perjantai 20. joulukuuta 2013

Uudistunut ystävyys - Lush

Poikkesin tällä viikolla pitkästä aikaa Lushissa. Lush on eräs niistä liikkeistä, jonka asiakkaana olen ollut jo pitkään ja hartaasti. Hassua kyllä, sen jälkeen kun Lush vihdoin tuli Suomeen vuonna 2008, olen jostain syystä "unohtanut" sen olemassa olon aina ajoittain.

kuva

Tutustuin Lushiin ystäväni kautta joskus vuosituhannen vaihteessa varmaankin. Olin kuullut juttuja kosmetiikkayrityksestä, jonka perustajat olivat alunperin lähtöisin Body Shopista (se oli sitä aikaa, kun Body Shop oli vielä eettinen yritys eikä osa L'orealia). Yhteneväisyyttä näiden kahden yrityksen välillä on huomattavissa esimerkiksi siinä, että molempien lähtökohtana oli eläinkokeiden vastustaminen sekä turhan pakkausmateriaalin välttäminen. Ainakin Lushilla nämä arvot ovat edelleenkin vahvasti olemassa.

Lush-kosmetiikka on käsintehtyä ja usein luomulaatuista, mitään sertifioitua luonnonkosmetiikkaa se ei ole, mutta tuotteet ovat pääasiassa kasvipohjaisia ja monet myös vegaanisia. Joissakin tuotteissa käytetään esimerkiksi jugurttia tai hunajaa, mutta ei mitään, mikä on peräisin eläimen ruumiista. Osa tuotteista valmistetaan paikanpäällä kaupan takahuoneessa. Ne tuotteet, jotka ovat tuontitavaraa, saavat kylkeensä tarran, jossa on tekijän kuva ja nimi sekä valmistuspäivämäärä.


Olin aikoinaan vallan rakastunut Lushiin. Valitsin matkakohteet (mahdollisuuksien mukaan) niin, että matkakohteessa olisi Lush. Lisäksi esimerkiksi Britanniasta tuotteiden ostaminen oli hyvinkin edullista, kun punta oli halpa. Tuotteet myös olivat(/ovat) kotimaassaan halvempia, kuin muissa maissa tuontitavarana. Onneksi ystäväni matkusti siihen aikaan usein Skotlannin ja Suomen välillä ja sain hänellä tuotettua kosmetiikkaa ehtymättömään Lush-tarpeeseeni. Ostin tuotteita niin usein ja paljon, että jopa pullojen kyljissä olevat kuvat nimineen alkoivat tuntua vanhoilta tutuilta (ooh, ai tämä on Brianin tekemää kosteusvoidetta!). Matkoilta hankitut Lush Times lehdet olivat aarteita, joita tavasin useaan otteeseen. Ja se tuoksumaailma, se oli jotain aivan fantastista! Aina uudessa kaupungissa uutta Lush-kauppaa etsiessäni usein nenään leijaili ensimmäisenä se tuttu ja turvallinen (ja voimakas) tuoksu! Ystävän kanssa haaveiltiin puolileikillään, että muutamme Tukholmaan ja menemme sinne Lushiin töihin (kyllä vaan, Ruotsi oli taas meitä edellä, Lushkin tuli sinne paaaljon aikaisemmin). Se oli todellista rakkautta se.

Nyt poikkesin siis Asematunnelin Lushissa pitkästä aikaa. Suuri osa tutuista tuotteista oli vaihtunut, mutta löytyi sieltä vielä vanhoja suosikkejakin, kuten Imperialis-kosteusvoide ja Ocean Salt kuorinta. Päädyin kuitenkin ostamaan No Drought- kuivashampoon, koska leikkautin hiukset lyhyiksi ja ne mokomat tuntuvat rasvoittuvan aika nopeasti. Ensimmäistä kertaa kävi mielessä, että onkohan mua nyt hööpötetty?? Kyseinen kuivashampoo kun on käytännössä sitrukselta tuoksuvaa maissitärkkelystä. Samoin katselin päänahan hoitoon tarkoitettua balsamia, jonka vaikuttavat aineet olivat kookosöljy ja laventeli. No niitähän nyt löytyy kotoa muutenkin. Mutta ei. Ei minua ole hööpötetty. Kyllä se vaan on paljon kivempi tuutata iholleen aineita, jotka sentään tunnistaa oikeiksi aineiksi, eikä mitään kemiallisia kirjainyhdistelmiä. Vai mitä tykkäätte?

torstai 19. joulukuuta 2013

Kiitos kommentista!

Näin eilen Juille's-blogissa ihanan blogihaasteen. Hän oli saanut postissa pienen lahjan kiitoksena ahkerasta kommentoinnista toisessa blogissa. Halusin ehdottomasti tarttua tähän haasteeseen! Kommentit tekstin lopussa ilahduttavat aina, niitä toivoisin toki enemmänkin. Kaksi henkilöä on ihan ehdottomasti jaksanut ahkerimmin kommentoida tekstejäni, joten pienet lahjat lähtee kiitoksena

Pingalelle

sekä

Keidas-blogin Lotalle

Kiitos "kollegat" rakkaat arvokkaista kommenteistanne ja inspiraatiosta!

Tämä haastehan ei varsinaisesti tarvitse olla erityisesti jouluun liittyvä, joten halutessanne voitte toki jatkaa haastetta eteenpäin :)

Pingalelle lähtee postissa toiset kuvan tuotteista, jotka ostin tänään poiketessani hiusasioissa Bottega Verden myymälässä Lauttasaaressa. Lotta saa lahjan henkilökohtaisesti toimitettuna lähipäivinä.




keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Lainattu Daim

Bongasin taannoin Arjen timantteja-blogista Suolapähkinädaimin ohjeen. Kannattaa muuten vilkaista blogia muutenkin, on aikas herttaisen oloinen blogi, ihania reseptejä ja kauniita kuvia.

Ensimmäisen kerran olen itse tehnyt daimia joskus kultaisella 80-luvulla, kun Hevoshullu-lehdessä oli sen resepti. Daimia tuli tehtyä useampaankin otteeseen, kunnes koko lehti hävisi. Yritin kyllä muistella reseptiä ulkoa ja äitiä hämätäkseni kirjoitin jonkinlaisen kyhäelmän muistiin. Jossain vaiheessa äiti taisi kyllä tajuta, että koko hommeli tuli omasta päästäni ja siihen loppui reseptikokeilut... Sen jälkeen ei ole tullut tätä rouskuvaa ihanuutta tehtyä ennen kuin nyt.

Tietenkään en voinut taas tehdä ohjeen mukaan, käytin suolapähkinöiden tilalla rouhittuja pistaaseja ja tavallisen sokerin sijaan laitoin palmusokeria. Liekö palmusokeri herkempi kuumentamiselle, mutta 20 minuutin keittoaika taisi olla liian pitkä, koska huolimatta jatkuvasta sekoittamisesta ja miedosta lämmöstä, jälkimaussa tuntuu lievästi paahtuneen kitkerä häivähdys. Seuraavan kerran taidan keitellä vain 10 minuuttia. Hyvää oli silti!

maanantai 16. joulukuuta 2013

Blogin 100. postaus

Tosiaankin, sadatta kertaa postaan blogiin. Hui sentään. Kuukausia on kulunut yhdeksän ja aihepiirit ovat vaihdelleet neuleista resepteihin ja kosmetiikasta menovinkkeihin. Olin pitkään pyöritellyt ajatusta blogista ja ensimmäisen kuukauden aikana kirjoitin aiheista, joita olin miettinyt käsitteleväni blogissa. Sen jälkeen olikin vähän pallo hukassa; mitäs nyt? Liittyminen Etsi resepti- sivustoon vei postauksia ensimmäisinä kuukausina väkisinkin enemmän reseptien pariin, vaikka en kaiken kaikkiaan ole ihan niin innokas keittiöihminen, että pelkästään siitä kovin pitkään kirjoittamista riittäisi. Kaiken kaikkiaan olen iloinen, että en valinnut "helppoa tietä" ja kirjoittanut yks yhteen lapsen kakkaamisesta ja puklaamisesta, vaan arki lapsen kanssa on kulkenut postauksissa mukana sen paremmin kakan koostumukseen perehtymättä.

