keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Välimerellinen kasvispiirakka

Olen jo jonkin aikaa ihan laiskuuttani käyttänyt valmiita piirakkataikinoita, kun teen suolaista piirakkaa. Virhe, paha virhe! Pitkästä aikaa tein tähän kasvispiirakkaan itse pohjan ja tästä lähtien jää valmistaikinat kyllä kauppaan. Ei itsetehdystä ja kaupan taikinasta oikeasti voi edes puhua samana päivänä. Onneksi tällä kertaa terästäydyin leipomishommassa, koska vaivaa ei juurikaan ollut ja maku kyllä on timanttinen valmismössöön verrattuna.

Piirakkaa varten paprika leikataan lohkoiksi ja paahdetaan kuori mustaksi uunissa grillivastuksella. Sitten paprikapalat pussiin, pussi kiinni ja annetaan levätä. Jonkin ajan kuluttua kuori lähtee vetämällä irti. Jäljelle jäänyt pehmeä paprika pilkotaan palasiksi.

Puoli rasiallista kirsikka/luumu/helmitomaatteja halkaistaan ja asetetaan pellille leivinpaperin päälle halkaisupinta ylöspäin. Tomaattien päälle rouhitaan hiukan suolaa ja pippuria. Tomaatteja paahdetaan n. 100 asteisessa uunissa tunti tai puolitoista.

Pohja:
150 g voita
1 dl vehnäjauhoja
2 dl puolikarkeita spelttijauhoja
3 rkl kylmää vettä
ripaus suolaa
ripaus leivinjauhetta

Täyte:
paahdettua paprikaa paloina
uunissa paahdettuja kirsikkatomaatteja
1 sipuli suikaleina
Kalamata-oliiveja
fetajuustokuutioita
tuoretta basilikaa
öljyä

1 muna
1 prk kermaviiliä
suolaa, mustapippuria

mozzarellaraastetta



Sekoita kuivat aineet ja nypi voi joukkoon, lisää lopuksi vesi. Painele taikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Esipaista pohjaa 200 asteessa n. 10 minuuttia (laita taikinan päälle leivinpaperi ja laita painoksi esim. linssejä tai riisiä).
Kuulota sipulisuikaleet öljyssä ja levitä piirakkapohjan päälle. Levitä paprikat, fetajuusto, oliivit ja tomaatit tasaisesti pohjan päälle. Revi tuoretta basilikaa täytteiden päälle. Sekoita muna ja kermaviili, mausta suolalla ja pippurilla, levitä seos täytteiden päälle tasaisesti. Ripottele lopuksi päälle juustoraaste, paista 20-30 minuuttia 200 asteessa. Tarjoile salaatin kanssa hiukan jäähtyneenä.

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Miksei aina voi olla... vapaa lauantai?

Vaikka teenkin vuorotyötä, niin kyllä lauantai vaan onkin sitten kiva päivä. Varsinkin, jos se on vapaapäivä. Usein vapaat viikonloput on kyllä vielä enemmän täyteen buukattuja kuin työviikonloput, mutta omapa on tietysti valintani.

Poikkesin muuten perjantaina töiden jälkeen Bottega Verden Lauttasaaren myymälässä Hyvinvointi-päivällä. Tiedättekö sen tunteen, kun ympärillä on kaikkea kaunista ja tyylikästä ja itse on työpäivästä rähjääntynyt, naama kiiltelee ja tukka hapsottaa? No, minä tiedän. Bottega Verden henkilökunta ei kuitenkaan säikähtänyt vaan sain erittäin hyvää palvelua ja hankin seerumeihin hurahtaneena hyaluronihapposeerumin. Bottega Verde myös auttaa minua täydellisen silmänympärysvoiteen metsästyksessä ja sain oikein vahvan oloisen ehdokkaan testiin. Mutta siitä myöhemmin lisää.

