Lahjoja äidille ja vauvalle

Hyvä ystäväni synnytti pari viikkoa sitten pienen tytön. Pääsen tällä viikolla moikkaamaan heitä ja tietenkin vien mukanani lahjoja. Ensimmäistä kertaa olen se vanha konkari, joka pystyy tarvittaessa antamaan vinkkejä pienen vauvan hoitamiseen. Jännää, täytyy toivoa, että todellakin odotan siihen asti, että vinkkejä kysytään... Mikäänhän ei ole niin tylsää ja ärsyttävää, kuin jatkuvat neuvot siitä, kuinka lasta pitäisi hoitaa ja hokea päälle "no sitten näet", "odotas, kun tulet siihen ja siihen vaiheeseen" jne.

Lahjapussukassani on jotain sekä tytölle että äidille. Tilasin Pingalelta muutaman parin kestosuojia rintaliiveihin, koska olin nähnyt niitä hänen blogissaan. (Samalla tilasin häneltä itselleni älyttömän kätsyn pussipussin hedelmäpusseille, niitä kun pyörii meillä nurkissa valtavasti, niissä säilötään avattuja kissinruokatölkkejä jääkaapissa).

Mintunvihreän, luomupuuvillaisen, 56 senttisen kissibodyn ostin jo ennen joulua Kampin Name It Pop up -kaupasta.

Weledan peppuvoide (Calendula Nappy Change Cream) oli ihan ehdoton ostos, sillä olen itse käyttänyt sitä tyttärelläni ihan alusta lähtien. Ihan huippukamaa herkälle vaippaiholle. Voide ei kuivata, niin kuin tavalliset sinkkivoiteet, ja ihon punoitus katoaa yleensä jo parin käyttökerran jälkeen. Tuoksu on miellyttävä eikä hintakaan ole paha. Olen myös käyttänyt saman sarjan kasvovoidetta lapsen ihonhoidossa ihan koko vartalolle, kasvovoide kun on paksumpaa kuin sarjan vartalovoide. Lisäksi olen käyttänyt Calendula ulkoiluvoidetta kovilla pakkasilla ja/tai tuulisella säällä, olkoonkin, että ulkoiluvoiteita ei kaiketi nykypäivänä suositella käytettäväksi. Olen käytännössä huomannut, että lapsen posket eivät kuivu ja punoita Calendula ulkoiluvoidetta käyttämällä, joten suositukset jätän omaan arvoonsa.

Ai niin, tässä vielä pussipussi:

Ei tartte auttaa!(?)

Sain tuossa lauantaina pienen näpäytyksen nenilleni. Olen nimittäin mielestäni kovin itsenäinen aikuinen nainen. "Ei tartte auttaa" varmaan sopisi motokseni, jos niitä nimittäin harrastaisin. Mielestäni pidän elämäni ohjakset hyvin omissa käsissäni ja, yhä edelleen omasta mielestäni, kannan myös valtaosan perheen ajankäytön järkeistämisestä ja arjen pyörittämisestä.

Ajelin lauantaina moottoritietä kohti Hämettä, kun pyyhkijästä suhahti sulka irti kesken pahimman veden ja ravan roiskumisen. Melkoisen määrän ärräpäitä saattelemana kurvasin lähimmästä liittymästä kohti Klaukkalaa ja pysähdyin huoltoasemalla ihmettelemään tilannetta. Ja mitä tekee itsenäinen nainen ensimmäisenä? No soittaa tietenkin pikkuveljelle! Apuaaaa, mitä mä nyt teeeeen??

Pikkuveljen neuvojen mukaan kaivoin mukanani olleesta yöpymislaukusta sukan ja sujautin sen pyyhkijään estääkseni rautakoukkua raapimasta tuulilasia tohjoksi. Ja koska olen itsenäinen nainen, syöksyin tietenkin hätyyttämään huoltoasemalla tankkaamassa olleita herroja ongelmallani. Ystävällinen komea mies tuli sitten teippaamaan sukan paikalleen (ilman suurempia naurunremahduksia) lätkäerkalla ja niin pääsin jatkamaan matkaani.

Hyvin pyyhkii!

Onnistuin vielä saamaan uuden sulan pyyhkijään myöhäisestä lauantai-iltapäivästä huolimatta, kun eräs työtä pelkäämätön, nuori kauppias tuli sulkemisajan jälkeen jeesaamaan. Ja jopa asensi sen paikalleen parissa sekunnissa (ei varmaan tarvitse edes mainita, että itse en olisi sitä osannut tehdä...). Okei, ehkä asiaa auttoi se, että kauppias sattuu olemaan lähisukulainen.

No, ehkä en ole ihan niin itsenäinen ja mahtava, kun tykkään ajatella. Mutta se on ihan ok. Varsinkin, jos on niin mahtava perhe kuin minulla.

Palkintobrunssi

Nyt on kuulkaa ollut sen verran rankempi vuoden alku, että alkaa jaksaminen olemaan vähän niin ja näin. Päiväkodin aloitus, sen myötä jatkuva sairastelu, puolison yrityksen perustaminen, omat työt ja siihen kaiken keskelle pitäisi vielä saada järjestettyä hiukan omaa aikaa molemmille vanhemmille. Ei ihan helppo yhtälö ja viime viikonloppuisen yövuorot-lapsen vatsatauti-sukulaistädin vierailu-puolison vatsatauti- yhtälön jäljiltä on vähän nuutunut olo. Tänään päätin palkita itseni jollain ihanalla herkulla ja vietinkin iltapäivällä "brunssihetken" pannukahvin ja maalaisbriellä sekä vadelma-granaattiomenahillolla täytetyn voisarven kera. St Dalfour hillot on makeutettu rypälemehutiivisteellä, eli niihin ei ole lisätty valkoista sokeria. Todella makeita ne kyllä ovat ja oma suosikkini on Neljän marjan hillo, mutta tällä kertaa ostin tätä Vadelma-granaattiomenahilloa. Granaattiomenan kirpsakkuus toi makeaan hilloon mukavaa pirteyttä. Huh, nyt taas jaksaa!