Yllättävintä oli blogini lukijoiden määrä. Ajattelin, että ehkä pari kaveria ja sisko sitä lukisi, mutta heti parin ensimmäisen kuukauden aikana huomasin, että kävijöitä blogissa oli ensin muutamia satoja kuukaudessa ja viimeisen puolen vuoden aikana kävijöiden määrä on moninkertaistunut!! Mahtavaa, kiitos teille! Jokainen kommentti ja palaute on todella tärkeä ja jokainen kommentti tekstin alla ilahduttaa! Kiitos myös teille hiljaisille lukijoille, jotka olette seuranneet postauksiani, salaa tai vähemmän salaa :)
Ensimmäisen postauksen ensimmäinen kuva...
Suurin kipupiste koko bloggaamisessa on ollut valokuvaaminen. Sitä kun en hallitse lainkaan. En halua täyttää blogia pelkästään jostain lainatuilla kuvilla, mutta toisaalta omien huonolaatuisten kuvien jakaminenkaan ei tunnu oikein hyvältä. Aluksi en asiaa ajatellut sen kummemmin, ajattelin, että jokainen loistaa sillä, missä on hyvä. Minä koen kirjoittamisen luonnollisena tapana ilmaista itseäni, toisilla on lahja valokuvaamiseen ja muuhun kuvalliseen ilmaisuun. Kuitenkin kuukausien kuluessa olen enemmän jopa kiinnostunut kuvaamisesta ja mielestäni olen onnistunut pari ihan kivaa kuvaa julkaisemaankin, kun olen hiukan nähnyt vaivaa asian eteen. Oppimista on vielä hurjasti, kukapa tietää, vaikka jonain päivänä opettelisin kuvaamaan puolison järjestelmäkameralla, jos oikein kovasti innostun.

Hieman tuoreempi kuva, jonka kanssa on jo pikkuisen nähty vaivaakin...

Nyt haluankin kysyä teiltä, lukijat, mistä aiheesta haluaisitte jatkossa lukea blogissani? Reseptejä, kosmetiikkaa, käsitöitä, jotain muuta? Mikä on ollut sinun suosikkipostauksesti?

Naisen Oma Blogi on muuten nyt myös Facebookissa, voit käydä tykkäämässä täällä ja kertoa mielipiteesi myös siellä!

tiistai 10. joulukuuta 2013

Barefaced Beauty

Nyt on tulossa piiitkä postaus pelkkää hehkutusta, koittakaa kestää!

Sain taannoin ystävältäni kokeiltavaksi hänen kehumansa mineraalimeikkipohjanäytteen. Jotenkin olen aina kokenut irtopuuterit ja muut irtonaisena leijailevat meikit hankaliksi, mutta kokeilin nyt kuitenkin, kun ystävä tuotetta niin kovasti kehui.


Meikkivoiteiden ja meikkipuutereiden kanssa minulla on aina ongelmia. Voiteita en saa levitettyä tasaisesti, oikean sävyn löytäminen on vaikeaa, naama näyttää kovin pakkeloidulta ja kiilto puskee läpi. Meikkipuuterit puolestaan eivät oikein sovi kuivapintaiselle iholleni, varsinkaan nyt 3-kympin rajapyykin ylitettyäni. Olin oikeastaan jo menettänyt toivoni oikeanlaisen tuotteen löytymisestä, kunnes löysin Barefaced Beautyn mineraalimeikkipohjan.

Oikea sävy löytyi parilla kokeilulla ja parilla vikaostoksella (ostin vahingossa viimeistelypuuterin kun yritin ostaa meikkipohjan). Sävyjä on yhteensä 14 ja sävykarttaa tsekkaamalla osasin päätellä omani aika tarkkaan. Lisäksi eri sävyjä voi tietenkin sekoittaa, tuskin kenelläkään kasvojen iho on täysin saman värinen läpi vuoden. Sekä meikkipohjaa että viimeistelypuuteria saa minikokoisina 1,5 gramman purkkeina (kuvissa), joten oikean sävyn etsiminen ei käy edes kalliiksi, minipurkki kun maksaa noin 3,5 euroa. Ihan mahtavaa, sillä ainakin omiin nurkkiini on kertynyt useita kerran kokeiltuja meikkivoiteita ja puutereita, kun se sävy ei sitten ollutkaan hyvä...

Olin yhteydessä maahantuojaan (www.greenlips.fi)  ja heillä on valikoimissaan aloituspakkaus, joka sisältää 3 (vapaavalintaista) minikokoista meikkipohjaa, yhden viimeistelypuuterin ja nimenomaan mineraalimeikin levittämiseen tarkoitetun, synteettisen baby kabukin. Jos lähtisin nyt testailemaan tuotetta, hankkisin ehdottomasti aloituspakkauksen! Oma ihoni on pohjasävyltään vaaleanpunainen ja omaksi sävykseni osoittautui Whisper. Jos et tiedä oman ihosi pohjasävyä, testailu kannattaa aloittaa neutraaleilla sävyillä. Niitä ovat mm. Gracious ja Promise, maahantuojan mukaan ne myös ovat suosituimmat sävyt suomalaiselle iholle.

Ensin ajattelin, että käyttö on kovin hankalaa, mutta eipä se käytännössä ole sen hankalampaa, kuin voiteiden ja muiden kanssa löträäminenkään. Ensin meikkipohjaa ripautetaan joko purkin kannen sisäpuolelle tai vaikka pienelle lautaselle. Siitä jauhetta levitetään kasvoille kabukiharjalla (onko se harja, vai sivellin..?) alaspäin suuntautuvilla vedoilla (ihokarvat pysyy ihonmyötäisesti). Ensin kannattaa aloittaa varovasti ja lisätä sitten, mikäli tuntuu, että tarvitsee lisää peittävyyttä. Olen kuullut muunkinlaisia kokemuksia, mutta minun mielestäni tätä tuotetta ei kovin helposti saa levitettyä liikaa, vaan se levittyy kasvoille mukavasti. Parasta on että

a) se pysyy kasvoilla lähes liikkumati koko päivän! Siis oikeasti. Työssäni on välillä kohtuullisen kiireistä ja kuumakin tulee, mutta illalla meikki näyttää lähes samalta kuin aamulla lähtiessä.
b) se ei kuivata eikä hilseile iholla.

Hankin itsellenikin tuon baby kabukin ja täytyy kyllä sanoa, että oikeat välineet ovat tässä hommassa a ja o. Aiemmin yritin levittää meikkipohjaa jollain tavallisella, halpis kabukilla (näkyy yläkuvassa), mutta jälki ei ollut läheskään niin hyvää, kuin Barefaced Beautyn omalla baby kabukilla. Lisäksi kabuki on niin taivaallisen pehmeä, että sillä sivelee ihoaan ihan ilokseen (harmi vaan, että tytärkin on samaa mieltä ja yrittää aina pölliä kabukini hieroakseen sillä omaa pikku poskeansa). Ostoslistalla on ehdottomasti kabuki vielä normikokoisena.

Tässä nyt yksinkertaisesti vaan on kaikki, mitä meikkipohjan tekemiseen tarvitsee.
Olin siis vahingossa ostanut myös viimeistelypuuterin, mutta sen käyttötarkoitus oli jokseenkin hämärän peitossa. Maahantuojalta kerrotaan, että viimeistelypuuterin hiukkaset ovat pienempiä kuin meikkipohjan ja se kiinnittää meikin entistä paremmin. Jos on rasvoittuva iho tai tuntuu, että meikki katoaa kasvoilta päivän aikana, viimeistelypuuteria kannattaa sipaista hiukan reippaammin. Itse olen sipaissut sitä kevyesti T-alueelle.