Lauantaina muu perhe lähti Kirjamessuille ja minä poikkesin kauppakeskus Kaaren Punnitse & Säästä- liikkeessä. Olen ollut PS:n asiakas jo 90-luvn puolivälistä lähtien. Ensimmäiset liikkeet sijaitsivat Tampereella, Tullintorilla ja kävelykadulla Anttilan vieressä. Silloin aloittelevana viherpiipertäjänä tuotteet olivat eksoottisia. Siihen aikaan normaaleissa ruokakaupoissa ei juuri esimerkiksi soijamaitoa ollut, joten soijamaidot haettiin Punnitse & Säästä- myymälästä. Samoin soijapaloihin olen tutustunut PS:ssä. Silloinen kauppias oli oikein mukava nuori mies ja kuunteli meidän viherpiipertäjäteinien toiveita ja ehdotuksia mielellään. Konsepti oli selkeästi edellä aikaansa ja nyt viime vuosina liikkeitä on ilmestynyt yhä uusille ja uusille paikkakunnille. Kiertelin Kantsun liikkeessä tänään ihan ajan kanssa ja tunnistin kyllä useita tuotteita, jotka ovat olleet valikoimissa jo sieltä 90-luvulta lähtien.

 
Näitä uskomattoman tunkkaisen makuisia valkosipulikierteitä muistan ostaneeni kämppiksen kanssa naksunälkään jo lukioikäisenä. Muutoin valikoima on kyllä vuosien varrella laajentunut valtavasti, irtotavarana myytävien pähkinöiden, myslien, karkkien, kuivahedelmien ja mausteriisien rinnalla on iso valikoima luomusuklaita, pesuaineita, mausteita, välipalapatukoita ja vaikka mitä. Tämä menee kyllä jo yli minunkin hilseen hörhöilyn saralla:

 
10 euron hintaan voi ostaa pussillisen kiviä juomavedessä liotettavaksi? No huh huh.

Perhe viihtyi messuilla pitkään ja ehdin vielä siivota kotona ennen messulaisten kotiutumista ja lauantai-illan saunavuoroa. Sain muuten messuilta tuliaisena pari lisäystä kokoelmaani. En ole keräilijäihmisiä noin yleensä, mutta eräs hiukan nolo keräilykohde minulla on, kirjoihin liittyen siis. Ehkäpä paljastan sen jonain päivänä täällä blogissakin. Kokoelma alkaa olemaan jo suhteellisen laaja nimittäin.

Olen jo parisen kuukautta haaveillut korvapuustien leipomisesta ja lauantai-iltana vihdoin sain sen aikaiseksi. Paljon on vielä äitinä olemisesta oppimista, mutta eilen opin erittäin tärkeän asian. Ei nimittäin kannata ensin siivota ja sitten ryhtyä leipomaan alle pari vuotiaan lapsen kanssa... Yritin tehdä pullista edes hippasen terveellisempiä, joten puolet jauhoista oli spelttiä. Täytteeseen käytin palmusokeria, joka on edes pikkuisen vähemmän epäterveellistä kuin tavallinen valkoinen sokeri. Palmusokerilla korvapuusteihin tuli ihanan pehmeän aromikas maku ilman äklömakeutta, ehdottomasti menee jatkossakin käyttöön!


Tänään sunnuntaina onkin luvassa vähän erilaista meininkiä, nimittäin PMMPn viimeinen keikka Helsingin jäähallissa. Shoppailua, saunaa, yhteistä aikaa perheen kanssa, leipomista ja jorailua, siinäpä resepti hyvään viikonloppuun. (ja päälle vielä vapaa maanantai)

perjantai 25. lokakuuta 2013

Naisen testissä: V10 PLUS C-vitamiini seerumi

Jos yhtään seuraa kosmetiikkamarkkinoita tai edes kävelee minkä tahansa marketin kosmetiikkaosastolla, ei voi olla törmäämättä seerumeihin. Ne tuntuvat olevan nyt se must juttu ja niitä on lähes joka brändillä mitä moninaisimmilla ominaisuuksilla markkinoituna.

