsinko jo pitkät yöunet?

Mitä sinä toivot, tai aiot äidillesi antaa lahjaksi?

Yhteistyössä Elämyslahjat.fi kanssa