Onhan tässä hehkutusta kerrakseen, vai mitä? Tehdäkseni hehkutuksesta uskottavamman, uhraudun nyt paljastamaan meikittömän naamanpuolikkaani lähikuvassa. Jatka lukemista jos uskallat!

Nenänpieleen on viimeisen viikon aikana ilmaantunut jotain ikävää punoittavaa ihottumaa, silmänaluset ovat aina yhtä mustat ja kiiltokin on ihan normaaliluokkaa.

Meikitön nassu

Seuraavassa kuvassa meikkipohjan alla on vain Bottega Verden Hyaluronihappo Plus -seerumi. Meikkipohjan tein Barefaced Beautyn mineraalimeikkipohjalla (sävy Whisper), silmien alle on sipaistu samaa tuotetta, sävynä Serenity. Silmänalusiin ja ihottumakohtaan käytin peitevoidesivellintä, sekin Barefaced Beautyn omaa sarjaa. Mitään muuta peitevoidetta tai muuta vastaavaa en ole käyttänyt. Päällä on vielä sipaisu viimeistelypuuteria (sävy English rose).

Nassu käsiteltynä Barefaced Beautyn mineraalimeikkipohjalla sekä viimeistelypuuterilla
Ei paha muutaman minuutin sutimisella, vai mitä??

Inkivääripiparit

Leivottiin eilen tyttären kanssa piparkakkuja. Seuraavan kerran leivotaan ehkä sitten, kun hän on yläkoulussa. Omaa tyhmyyttä ehkä, mutta tuollaisen alle 2-vuotiaan kanssa leipominen ei ole mitenkään rentouttavinta vapaa-ajan puuhaa, mitä kuvitella saattaa...


Piparkakkujen reseptissä ei ollut mitään omaa, otin sen lahjalehtenä saadun Kotivinkin sivuilta. Hävettää myöntää, mutta en ole koskaan aikaisemmin tehnyt piparkakkutaikinaa itse. En kyllä ole ostanut kaupastakaan. Ylipäänsä en ole juurikaan piparkakkujen perään. Näitä ajattelin kokeilla, mutta olin kyllä pettynyt lopputulokseen, se kun oli kovin... Noh, piparkakkuinen. Olin jotenkin odottanut vähän spesiaalimpaa makua.

Ja koska olen luonteeltani tosi laiska, tässä kuvamuotoisena ohje piparkakkuihin.



sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Munakoisoa paistoksessa

Viime aikoina on jäänyt kokkailut ja reseptiosio hiukan vähemmälle. "Se ei ole ollut yövuorossa siis", voisi joku ajatella, mutta kyllä vaan, olin koko viime viikonlopun yövuoroissa. Joku pimeän vuodenajan ja/tai loppuvuoden kooma on kaiketi vallannut minut, mutta koko viikonloppuna ei ollut insipiraatiota keittiöhommiin. Eikä sivumennen sanoen oikein mihinkään muuhunkaan. Paitsi että odottelen innolla yövuorossa tekemiäni kosmetiikkatilauksia, kalliiksi kävi nämä yötyöt... Ostoksista lisää myöhemmin, olen jo päässyt hypistelemään ihanuuksiani!

kuva: kasvikset.fi
Ostin viime viikolla munakoison jääkaappiin odottelemaan inspiraatiota, se kun oli tarjouksessa. Minä sitten ra-kas-tan munakoisoa, mutta en oikein meinaa keksiä siitä ruokalajeja. Joskus olen tehnyt siitä kastiketta curryn, kikherneiden ja kookosmaidon kera, joskus taas marinoinut grillattuna. Superhyviä molemmat. Tällä kertaa munakoiso muokkaantui puolison ehdotuksesta moussakaksi, tai musakaksi. Mikä on sinun paras munakoisoreseptisi? Kerro ja tee minut onnelliseksi!

Joissain ohjeissa neuvotaan itkettämään munakoiso, eli joko siivutetun tai puolitetun munakoison pintaan hierotaan suolaa ja irronnut neste pyyhitään pois (voi myös valuttaa painon alla). Itkettämisen tarkoituksena on poistaa munakoisosta karvaan makuista nestettä, mutta kuulemma nykyiset lajikkeet eivät itkettämistä kaipaa. Itse tykkään kuitenkin itkettää munakoisoni, koska samalla ylimääräiset nesteet poistuu, suola imeytyy ja rakenne on parempi.

Moussakan tekeminen on periaatteessa samanlaista kuin lasagnen; hyvin maustettu jauheliha/soijarouhekastike tomaattipohjaan ja juustokastike. Sitten vaan pari isoa perunaa parin millin siivuiksi, samoin munakoiso siivuiksi (3-5 milliä paksuudeltaan) ja kaikki kerroksittain uunivuokaan, päällimmäiseksi juustokastiketta ja tietenkin reilulla kädellä juustoraastetta. Uuniin n. tunniksi 175 asteeseen (kannattaa laittaa folio päälle loppuvaiheessa, ettei käy niin kuin minulle ja juusto ruskistui liikaa, kun unohduin bloggaamaan...). Paistos saa myös levätä ennen tarjoilua jonkin aikaa folion alla.

... Ja kuinkas sitten kävikään? No norovirus koko perheelle, ruuat jäi kuvaamati ja suurimmalta osalta syömätikin... Huokaus. Parempaa alkavaa viikkoa toivoen ja toivotellen!

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Uusix joulumyyjäiset

Sorry jengi, mutta minulla on tänä vuonna ehkä parhaat joululahjat! No, ehkä teilläkin voi olla, jos poikkeatte 14.12. Uusix-verstaiden joulubasaarissa. Siis miettikää, ekologisesti ja sosiaalisesti tarkastelua kestävät joululahjat, jotka ovat tehty täysin kierrätysmateriaaleista, suomalaista käsityötä ja designia, näyttävät hyvältä, ovat kekseliäitä, hyvin toteutettuja ja vielä kaiken päälle edullisia! Ei voi olla parempaa.

Uusix-verstaat ovat osa Helsingin kaupungin kuntouttavaa työtoimintaa, käsityöpajojen yhteisö, jonka tavoitteena on kuntouttavan työtoiminnan järjestäminen työttömille helsinkiläisille. Toiminnan keskeisiä periaatteita on eettisyys ja kestävä kehitys. Lue ihmeessä lisää nettisivuilta (linkki ensimmäisessä kappaleessa)!

Minä otin varaslähdön ja kävin Kallion virastotalossa Uusix-verstaiden joulumyyjäisissä. Olin niin täpinöissäni, että unohdin kuvata paikan päällä, tai edes kysyä, saanko kuvata. Onneksi mukaan tarttui koko joukko tavaraa, sekä itselle, että lahjaksi annettavaksi. Myynnissä oli eri pajojen tuotteita, keramiikkaa, koruja, neuleita, vaatteita, laukkuja, puuesineitä.

Menin hiukan sekaisin ja ostelin kaikkea, mitä kuvittelin itse tarvitsevani tai voivani antaa joululahjaksi. Tosin kaikenlaista jäi vielä hankkimatta ja ajattelin rynnätä joulubasaariinkin ensi viikolla. Olisin halunnut ostaa tyttärelle nukensängyn vuodevaatteineen, mutta sängyt olivat tältä erää loppu. Toivottavasti niitä tulee lisää joulubasaariin!

Alareunassa magneetilla suljettava kansio n. A5-kokoiselle kalenterille

Tämä hieno meikkipussi kyllä menee omaan käyttöön...