Yksinkertaistetusti seerumit ovat ihonhoitotuotteita, jotka sisältävät suurempia määriä hoitavia tehoaineita, kuin muut ihonhoitotuotteet. Lisäksi ne imeytyvät syvemmälle ihoon, mikä mahdollistaa nopeammat näkyvät tulokset. Seerumeita on kehitetty moneen eri tarkoitukseen, kuten ehkäisemään näkyviä merkkejä ikääntymisestä sekä kirkastamaan tai kosteuttamaan ihoa. Seerumeiden hintahaarukka vaihtelee muutamasta eurosta reippasti yli sataan euroon putelilta. Yleisesti ottaen voisin todeta, muutamia merkkejä kokeiltuani, että tyyriimmät aineet ovat myöskin tehokkaampia ja suunnilleen tekevät sen, mitä lupaavatkin. Varmaan edullisempiinkin vaihtoehtoihin sisältyy tehokkaita tuotteita, saa vinkata!

V10 PLUS on japanilainen sarja, josta kerroinkin jo aikaisemmin, kun testasin sarjan huippua kuorintageeliä.

Kyseisessä sarjassa viehtätyin ajatuksesta, että pyrkimyksenä on saada kaunis iho, ilman paksuja pakkelikerroksia. Itselläni harvemmin on aikaa ja tilaisuutta käyttää meikkiä, joten kaunis, kuulas, tasainen iho ilman BB-voiteita, meikkipohjia ja puutereita kyllä kiinnostaa, ketäpä ei?

V10 PLUS sarjaan kuuluu 10 eri seerumia, jotka on suunniteltu spesifisti kymmenelle eri iho-ongelmalle: Hyaluronihappo syväkosteuttaa ja kiinteyttää, C-vitamiini supistaa ihohuokosia ja puhdistaa T-alueen, kun taas Lakritsi seerumi hoitaa tulehtunutta tai ärtynyttä ihoa. Kaikki eri seerumit ja niiden vaikutukset täällä. Seerumeista voi yhdistellä omalle iholle tarpeellisen hoitokokonaisuuden, esimerkiksi minun rasvoittuvalle sekaiholleni hyaluronihappo ja C-vitamiini olisi kuulemma hyvä combo.

V10 PLUS seerumit ovat vesipohjaisia, eivätkä sisällä parabeeneja, hajusteita, keinotekoisia väriaineita tai mineraaliöljyjä. Ihanan värikkäisiin lasipulloihin pakattuja seerumeita myydään 10 ja 30 ml pakkauksissa. Maahantuoja Nina Forssell kertoi C-vitamiini seerumista vielä tarkemmin sähköpostilla:

"Pullossa C-vitamiini on suoloina ja muuttuu vasta iholla tehoaineeksi, C-vitamiiniksi. Tämä takaa hyvän säilyvyyden muuten herkälle C-vitamiinille, joka on epästabiili avatussa pullossa, huoneenlämmössä ja auringonvalossa. -- Verrattuna moniin muihin sarjoihin, V10 Plus seerumissa on sitä (raaka-ainetta) 10-kertainen määrä! Tämä selittää tuotteen tehon, mutta ei hintaa, eli tuote on äärettömän kilpailukykyinen."

Haluaisin vielä korostaa, että testaajina oli kaksi "maallikkoa", eli meidän käyttökokemuksemme ovat nimenomaan käyttökokemuksia eikä mitään tieteellisiä tutkimustuloksia.

kuva täältä


Itse olen käyttänyt C-vitamiini seerumia nyt 10 päivän ajan, 3 tippaa aamuin illoin puhdistetulle iholle. Jo vajaan viikon jälkeen huomasin, että ihon rasvoittuminen on vähentynyt merkittävästi. Jopa niin merkittävästi, että jouduin vaihtamaan tymäkämpään kosteusvoiteeseen, koska kasvojen iho alkoi kiristämään. Eli varmastikin Hyaluronihappo seerumi olisi minulle hyvä lisä C-vitamiinin ohelle. Muutenkin iho näyttää terveeltä ja tasaisemmalta. Meikkiä käyttäessä ei tarvitse pelätä, että jo aamupäivästä puskee kiilto läpi otsasta, vaan iho pysyy mattapintaisena pidempään.