Kuvassa näkyvä ankkamuki on muuten oleellinen osa kahvihetkiäni. Ostin sen vuonna -99 Salzburgista ja siitä lähtien olen pannukahvini kotosalla nauttinut ankkamukista. Kukaan muu mukiin ei saa koskea. Kummasti se on säilynyt ehjänä vuosien varrella ja monesti olenkin pelännyt sitä päivää, kun se mäjähtää sirpaleiksi. Olen yrittänyt etsiä korvaavaa mukia, mutta tämä yksinkertaisesti istuu hyvin käteen, on tarpeeksi ohut ja muutenkin juuri sopivan kokoinen.

 

 

Juustoiset teeleivät

Muistatteko teeleivät yläasteen köksän tunneilta? Meidän luokka ainakin sai kotitehtäväksikin teeleipien väsäämisen ja voi sitä ylpeyttä, kun koko perhe kehui, että onpa sitten kertakaikkisen hyvin onnistuneita teeleipiä.

Sittemmin teeleipiä tuli tehtyä opiskeluaikoina kuivahtaneista juustonkäntyistä ja nyt siirrän tätä jaloa taitoa eteenpäin tyttärelle. Teimme tyttären kanssa lauantaina pannukakkua iltapalaksi saunan jälkeen ja hän innostui niin kovasti, että on sen jälkeen halunnut leipoa joka päivä. Tänään sitten pyöräytimme herkullisia teeleipiä, jotka maistuivat hyvin lapsellekin.

2 dl kaurahiutaleita
2 dl vehnäjauhoja
0,5 tl suolaa
1 tl soodaa
150 g juustoraastetta (meillä luomugoudaa)
1 dl maustamatonta jugurttia
1,5 dl maitoa
50 g margariinia sulatettuna

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää muut aineet, sekoita nopeasti tasaiseksi. Muotoile taikinasta lusikoiden avulla pyöreitä leipäsiä leivinpaperin päälle, pistele haarukalla reikiä. Paista 200 asteessa n. 15 minuuttia.

Himalaya Herbals - huippua vai huiputusta?

Oletteko koskaan törmänneet Himalaya Herbals - tuotteisiin?

kuva

Jouduin viime viikonloppuna viettämään pari päivää sairaalassa ja ennestäänkin talvisen ärtynyt ja kuivankoppurainen ihoni muuttui kasvoista ärhäkän punaiseksi ja kirveleväksi, johtuen sairaalan tooodella kuivasta ilmasta. Tuskissani (ja laihan lompakon kanssa) katselin Prisman kasvovoidehyllykköä helpotusta etsien ja mukaan tarttui Himalaya Herbals Nourishin Skin Cream.  50 ml purnukka maksoi vaivaiset 2,6 euroa! Voide on tarkoitettu kai pääasiassa käsille ja vartalolle, mutta sitä voi käyttää myös kasvoille. Ostin joskus syksyllä ihan mielenkiinnosta saman sarjan antiseptisen hoitovoiteen, jota ajattelin laittavani käsien pieniin haavoihin, mutta putkilo unohtui johonkin laukun pohjalle.

Kotona googlailin kyseistä merkkiä, koska se ei ole minulle entuudestaan tuttu. Kuulemma kaikki voiteiden raaka-aineet keräillään Himalajan rinteiltä, valmistus pohjautuu Ayurverda-ajattelumalliin ja vaikka mitä. Jotenkin tulisi mieleen todella luonnollinen ja luonnonmukainen tuote vai mitä? Himalaya herbals on lukemani mukaan myös lentoemäntien suosiossa, he tiettävästi hamstraavat sarjan tuotteita matkoiltaan, koska tykkäävät, että hinta-laatusuhde on erinomainen.

Sen paremmin en INCI-listoista ymmärrä, mutta kyseisen tuotteen listalta hyppäsi ensimmäisenä silmiin "Mineral oil", heti "Aquan" jälkeen. Ja minä kun yritän vältellä mineraaliöljyn käyttöä, varsinkin kasvojen iholla. Mineraaliöljy on peräisin raakaöljystä, jäteöljyksikin sitä kutsutaan. Mineraaliöljy jättää iholle ikään kuin kalvon, joka haittaa ihon "hengittämistä". No, toki mineraaliöljyn käytöstä kosmetiikassa ollaan montaa mieltä, toisten mielestä se on turvallista ja allergisoimatonta ja siksi parempaa kuin esimerkiksi erilaiset kasviöljyt. Sen enempää asiaan puuttumatta, itse siis yritän mineraaliöljyjä välttää, mutta tällä kertaa, pienen empimisen jälkeen, olen rasvaillut muutaman päivän ajan kasvojani tällä voiteella.

Voide kieltämättä yllätti tehollaan, parissa päivässä punakka väri ja kiristävä tunne oli poissa. Voide imeytyy nopeasti, vaikka aluksi tuntuu suht paksulta. Ehdottomasti yhdyn mielipiteeseen, että tuotteella on erinomainen hinta-laatusuhde! Purnukka on ohuehkoa muovia eikä mitenkään erityisen mieltäylentävä, mutta hei, 2,6 euroa!

Onko teillä kokemuksia Himalaya Herbals - tuotteista? Suomesta niitä saa ainakin Prismoista, mutta ilmeisesti vain näitä kahta tuotetta, vai onko jollain parempaa tietoa?