Patakinnas ja- lappu tekstiiliteollisuuden jäännöskankaista, huovutettu pinssi ja korvikset (koukku hopeaa)

Pieni kukkaro/pussi sairaalan leikkaussalitekstiileistä

Omalle ruokapöydälle oli pakko vielä ostaa tämä mahtava sorsa talouspaperirullan pidikkeeksi. Kaikki pienten lasten vanhemmat varmasti tietävät, että ruokapöydässä on oltava paperia, oli sitten juhla taikka arki. Miksipä se paperirulla ei sitten voi seistä tällaisessa hauskassa pidikkeessä, joka muuten on valmistettu pulpetin kannesta.


Ja lopuksi ostokset vielä pakattiin tällaiseen kierrätyshenkiseen, ommeltuun verkkokassiin. Kelpaa shoppailla myöhemminkin!


tiistai 3. joulukuuta 2013

Täydellisen silmänympärysvoiteen metsästys: Bottega Verde Age Sublime

Totesin aikaisemmin syksyllä, että pitkään ja hartaasti käyttämäni silmänympärysgeelivoide ei oikein ole enää riittävä. Etsiskelin uutta hyvää silmänympärysvoidetta ja sain Bottega Verdeltä testiin Age Sublime silmänympärysvoiteen.
kuva: www.bottegaverde.fi
Hassua kyllä, törmäsin Bottega Verdeen ensimmäistä kertaa vasta viime kesänä. Tai oikeastaan heidän tienvarsimainosständiinsä, kun ajelin töihin Lauttasaareen. Olin jo pitkään ajatellut poiketa liikkeessä, mutta vasta lokakuinen Hyvinvointi-päivä ja silmänympärysvoide saivat minut toteuttamaan aikeeni.

Bottega Verde on jo italialainen kosmetiikkamerkki, joka on perustettu jo vuonna 1972. Tuoterepertuaari on vaikuttava ja hinnat erittäin kohtuullisia. Tuotteet ovat kasvipohjaisia eikä niiden testaamisessa käytetä eläinkokeita. Bottega Verde mainostaa olevansa luonnonkosmetiikkaa, mutta sertifioitua luonnonkosmetiikkaa se ei ole. Käsittääkseni se tarkoittaa käytännössä, että tuotteissa käytetään jonkin verran esimerkiksi säilöntäaineita, joita sertifioidussa luonnonkosmetiikassa ei sallita.

kuva

Saamastani Age Sublime silmänympärysvoiteesta kerrotaan Bottega Verden sivuilla mm. seuraavasti:
"Age Sublime silmänympärysvoide tasoittaa mikroryppyjä, vahvistaa kollageenisäkeitä ja häivyttää väsymyksen merkkejä iholta. Helmiäshohtoiset pigmentit palauttavat kirkkauden silmänympäryksille, tasoittaen tummia silmänalusia ja silmäpusseja. Tuote sopii erinomaisesti myös herkimmällekin silmänympärysalueelle."
Tuote on pakattu 15 ml tuubiin, josta sitä on helppo annostella juuri sopiva määrä. Voide imeytyy ainakin minun ihooni erittäin nopeasti, joten välillä täytyy löträtä hiukan enemmän voidetta, jos ei ole tarpeeksi nopea. Silmänympärysiho tuntuu sileältä ja pehmeältä eikä iho tunnu rasvaiselta. Muutaman viikon käytöllä en osaa arvioida mikroryppyjen tasoittumista, mutta väsymyksen merkkejä voide kyllä häivyttää, ainakin optisesti, helmiäishohtoisesta pigmentistä johtuen.

Tuote on miellyttävä käyttää, se on kyllä syrjäyttänyt vanhan silmänympärysgeelini päivittäisessä käytössä. Voide on myös erittäin hellävarainen silmille, minkäänlaista kirvelyä tai muita silmäoireita ei ole Age Sublimia käyttäessä tuntunut, toisin kuin joitakin muita voiteita kokeillessani. Age Sublime on tarkoitettu 40+ iholle, mutta epäsäännöllistä kolmivuorotyötä tekevänä alle 2-vuotiaan lapsen äitinä silmänympärysihoni menee kyllä heittämällä tuohon kategoriaan...

Sain Bottega Verdeltä mukaani myös "goodie bagin", mistä löytynyt hunajaa ja jojobaöljyä sisältävä kosteusvoide on muuten myös ollut päivittäisessä käytössä! Voide on nopeasti imeytyvät ja se kosteuttaa sekä suojaa ihoa hyvin, varsinkin kun täällä Helsingissä tuo hyytävä talviviima tuntuu olevan jokapäiväinen tuttava. Lisäksi voide tuoksuu kivalle, vaikka en yleensä hunajaa sisältävien tuotteiden ystävä olekaan.

Samalla reissulla ostin muuten Bottega Verden Hyaluronihappo-seerumia, josta varmaankin lähitulevaisuudessa lisää...

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Katoava kuontalo

Niin, kai se on nyt sitten pakko myöntää ihan suoraan. Minulta lähtee tukka päästä. Siis aina minulla on ollut ohuehkot hiukset, mutta nyt raskauden jälkeen hiukseni ovat suorastaan harventuneet päälaelta. Moni puhuu imetyksen aikaisesta hiuskadosta ja "imetyssiilistä", kun hiukset alkavat kasvaa takaisin. Minulla ne vaan eivät ole kasvaneet takaisin. Nyt päälaen hiuskasvusto alkaa jo näyttää niin ohuelta, että "tarttis varmaan tehdä jotain".

Lisäravinteeksi hankin Professorin Biotiini Hiusravinnekapseleita. Vai olisiko parempia ehdotuksia?

kuva
Kirjoitan aiheesta enemmän myöhemmin, mutta nyt toivoisin saavani teiltä lukijoilta vinkkejä tai kokemuksia tai edes kuulopuheita; mitä hiustuotteita suosittelisitte ongelmaani? 

- Sim Bio Botanical Serum, Vital Cure ja shampoo?
- Bonacure Hair Growth - sarjaa?
- Bottega Verde Bio-Krin tehoampullit?
- Jotain muuta?
- Ei mitään?

perjantai 29. marraskuuta 2013

Lahjoja 8-vuotiaalle

Minulla on ilo olla kahden ihanan 8-vuotiaan kummitäti. Tai "haltijakummi", niin kuin olen toiselle heistä. Kummitytöillä on ikäeroa pari kuukautta ja nyt marraskuun loppupuolella oli jälkimmäiset synttärit. Lahjojen keksiminen on hankalaa, koska valitettavasti en ehdi tyttöjä nähdä niin paljon kuin toivoisin. Vaikka liekö se olisi yhtään helpompaa, vaikka jatkuvasti nähtäisiinkin.

Tällä kertaa kummityttö on toivonut vain ja ainoastaan nukkekotia. Nukkekoti on kuulemma teetetty ja isovanhemmat auttavat sisustamisessa. Käsitöitä harrastavalta haltijakummilta tytön äiti toivoi välineitä mattojen ja verhojen tekemiseen. Kuulemma sankari aikoo itse virkata ja neuloa verhot sekä matot nukkekotiinsa.

Ihana idea! Novitalta löysin nämä ihanat värikkäät virkkuukoukut sekä minilankakerät.



Lisäksi ostin paria puuvillalankaa sekä erikoislankaa, jonka toivon soveltuvan mattojen tekemiseen. Puikot on ihan peruspuikot.



Tigeristä löytyi virkattua teippiä, jota voi käyttää vaikka kangasverhojen tai lampunvarjostimen koristeluun.



Pukinkonttiin ajattelin hankkia pienet kangaspuut, mikäli niitä vielä jostain löytyy. Muistelen, että siskolla oli tuollaiset joskus 80-luvulla.
 http://www.lelutalo.fi/micki_lasten_kangaspuut

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Suklaa-kookos muromysli

Toinen herkkuversio muromyslistä aamujen iloksi.