Ja sitten se kaverin arvio:

Nainen, 27 v.
- herkkä akne-/sekaiho
"Pakko myöntää, että olen ollut todella vaikuttunut tuotteesta! Ehdottomasti vähentänyt sitä rasvoittumista, mikä on suuri ihme mun iholla! Monesti tuntuu, että kun jonkun voiteen pitäisi sitä hillitä, niin naama kiiltelee entistä enemmän. Ja iho on kyllä tasaisemman näköinen. On ollut jopa ihan mukavaa olla ilman meikkiä ihmisten ilmoilla. 3 tippaa on juuri sopiva määrä, vaikka aluksi tuntui, että onpa se pieni määrä. Joten luulen, että on riittoisa tuote, enää ei tunnu siis hintakaan päätä huimaavalta."


 

maanantai 21. lokakuuta 2013

Täydellisen silmänympärysvoiteen metsästys

Olen jo vuosia ja taas vuosia käyttänyt samaa tylsää geelimäistä silmänympärysvoidetta, koska en ole parempaakaan löytänyt. Kaikessa tylsyydessään käyttämäni silmänympärysgeelivoide on tämä:

kuva täältä
Tuote on edullinen ja on ajanut asiansa, eli kosteuttanut silmänympärysihoa. Mitään sen erityisempiä en ole siltä vaatinutkaan, vaikka tuotekuvaus lupailee jos jonkinlaisia vaikutuksia ennenaikaisen vanhenemisen ehkäisyyn ja kosteuttamiseen.

Nyt viime kuukausina olen tullut seerumiuskoon, eli olen todennut, että ainakin tyyriimmät tuotteet tekevät suunnilleen sen, mitä lupaavat. Nyt julistan täydellisen silmänympärysvoiteen metsästyksen alkaneeksi! Jos seerumeissa on tehoa, niin jossain tuolla täytyy olla silmänympärysvoide, joka tekee sen, mitä kaipaan.

Vaatimukset/toiveet ovat seuraavanlaisia:

1. Kosteuttaa tehokkaasti
2. Ennaltaehkäisee näkyviä ikääntymisen merkkejä
3. Silottaa "harakanvarpaita" silmäkulmissa
4. Häivyttää väsymyksen merkkejä (toisin sanoen häivyttää kroonisesti tummat silmänaluset)
5. Voide saisi mieluiten olla luonnonkosmetiikkaa. Tai jos on tosi tehokas, niin ei ole pakko. Mutta olisi kiva, jos olisi.

Osaatko sinä auttaa?? Vinkkaa!

perjantai 18. lokakuuta 2013

Kauppakeskus Kaari

Minä en nyt tiedä, mitä tästä ajattelisin. Meidän lähikauppa Prisma muuttui eilen 46500 neliön Kauppakeskus Kaareksi. Kävimme tänään tutustumassa Kaareen ja täytyy sanoa, että oli hiukan vaikea tunnistaa paikkaa, vaikka vasta vajaa viikko sitten kävin siellä viimeksi.

Tällaista kauppakeskusta kävelymatkan päähän olisin kovasti kaivannut viime talvena hoitovapaalla ollessani. Aika kävi nimittäin todella pitkäksi. Lapsi ei vielä osannut kävellä, joten ulkoilu oli lähinnä rattaiden tai pulkan kanssa kävelyllä käymistä. Tytär ei oikein piitannut pelkästään kankeissa talvivaatteissa lumessa möyrimisestä. Minä puolestani en oikein mielelläni laittanut lasta pihassa lumihankeen, koska lähiympäristömme on puistoa ja se tarkoittaa valtavia määriä koirien jätöksiä. Prisman hyllyt kävivät vähän turhankin tutuiksi, kun yritin kauppareissuilla kuluttaa siellä aikaa. Samoin kaipasin Prisman yhteyteen ravintolaa, aiemmin siellä oli vain kahvila. Nyt ravintoloita ja kahviloita on yhteensä 12 ja liikkeitäkin 80.




Suurin ongelma on tietenkin liikenne. Itse asumme Haagassa ja aikaisemminkin olemme välttäneet autoilua iltapäivän tunteina. Varsinkin pohjoiseen vievät tiet ovat välillä todella tukossa. Jos kauppakeskuksen tavoitteet toteutuvat, niin liikennemäärä alueella tuplaantuu. Tyhmempikin arvaa, että ongelmia tulee, ja paljon. Tänään yhden aikaan iltapäivällä liikenne Pohjois-Haagasta Kannelmäkeen näytti tältä:



Oikeasti en edes uskalla ajatella, millaiset ruuhkat kyseisellä tiellä on klo 16. Enkä aio lähteä katsomaan. Ainakaan autolla.

Parasta Kaaressa oli ehdottomasti tämä:


Iso, valoisa, avara Punnitse & Säästä! Tähän asti olen päässyt aika harvoin PS: ssä käymään, koska Hämeentiellä ja Fredalla sijaitseviin ahtaisiin liikkeisiin on ihan turha kuvitella lähtevänsä lastenvaunujen kanssa käymään. Ja nyt tällainen on ihan kotikulmilla, mahtavaa!

Muuten Kaari näytti olevan ihan normaaleilla kauppakeskuskaupoilla varusteltu, Henkkamaukka, Lindex, tilpehöörikauppoja, Body Shop jne. Lastenvaateliikkeitä oli ainakin kaksi ja toisesta löysin tyttärelleni Ruskovillan villasukat, jotka ovat olleet ostoslistalla jo tovin. En vain ole saanut aikaiseksi lähteä keskustaan niitä ostamaan...


Mainittakoon vielä, että jo aiemminkin 2. kerroksessa sijainnut lastenhoito- ja leikkihuone oli saanut uutta maalia pintaan sekä uusia leluja. Lisäksi tarjolla on yhden tunnin ilmainen lapsiparkki 3-7 vuotiaille. Alle 3-vuotiaat voivat mennä lapsiparkkiin vanhempiensa kanssa. Tyttäreni oli ihastunut uudistuneeseen leikkihuoneeseen, varsinkin kun tällä kertaa paikalla oli runsaasti muitakin lapsia. Nytpä tiedämme, mihin kannattaa mennä touhuamaan huonolla säällä tai kovilla pakkasilla. Leikkialueen takana on ruokailuun ja vaipanvaihtoon tarkoitettu alue, myös mikro ja wc löytyy.



torstai 17. lokakuuta 2013

Naisen testissä: V10 PLUS Kuorintageeli

Miksi, oi miksi, en ole aikaisemmin törmännyt, tai ainakaan kiinnittänyt huomiota, näihin tuotteisiin? I love me- messuilla tutustuin V10 PLUSsaan ensimmäisen kerran ja vakuutuin kuorintageelin tehokkuudesta ja hellävaraisuudesta heti. Maahantuoja Nina Forssell näytti vasemmalle kämmenselälleni miten kuorintageeli toimii ja kyllä vain, vasemman käden iho näytti välittömästi kirkkaammalta ja kuulaammalta kuin oikean käden.