5 dl isoja kaurahiutaleita
3 rkl vaahterasiirappia
3 rkl kookosöljyä
1-2 rkl palmusokeria
3 tl kaakaojauhetta

Sekoita kaikki aineet. Levitä leivinpaperin päälle uunipellille. Paista 150 asteessa n. 15 minuuttia. Sekoita aina välillä.

Lisää 2 dl kookoslastuja.

Paista vielä 15 min, sekoita välillä, varo ettei mysli pala (varsinkin kookoslastut palavat herkästi, voit toki käyttää myös kookoshiutaleita, jotka eivät pala niin helposti)!

Lisäksi: suklaakuorrutteisia kirsikoita (pakastekuivattuja) rouhittuna

Tarjoile maustamattoman jugurtin ja vaahterasiirapin kanssa.

lauantai 23. marraskuuta 2013

Kolmea en vaihda: Meikkauksen luottotuotteet

Pyrin suosimaan luonnonkosmetiikkaa, mutta käytän kyllä muitakin tuotteita, varsinkin, jos olen ne hyväksi havainnut. Erityisesti meikeissä olen huono kokeilemaan uutta, vaan käytän uskollisesti vuodesta toiseen samoja tuotteita. Tässä kolme luotettavinta ja pitkäaikaisinta tuttavuuttani meikkauksen saralla:

1) Lancome Artliner

kuva täältä
Helppokäyttöinen nestemäinen eyeliner, voiko se olla totta?? Kyllä vaan. Olen kokeillut useita eri eyelinereita vuosien varrella, mutta tämän parempaa ei ole eikä tule. Artlinerin aplikaattori on ohut ja tarkka. Usein eyelinereitä levitetään ohuella siveltimellä enkä ole vielä ikinä onnistunut saamaan aikaan tarkkaa viivaa sellaisella. Artlinerissa on tussimainen pää ja sillä on helppo piirtää joko ohutta tai hiukan paksumpaa viivaa. Ja vaikka vähän sutaisisi vinoonkin, niin jälki on helppo korjata. Pysyy hyvin, mutta peseytyy helposti pois. Minulla on herkät silmät, joten uskoakseni sopii muillekin herkkäsilmäisille. Ainoat haittapuolet ovat saatavuus ja hinta. Itse ostan omani yleensä laivan tax freestä, joskaan punavalkoisten laivojen valikoimiin tämä ei jossain vaiheessa kuulunut. Mikäli laivalta ei löydy, kannattaa ennemmin ostaa Tukholmasta kuin Suomesta. Sokoksella tämä maksoi muutama vuosi sitten n. 50 euroa, Tukholmassa selvisin n. 40 eurolla. On kyllä hintansa arvoinen, osti mistä tahansa.

2) Clinique Lash Power

kuva: clinique.com
Tässä hyvä esimerkki siitä, että joskus kyllä vaihtamalla paranee. Käytin vuosia "Kolmekasia", eli Kanebon klassikkoripsaria, joka lähtee pois lämpimällä vedellä. Muutama vuosi sitten kuulin kaverilta, että Cliniquella on vastaava tuote, Lash Power. Käytin "Kolmekasia" lähinnä sen helppouden vuoksi, se ei valunut poskille, mutta lähti helposti pois pelkällä vedellä. Tiesin kyllä, että parempiakin ripsareita varmasti olisi, oikeastaan omille ripsilleni "Kolmekasi" ei varsinaisesti sopinut, ne menivät helposti kököiksi eivätkä kyllä saaneet milliäkään lisää pituutta. Uskaltauduin kokeilemaan Lash Poweria ja jäin heti koukkuun. Yhtä helppo ja kestävä, mutta ripset näyttävät huomattavasti paremmilta! Kanebon (nykyään Sensai) ripsari oli aina uutena aika sottainen ja sitä oli vaikea levittää ripsiin siististi. Cliniquen kanssa sitä ongelmaa ei ole ollut. Varsinkin arkikäyttöön ihan huipputuote! Suht edullinenkin, tax freessä n. 15 euroa ja maissakin irtoaa n. 25 eurolla.

3) Make Up Store Blush Complex

kuva täältä

Tämä on näistä tuorein tuttavuus, mutta tätä poskipunaakin olen käyttänyt jo useita vuosia. Luonnollinen ja kaunis sävy, voi muuten käyttää myös luomiin. Hinta n. 16 euroa.

tiistai 19. marraskuuta 2013

Mausteinen muromysli

Voi että meni hermot! Ostin tyyristä luomumuromysliä, joka sisälsi hedelmää, vain todetakseni, että ne hedelmät (eli käytännössä rusinat) olivat ihan kivikovia. Olen ennenkin huomannut, että myslien tai murojen joukossa olevat rusinat ja muut hedelmäpalaset ovat usein niin kovia, että hampaat rutisee. Suivaantuneena sävelsin oman muromyslireseptin. Terveellisintä mahdollista kamaa tämä ei ehkä ole, sisältämänsä sokerin ja rasvan vuoksi. Mutta hei, ne on sentään niitä hyviä rasvoja...



5 dl isoja kaurahiutaleita
3 rkl vaahterasiirappia
3 rkl kookosöljyä (tai rypsiöljyä, tai molempia)
1-2 rkl palmusokeria (voi myös jättää pois, jos kaipaa vähemmän makeaa)
1 dl mantelirouhetta
1 tl jauhettua inkivääriä
1 tl kanelia
1 tl jauhettua kardemummaa

Sekoita kaikki aineet keskenään. Levitä leivinpaperin päälle uunipellille. Paista 150 asteessa n. puoli tuntia. Sekoittele välillä. Varo, ettei mysli pala!

Lisäksi:
kuivattuja karpaloita, sokeroitua inkivääriä pieninä paloina

Lisää karpalot ja inkiväärit vasta jäähtyneen myslin joukkoon. Nauti maustamattoman jugurtin ja vaahterasiirapin kera. Säilytä tiiviissä lasipurkissa viileässä.

maanantai 18. marraskuuta 2013

Luonnonkosmetiikkaa Tallinnasta


Sain ystävältäni tuliaisena Tallinnasta Joikin BB-voiteen. Ne, jotka ovat blogiani lukeneet, tietävätkin, että olen viimeisen vuoden sisään yrittänyt löytää itselleni soveltuvan BB-voiteen. Miten se voikin olla niin vaikeaa?? Clarinsin BB-voiteen vaalein sävy oli aivan liian tumma. Jokin aika sitten ostin Terre d'Oc BB-voiteen ja se kyllä tuntuu hyvältä. PAITSI, että onko se sittenkin hiukan liian tumma? Peittävyys on hyvää luokkaa ja voide pysyy hyvin paikallaan koko päivän. Keskimmäinen värisävy näytti pienellä alueella hyvältä, mutta koko kasvoilla ehkä hiukan tummalta. Lienee parempi kesäkäyttöön.


Joik on eestiläinen luonnonkosmetiikkamerkki, joka käsittääkseni on tunnettu myös tuoksukynttilöistään. Itse en ole aikaisemmin tuotteisiin tutustunut, vaikka olen nimen joskus kuullutkin. Tuotteet valmistetaan käsin ja pienissä erissä. Siitä huolimatta tuotteet näyttäisivät hinnaltaan olevan hyvinkin edullisia, varsinkin noin niinkuin luonnonkosmetiikaksi.

BB-voiteen luvataan tekevän ihosta silkkimäisen ja mattapintaisen sekä tasoittavan ihon pieniä virheitä ja epätasaisuuksia.