Aloitetaanpa kuitenkin alusta. V10 PLUS on japanilainen sarja, joka on lanseerattu Suomessa noin puolitoista vuotta sitten. Sarjan konseptiin kuuluu 10 kohtaa:

  • Ei parabeeneja
  • Ei keinotekoisia väriaineita
  • Ei mineraaliöljyjä
  • Ei hajusteita
  • Vesipohjainen
  • Yksilölliset seerumit 10 eri iho-ongelmaan
  • Dermatologisesti testattu
  • Näkyviä tuloksia 10 päivässä
  • Väriterapiaa värikkäistä pulloista
  • Made in Japan
kuva täältä

Kymmenen seerumin lisäksi sarjaan kuuluu puhdistus- ja kuorintageeli sekä kosteusnaamio.

Oma ihoni on sekaiho, rasvoittuva, mutta pintakuiva. Nina suositteli minulle kuorintageeliä sekä C-vitamiini seerumia. Lisäksi hyaluronihappo seerumi toimisi tehokosteuttajana ikäiselläni naisella, hyaluronihapolla on myös anti age- vaikutus, joten alle 25- vuotiaille sitä ei suositella.

Kuorintageeli on vesipohjainen tuote, jossa ei ole niitä kuorivia rakeita, joita olen tottunut kuorinta-aineissa näkemään. Näistä syistä se sopii hyvin myös herkälle ja akneiholle. Geelin tehoaineet reagoivat nopeasti kuolleen ihosolukon proteiinien kanssa ja kuolleet ihosolut irtoavat ihosta. Aivan kuin saunassa ihoa raapiessa ihosta irtoaa valkoista töhnää, niin tämäkin toimii. Aika ällöttävää, mutta tehokasta. Kasvojen iho jää raikkaaksi ja heleäksi. Siis aivan ihmeainetta, oikeasti. Tästä en luovu enää. Ikinä. Hintakaan ei ole kovin suolainen, 50 ml tuubi maksaa n. 32 euroa.

kuva täältä

Halusin kokeilla myös talineritystä hillitsevää C-vitamiini seerumia. Annoin seerumia myös ystävälleni, jonka iho on noin 10 vuotta nuorempi kuin minun, mutta yhtä lailla rasvoittuva. Ajattelin, että kaksi mielipidettä on aina parempi kuin yksi. Ai mitäkö tykkäsimme? No, siitä kuulette myöhemmässä postauksessa...

lauantai 12. lokakuuta 2013

Aamiainen on katettu!

 
Yövuorot on sitten kivoja. Olkoonkin, että kroppani ei niistä (enää) oikein piittaa, mutta minun mieleni kyllä piittaa. Ihan jo rahallisestikin yövuorot ovat tuottoisia ja työmäärällisesti ne ovat huomattavasti helpompia kuin päiväsaikaan tehdyt vuorot. Toki työtä aina riittää, jos ei muuta niin rästihommia tietokoneella, mutta fyysisesti yövuoroissa on iisimpää. Jos ei siis lasketa sitä yövuorojen jälkeistä jetlaakia. Eräs yökön tehtävistä on aamupalan valmistelu ja yritän aina välillä kehitellä jotain kivaa vaihtelua normaaliin hiutalepuuro-leipä-aamiaiseen. Tällä kertaa oli jääkaappiin jäänyt runsaasti perunamuusia päivälliseltä ja niistä syntyi näppärästi sämpylöitä.

 Perunasämpylät

3 dl perunamuusia (oikeastaan 2 dl jääkaappikylmää, paksua muusia ja 1 dl vettä)
4 dl vettä
1 tl suolaa
1 rkl siirappia
1 pss kuivahiivaa
3 dl täysjyväspelttijauhoja
4 dl sämpyläjauhoja
0,5 dl öljyä
vehnäjauhoja desi taikka pari

Sekoittele lämmitetty vesi perunamuussiin (mikäli kyseessä on jääkaappikylmä muusi, niin kuin tässä tapauksessa, lämmitin veden lähes kiehuvaksi, jolloin seoksesta tuli reilusti kädenlämpöistä), lisää suola ja siirappi. Sekoita kuivahiiva jauhoihin, lisää speltti- ja sämpyläjauhot ja lopuksi öljy. Alusta taikina löysäksi vehnäjauhoilla (vehnäjauhojen määrä riippuu mm. muusin paksuudesta). Anna kohota puolisen tuntia, kaada jauhotetulle leivonta-alustalle, muotoile pötköksi ja leikkaa pötköstä sopivan kokoisia sämpylöitä. Älä vaivaudu muotoilemaan niitä tasaisiksi, sillä taikinan pitäisi olla niin löysää, ettei se ole oikein mahdollista. Paista kypsiksi 225 asteessa.