Voide on hyvin hyvin vaalea, mutta sulautuu ilmeisen hyvin ihon omaan sävyyn. Ihosta tulee ennemminkin hiukan nahkea ja mattapintainen, kuin silkkinen, ei kuitenkaan mitenkään epämiellyttävällä tavalla. Peittävyys ei ole kovin hyvä, mitään suurempia punoituksia tai näppylöitä se ei peitä. Ihon väri kuitenkin tasoittuu mukavasti, joten arkikäyttöön mitä oivallisin tuote. Pieni sipaisu peitevoidetta silmien alle (tai tällä viikolla kauhallinen), hiukan ripsiväriä, tupsaus poskipunaa ja keveä arkimeikki on valmis. Jos siis sattuu aamulla ehtimään tai huvittamaan. Yleensä tietysti ei.

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Olkalaukun sisältö

Oletteko joskus kuuleet jotain mystillistä legendaa naisen käsilaukun sisällöstä? Käsilaukuissa naiset kuulemma kantavat kaikkea mahdollista ja mahdotonta tilpehööriä, meikkiä, vaatetta, ruokaa, huonekasveja, paperiroskaa ja muuta sen sellaista.

Minulla on ensi viikolla työyhteisön pikkujoulut (Firman pikkujouluista en ole edes kuullut, saati että olisin moisissa ollut, meillä juodaan päät täyteen omakustanteisesti omalla ajalla) ja funtsailin vähän vaatetusta sekä bilelaukkua tänään. Siitä johtui mieleeni, että voisin tehdä inventaariota olkalaukkuun, jota normaalisti mukanani kannan. Laukku itse on halpa, vanha ja kulahtanut, mutta jotenkin se niin mukavasti istuu olalle, että tulee ihan orpo olo, jos se ei ole mukana. Merkkilaukut ovat jo pitkään saaneet roikkua vaatehuoneessa toimettomina. Ehkä lähinnä siksi, että ne eivät ole järin käytännöllisiä työssä käyvän äidin arjessa.

Hälventääkseni naisten käsi/olkalaukkuihin liittyviä virheellisiä (?) uskomuksia, paljastan nyt olkalaukkuni sisällön sellaisenaan, kuin se tänään on.


1. Lompakko
2. Aurinkolasit
3. Käyntikorttikotelo
4. Terveysside
5. Poletti Prisman kärryihin
6. Fruitus luomu kaurapatukka
7. HSL:n bussikortti
8. Korvatulpat rasiassa
9. Auton avaimet, kotiavaimet, työavaimet
10. Himalaya antiseptic cream
11. The Ounce- liikkeen kanta-asiakaskortti
12. Läkerol Dents pastilleja, mustaherukan makuisia
13. Huulikiiltoja, 3 kpl
14. Lady Moon tulitikut
15. Lucia 2013 pinssi
16. TKLn matkakortti, turistimallia
17. Tyttären Ruskovillan silkkikypärämyssy
18. Nenäsuihkeita, 2 kpl (toinen on kyllä tyhjä)
19. Kyniä, 2 kpl
20. Joku avaimenperä?
21. Huulirasvaa, 2 kpl, Crazy Rumours, makuina Ginger Ale ja Black Cherry
22. Kasa kuitteja
23. Kasa puoliksi käytettyjä nenäliinoja (okei, yök)
24. Astmalääke
25. Vesipullo
Sokerina pohjalla:
26. Pohjakankaaseen liiskaantunut ksylitolipastilli
Lisäksi runsaasti murusia ja nöyhtää

Hah, ei mitään mystistä!

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Isänpäivän viettoa

Meillä on tänään vietetty toista isänpäivää. Viime vuonna kakun virkaa toimitti 1,5 kilon itsetehty kebab-mötikkä soosseineen. Puoliso oli kyllä kakkuunsa kovin tyytyväinen.


Tänä vuonna (lähinnä ajanpuutteen vuoksi, työviikonloppu), kakkuna toimi BakeVille-blogista varastettu Cheddar-Pekoni Mättöleipä. Joku voisi ajatella, että en oikein välitä puolisostani, kun yritän hitaasti, mutta varmasti tukkia hänen verisuonensa näillä "lahjoilla". No, hän tukkisi ne ihan itsekin, ilman minun apuanikin, niin jeesataan nyt sitten edes kerran vuodessa.


Mutta voi veljet, että oli vaikea löytää Helsingin keskustasta ranskanleipä isänpäivänä!

perjantai 8. marraskuuta 2013

Dallas-Boston eli vaniljainen bostonkakku

Taitaa olla ensimmäinen postaus blogin ilmeen uudistamisen jälkeen! Mitäs tykkäätte? Käyntikortitkin saapuivat tänään, jee!


Tekaisin tänään (töissä tietenkin) bostonkakun, jossa on vaniljainen täyte. Aikas hyvää. Puolen litran pullataikinasta tuli yksi bostonkakku ja pellillinen "vaniljakierteitä" muffinsivuoissa.

5 dl:n pullataikina

1 annos vanilja-voi kreemiä

voiteluun kananmunaa

Puolet taikinasta kaulitaan n. 1 cm paksuiseksi levyksi, täytettä levitetään levylle tasaisesti, sitten koko komeus rullataan kuin kääretorttu. Leikkaa kakkua varten muutaman sentin levyisiä paloja (riippuen kakkuvuoan korkeudesta, jätä kohoamisvaraa) ja asettele palat kakkuvuokaan tasaisin välein leikkauspinta ylöspäin. Älä laita paloja liian tiivisti, mutta ei myöskään kannata jättää monen sentin välejä. Reunoilla huomioi, että "häntä" menee kakun keskutaa kohti. Kohota liinan alla ja voitele kananmunalla, paista 175 asteessa n. 35-40 minuuttia.



maanantai 4. marraskuuta 2013

Vauvakassit ja mansikkakiisseli

Ei sillä, että jättäisin asioita viime tippaan, mutta sain kuin sainkin toimitettua vauvakassit keräykseen ajoissa, eli lokakuun loppuun mennessä! Tai no, ainakin delegoin kassien toimituksen ajoissa. Itse nimittäin lähdin karatetreeneihin ja yövuoroon torstaina, kun taas puoliso ja tytär saivat hoitaa vaatekassien toimittamisen keräyspisteeseen. Vaaka ry:llä on muuten meneillään Joulukeräys marraskuun loppuun asti, tänä vuonna kerätään vauvojen asustesettejä. Yritän kovasti, josko ehtisin neuloa edes yhden setin kuun loppuun mennessä, mutta en kyllä mene lupaamaan vielä...


Päivävuoron kollegoilta tuli toivomus, josko viitsisin tehdä lauantaille jälkiruuaksi marjakiisselin. Nyt on kyllä pakko myöntää, että minä en oikein osaa tehdä kiisseliä. Tai osaan, mutta minun tekemänäni kiisselit ei maistu yhtä hyviltä kuin muiden tekemät. Ilmeisesti pihistelen marjoissa tai sokerissa, mutta maku on aina jotenkin laimea. Tein kuitenkin työtä käskettyä, koska päivävuorot on aina kovin pajon kiireisempiä kuin yövuorot. Tämä annos on ehkä kymmenelle. Tai varmaan useammallekin riittäisi.

MANSIKKAKIISSELI
 1,2 l vettä
1 l pakastemansikoita
2 dl ruokosokeria
2 tl vaniljasokeria
6 rkl perunajauhoja (+ 1,5 dl vettä)

Kiehauta vesi, mansikat ja sokerit. Ota pois liedeltä ja valuta joukkoon veteen sekoitetut perunajauhot ohuena nauhana koko ajan vispaten. Kiehauta vielä nopeasti ja kaada tarjoilukulhoon. Ripottele päälle sokeria kuortumista estämään (en kyllä koskaan ole saanut sokerilla estettyä kuortumista, mutta laitetaan nyt ohjeistus tähän loppuun, koska niin aina lukee kiisseliresepteissä).

lauantai 2. marraskuuta 2013

Lähes parhaat mokkapalat ikinä

Kyllästyttääkö yövuorohehkutus? No, sitten en hehkuta, mutta yövuoroissa jälleen. Vielä normaalia pidemmissä yövuoroissa, kun valvottavana on 4 yötä. Ensimmäinen yö meni pikkupuuhasteluissa, mutta toisena yönä suuntasin taas keittiöön.

Olen jo jonkin aikaa haaveillut mokkapalojen tekemisestä ja nyt yövuoroissa aloin etsiskellä hyvää reseptiä. En ole vielä tähän päivään mennessä löytänyt sellaista reseptiä, josta voisin sanoa, että NÄÄ on hyviä! Aina on joko pohja ihan tylsä tai kuorrutus liian tumma tai liian ohut. En ole osannut edes tuunata reseptistä mieleistäni, vaan aina joku mättää. Laitoin hakuun sanat "parhaat mokkapalat ikinä" ja törmäsin heti tähän reseptiin. Vaikutti lupaavalta. Ainoa ongelma oli, että resepti ei sisältänyt kahvia, eikös MOKKApalat kuitenkin kahvilta maistu? Harmillista oli myös se, että tomusokerin määrää ei ollut sen tarkemmin laitettu. Tomusokeria on minusta hiukan hankala mittailla desin mitan kanssa, joten kaivoin keittiövaa'an esille. Kuorrutuksesta tuli juuri täydellistä! Vaaleahko, paksu, ihana! Ilmeisesti salaisuus piilee, kaakaojauheen määrän lisäksi, siinä, että nesteeksi tuli maitoa eikä kahvia. Pohja on huikan tahmainen, mehevä ja suklainen (suolan ansiosta). En ole aivan täysin vakuuttunut, onko tämä pohja nyt Se juttu mokkapaloihin. Hyvää kuitenkin.



Muokkasin reseptin tällaiseksi.

5 dl sokeria
5 dl vehnäjauhoja (no okei, laitoin täysjyväspelttiä 1 dl, en malttanut leipoa ilman)
2 tl vaniljasokeria
1,5 tl soodaa

1 tl suolaa
2,5 dl kahvia
200 g voita
4 rkl kaakaojauhetta (van Houten)

1 dl piimää
2 kananmunaa

Sekoita kuivat aineet keskenään. Kiehauta voi, kahvi, kaakaojauhe ja suola. Yhdistä jauhoseos ja kaakaoseos. Lisää piimä ja kun taikina on jäähtynyt, sekoita joukkoon kananmunat. Levitä uunipellille ja paista 200 asteessa 20 minuuttia. Anna jäähtyä ja kuorruta.

Kuorrute

100 g voita
2 rkl maitoa
1,5 rkl kaakaojauhetta
250 g tomusokeria (no okei, meni 259 g)

Kiehauta voi, maito ja kaakaojauhe, sekoita joukkoon tomusokeri, levitä tasaisesti piirakan päälle. Koristele vaikka strösseleillä tai kookoshiutaleilla.

keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Välimerellinen kasvispiirakka

Olen jo jonkin aikaa ihan laiskuuttani käyttänyt valmiita piirakkataikinoita, kun teen suolaista piirakkaa. Virhe, paha virhe! Pitkästä aikaa tein tähän kasvispiirakkaan itse pohjan ja tästä lähtien jää valmistaikinat kyllä kauppaan. Ei itsetehdystä ja kaupan taikinasta oikeasti voi edes puhua samana päivänä. Onneksi tällä kertaa terästäydyin leipomishommassa, koska vaivaa ei juurikaan ollut ja maku kyllä on timanttinen valmismössöön verrattuna.

Piirakkaa varten paprika leikataan lohkoiksi ja paahdetaan kuori mustaksi uunissa grillivastuksella. Sitten paprikapalat pussiin, pussi kiinni ja annetaan levätä. Jonkin ajan kuluttua kuori lähtee vetämällä irti. Jäljelle jäänyt pehmeä paprika pilkotaan palasiksi.

Puoli rasiallista kirsikka/luumu/helmitomaatteja halkaistaan ja asetetaan pellille leivinpaperin päälle halkaisupinta ylöspäin. Tomaattien päälle rouhitaan hiukan suolaa ja pippuria. Tomaatteja paahdetaan n. 100 asteisessa uunissa tunti tai puolitoista.

Pohja:
150 g voita
1 dl vehnäjauhoja
2 dl puolikarkeita spelttijauhoja
3 rkl kylmää vettä
ripaus suolaa
ripaus leivinjauhetta

Täyte:
paahdettua paprikaa paloina
uunissa paahdettuja kirsikkatomaatteja
1 sipuli suikaleina
Kalamata-oliiveja
fetajuustokuutioita
tuoretta basilikaa
öljyä

1 muna
1 prk kermaviiliä
suolaa, mustapippuria

mozzarellaraastetta



Sekoita kuivat aineet ja nypi voi joukkoon, lisää lopuksi vesi. Painele taikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Esipaista pohjaa 200 asteessa n. 10 minuuttia (laita taikinan päälle leivinpaperi ja laita painoksi esim. linssejä tai riisiä).
Kuulota sipulisuikaleet öljyssä ja levitä piirakkapohjan päälle. Levitä paprikat, fetajuusto, oliivit ja tomaatit tasaisesti pohjan päälle. Revi tuoretta basilikaa täytteiden päälle. Sekoita muna ja kermaviili, mausta suolalla ja pippurilla, levitä seos täytteiden päälle tasaisesti. Ripottele lopuksi päälle juustoraaste, paista 20-30 minuuttia 200 asteessa. Tarjoile salaatin kanssa hiukan jäähtyneenä.

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Miksei aina voi olla... vapaa lauantai?

Vaikka teenkin vuorotyötä, niin kyllä lauantai vaan onkin sitten kiva päivä. Varsinkin, jos se on vapaapäivä. Usein vapaat viikonloput on kyllä vielä enemmän täyteen buukattuja kuin työviikonloput, mutta omapa on tietysti valintani.

Poikkesin muuten perjantaina töiden jälkeen Bottega Verden Lauttasaaren myymälässä Hyvinvointi-päivällä. Tiedättekö sen tunteen, kun ympärillä on kaikkea kaunista ja tyylikästä ja itse on työpäivästä rähjääntynyt, naama kiiltelee ja tukka hapsottaa? No, minä tiedän. Bottega Verden henkilökunta ei kuitenkaan säikähtänyt vaan sain erittäin hyvää palvelua ja hankin seerumeihin hurahtaneena hyaluronihapposeerumin. Bottega Verde myös auttaa minua täydellisen silmänympärysvoiteen metsästyksessä ja sain oikein vahvan oloisen ehdokkaan testiin. Mutta siitä myöhemmin lisää.

Lauantaina muu perhe lähti Kirjamessuille ja minä poikkesin kauppakeskus Kaaren Punnitse & Säästä- liikkeessä. Olen ollut PS:n asiakas jo 90-luvn puolivälistä lähtien. Ensimmäiset liikkeet sijaitsivat Tampereella, Tullintorilla ja kävelykadulla Anttilan vieressä. Silloin aloittelevana viherpiipertäjänä tuotteet olivat eksoottisia. Siihen aikaan normaaleissa ruokakaupoissa ei juuri esimerkiksi soijamaitoa ollut, joten soijamaidot haettiin Punnitse & Säästä- myymälästä. Samoin soijapaloihin olen tutustunut PS:ssä. Silloinen kauppias oli oikein mukava nuori mies ja kuunteli meidän viherpiipertäjäteinien toiveita ja ehdotuksia mielellään. Konsepti oli selkeästi edellä aikaansa ja nyt viime vuosina liikkeitä on ilmestynyt yhä uusille ja uusille paikkakunnille. Kiertelin Kantsun liikkeessä tänään ihan ajan kanssa ja tunnistin kyllä useita tuotteita, jotka ovat olleet valikoimissa jo sieltä 90-luvulta lähtien.