Päivällisellä oli ollut myös pinaattilettuja puolukkasurvoksen kera ja loput puolukat muokkaantuivat yön aikana ihan superherkuksi!

Ruispuolukkapuuro

1,5 dl vettä
3 dl puolukkasurvosta
3,5 dl ruisjauhoja
ripaus suolaa
(sokeria)

Keitä vesi kiehuvaksi ja vispaa puolukkasurvos sekä ruisjauhot joukkoon. Keittele miedolla lämmöllä vähintään tunti, mausta suolalla ja tarvittaessa sokerilla (mikäli survos ei ollut sokeroitua)

Mää rakastan minuu!

Tänä viikonloppuna on Messukeskuksessa meneillään I love me- messut. Sain ex-kollegalta lipun ja poikkesin tänään tyttären ja kyseisen kollegan kanssa vilkaisemassa, mitä messuilla on tarjolla. Erityisesti olin kiinnostunut kosmetiikkapuolesta ja messuilla olikin ihan kivasti tarjolla luonnonkosmetiikkaa, perus Weledat, Laverat, Mádarat ja muut. Ostin täydennyksiä kylppärin peilikaapin perustarpeisiin, kosteusvoidetta, kasvovettä yms. Lisäksi sain nyt vihdoin hankittua pitkään harkitsemani Terre d'Oc BB-voiteen messutarjoushintaan. Odotan innolla, että pääsen kunnolla testailemaan!

I love me-messujen satoa
Kuvassa vasemmassa alareunassa on pussissa pari testituotetta, joista olen aivan täpinöissäni! Nyt parin viikon testikuuri ja sitten kuulette tekin, mitkä tuotteet saivat minut niin täpinöihin, että päätin kokeilla tuotetta jakaakseni tulokset ja mielipiteeni tuotteista lukijoilleni. Yleensä en sellaista juuri harrasta, koska valitsen mieluiten itse, mistä haluan kirjottaa ja miten. Ainakin sen perusteella, mitä messuilla näin ja kuulin, niin näitä todellakin haluan kokeilla ja omasta tahdostani myös kirjoittaa. Iik jee!
Messut siis Pasilassa vielä huomisen, käykää ihmeessä hyödyntämässä messutarjoukset! Mutta mikäli olette messuostosten jälkeen säästökuurilla, niin suosittelen välttämään Messukeskuksen kahviloita, huh huh, parista suodatinkahvista,  yhdestä kakkupalasta ja yhdestä croissantista lompakko keveni parilla kympillä.

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Mehevä banaani-porkkanakakku

Kullanhohtoisten, aurinkoisten, lämpimien syyspäivien jälkeen harmaan sateinen ja tuulinen päivä on ihan kivaa vaihtelua, varsinkin kun saa sisällä katsella sitä tihkusadetta ja tuulen tuiverrusta. Tällaisena päivänä on ihan PAKKO päästä leipomaan. Syksyllä on kiva leipoa mausteisia juttuja ja siitäpä lähti idea tähän mausteiseen kuivakakkuun, joka tosin on hyvin kaukana kuivasta. Kakkutaikina on helppo pyöräyttää puuhaarukalla, mikä on hyvä juttu, koska kakku valmistuu kivasti lapsen päiväunien aikana.

2 kkp ruokosokeria
2 kananmunaa
2 banaania muussattuna
1 iso porkkana hienona raasteena

Sekoita tasaiseksi massaksi.