 
Näitä uskomattoman tunkkaisen makuisia valkosipulikierteitä muistan ostaneeni kämppiksen kanssa naksunälkään jo lukioikäisenä. Muutoin valikoima on kyllä vuosien varrella laajentunut valtavasti, irtotavarana myytävien pähkinöiden, myslien, karkkien, kuivahedelmien ja mausteriisien rinnalla on iso valikoima luomusuklaita, pesuaineita, mausteita, välipalapatukoita ja vaikka mitä. Tämä menee kyllä jo yli minunkin hilseen hörhöilyn saralla:

 
10 euron hintaan voi ostaa pussillisen kiviä juomavedessä liotettavaksi? No huh huh.

Perhe viihtyi messuilla pitkään ja ehdin vielä siivota kotona ennen messulaisten kotiutumista ja lauantai-illan saunavuoroa. Sain muuten messuilta tuliaisena pari lisäystä kokoelmaani. En ole keräilijäihmisiä noin yleensä, mutta eräs hiukan nolo keräilykohde minulla on, kirjoihin liittyen siis. Ehkäpä paljastan sen jonain päivänä täällä blogissakin. Kokoelma alkaa olemaan jo suhteellisen laaja nimittäin.

Olen jo parisen kuukautta haaveillut korvapuustien leipomisesta ja lauantai-iltana vihdoin sain sen aikaiseksi. Paljon on vielä äitinä olemisesta oppimista, mutta eilen opin erittäin tärkeän asian. Ei nimittäin kannata ensin siivota ja sitten ryhtyä leipomaan alle pari vuotiaan lapsen kanssa... Yritin tehdä pullista edes hippasen terveellisempiä, joten puolet jauhoista oli spelttiä. Täytteeseen käytin palmusokeria, joka on edes pikkuisen vähemmän epäterveellistä kuin tavallinen valkoinen sokeri. Palmusokerilla korvapuusteihin tuli ihanan pehmeän aromikas maku ilman äklömakeutta, ehdottomasti menee jatkossakin käyttöön!


Tänään sunnuntaina onkin luvassa vähän erilaista meininkiä, nimittäin PMMPn viimeinen keikka Helsingin jäähallissa. Shoppailua, saunaa, yhteistä aikaa perheen kanssa, leipomista ja jorailua, siinäpä resepti hyvään viikonloppuun. (ja päälle vielä vapaa maanantai)

perjantai 25. lokakuuta 2013

Naisen testissä: V10 PLUS C-vitamiini seerumi

Jos yhtään seuraa kosmetiikkamarkkinoita tai edes kävelee minkä tahansa marketin kosmetiikkaosastolla, ei voi olla törmäämättä seerumeihin. Ne tuntuvat olevan nyt se must juttu ja niitä on lähes joka brändillä mitä moninaisimmilla ominaisuuksilla markkinoituna.

Yksinkertaistetusti seerumit ovat ihonhoitotuotteita, jotka sisältävät suurempia määriä hoitavia tehoaineita, kuin muut ihonhoitotuotteet. Lisäksi ne imeytyvät syvemmälle ihoon, mikä mahdollistaa nopeammat näkyvät tulokset. Seerumeita on kehitetty moneen eri tarkoitukseen, kuten ehkäisemään näkyviä merkkejä ikääntymisestä sekä kirkastamaan tai kosteuttamaan ihoa. Seerumeiden hintahaarukka vaihtelee muutamasta eurosta reippasti yli sataan euroon putelilta. Yleisesti ottaen voisin todeta, muutamia merkkejä kokeiltuani, että tyyriimmät aineet ovat myöskin tehokkaampia ja suunnilleen tekevät sen, mitä lupaavatkin. Varmaan edullisempiinkin vaihtoehtoihin sisältyy tehokkaita tuotteita, saa vinkata!

V10 PLUS on japanilainen sarja, josta kerroinkin jo aikaisemmin, kun testasin sarjan huippua kuorintageeliä.

Kyseisessä sarjassa viehtätyin ajatuksesta, että pyrkimyksenä on saada kaunis iho, ilman paksuja pakkelikerroksia. Itselläni harvemmin on aikaa ja tilaisuutta käyttää meikkiä, joten kaunis, kuulas, tasainen iho ilman BB-voiteita, meikkipohjia ja puutereita kyllä kiinnostaa, ketäpä ei?

V10 PLUS sarjaan kuuluu 10 eri seerumia, jotka on suunniteltu spesifisti kymmenelle eri iho-ongelmalle: Hyaluronihappo syväkosteuttaa ja kiinteyttää, C-vitamiini supistaa ihohuokosia ja puhdistaa T-alueen, kun taas Lakritsi seerumi hoitaa tulehtunutta tai ärtynyttä ihoa. Kaikki eri seerumit ja niiden vaikutukset täällä. Seerumeista voi yhdistellä omalle iholle tarpeellisen hoitokokonaisuuden, esimerkiksi minun rasvoittuvalle sekaiholleni hyaluronihappo ja C-vitamiini olisi kuulemma hyvä combo.

V10 PLUS seerumit ovat vesipohjaisia, eivätkä sisällä parabeeneja, hajusteita, keinotekoisia väriaineita tai mineraaliöljyjä. Ihanan värikkäisiin lasipulloihin pakattuja seerumeita myydään 10 ja 30 ml pakkauksissa. Maahantuoja Nina Forssell kertoi C-vitamiini seerumista vielä tarkemmin sähköpostilla:

"Pullossa C-vitamiini on suoloina ja muuttuu vasta iholla tehoaineeksi, C-vitamiiniksi. Tämä takaa hyvän säilyvyyden muuten herkälle C-vitamiinille, joka on epästabiili avatussa pullossa, huoneenlämmössä ja auringonvalossa. -- Verrattuna moniin muihin sarjoihin, V10 Plus seerumissa on sitä (raaka-ainetta) 10-kertainen määrä! Tämä selittää tuotteen tehon, mutta ei hintaa, eli tuote on äärettömän kilpailukykyinen."

Haluaisin vielä korostaa, että testaajina oli kaksi "maallikkoa", eli meidän käyttökokemuksemme ovat nimenomaan käyttökokemuksia eikä mitään tieteellisiä tutkimustuloksia.

kuva täältä


Itse olen käyttänyt C-vitamiini seerumia nyt 10 päivän ajan, 3 tippaa aamuin illoin puhdistetulle iholle. Jo vajaan viikon jälkeen huomasin, että ihon rasvoittuminen on vähentynyt merkittävästi. Jopa niin merkittävästi, että jouduin vaihtamaan tymäkämpään kosteusvoiteeseen, koska kasvojen iho alkoi kiristämään. Eli varmastikin Hyaluronihappo seerumi olisi minulle hyvä lisä C-vitamiinin ohelle. Muutenkin iho näyttää terveeltä ja tasaisemmalta. Meikkiä käyttäessä ei tarvitse pelätä, että jo aamupäivästä puskee kiilto läpi otsasta, vaan iho pysyy mattapintaisena pidempään.



Ja sitten se kaverin arvio:

Nainen, 27 v.
- herkkä akne-/sekaiho
"Pakko myöntää, että olen ollut todella vaikuttunut tuotteesta! Ehdottomasti vähentänyt sitä rasvoittumista, mikä on suuri ihme mun iholla! Monesti tuntuu, että kun jonkun voiteen pitäisi sitä hillitä, niin naama kiiltelee entistä enemmän. Ja iho on kyllä tasaisemman näköinen. On ollut jopa ihan mukavaa olla ilman meikkiä ihmisten ilmoilla. 3 tippaa on juuri sopiva määrä, vaikka aluksi tuntui, että onpa se pieni määrä. Joten luulen, että on riittoisa tuote, enää ei tunnu siis hintakaan päätä huimaavalta."