1 kkp vehnäjauhoja
1 kkp spelttijauhoja
1 tl kanelia
1 tl jauhettua inkivääriä
2 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
1,5 tl ruokasoodaa

Sekoita kuivat aineet ja lisää banaaniseoksen joukkoon. Sekoita taikinaan lopuksi

1 dl kermaa/kerma-maitoa/piimää/kermaviiliä
125 g voita sulatettuna

Kaada taikina korppujauhotettuun vuokaan (itse käytän aina suorakaiteen muotoista vuokaa banaanikakkuun, jostain syystä se on ainoa oikea tapa) ja paista 200 asteessa 50-60 min. Kumoa jäähtyneenä. Kakku on parhaimmillaan vasta seuraavana päivänä, mutta uppoaa kyllä hyvin tuoreenakin, ainakin minulla.





torstai 3. lokakuuta 2013

Vauvanvaatteita tarvitseville

Vihdoinkin, vihdoinkin, vihdoinkin! Olen jo keväästä lähtien tarjonnut pieneksi jääneitä vauvanvaatteita kaikille mahdollisille vastaantulijoille, joilla epäilen olevan niille tarvetta. Näyttäisi olevan niin, että ikäluokkani lisääntyvillä on lähipiirissään niin paljon jo lisääntyneitä, että vauvanvaatteita tulee joka tuutista, kun vatsanseutu alkaa pyöristyä. Kirpputorille en jaksa lähteä vaatteita myymään, koska se vaatisi päivittäistä pöydän siistimistä ja viikkailua. Kiitos Pingalen, tiedän nyt vihdoin, mihin ainakin osan vaatteista lykkään.

Luin Pingalen blogista Vaaka ry:n organisoimasta Vauvakassikeräyksestä eilen illalla ja riehaannuin ilta- ja aamuvuoron välisenä yönä tyhjentämään kaappeja ja haalimaan vauvakassia kokoon. Tiesin, että vaatetta on nurkissa paljon, mutta silti yllätyin siitä määrästä, minkä sain sängylle kasattua. Olen aina välillä mielessäni (ja ääneenkin) säälitellyt, kuinka pienituloisia ja köyhiä tällä hetkellä olemme, minä teen sosiaalialalla 3-vuorotyötä ja puoliso on hoitovapaalla, Helsingissä on järkyttävät vuokrat ja sosiaalialalla tunnetusti tulotaso ei aivan järisyttäviin summiin nouse. Niin, se köyhyys lienee melko suhteellista. Meillä on tilava vuokra-asunto kivalla alueella Kehä I:n sisäpuolella, parvekkeen alla on parkissa tältä vuosituhannelta peräisin oleva farmariauto. Minulla on vakituinen työpaikka alalla, jolta työt eivät lopu. Kuulostaa melko köyhältä vai mitä? Ainoat asiat, joista olen oikeasti joutunut tinkimään parin viime vuoden aikana, on merkkilaukut ja matkustelu. Hui sentään, kylläpä on kukkaron nyörit tiukalla. Mainittakoon vielä, että Vauvakassikeräyksessä 2013 kerätyt kassit lahjoitetaan vähävaraisille perheille Venäjän Karjalassa ja Viron Rakvereen.

Kaappien perukoilta löytyi joutavaa vaatetta kahteen vauvakassiin. Ohjeistuksen mukaan vauvakassit pitää merkata joko tytölle tai pojalle sopiviksi, tai neutraaleiksi. Vähän vanhanaikaista ehkä, mutta noudatin tätä ohjeistusta ja sain aikaiseksi "tytön" ja "pojan" kassit.

Ohjeistuksen mukaan vauvakassin sisältö on seuraava:

 Vaatteiden koko 50 - 74 cm
- kangaskassi, n. 50 x 60 cm.
- toppapuku
- lämmin, nauhallinen hattu ja aluskypärälakki (ei pipo)
- toppatöppöset tai villasukat ja toppatumput tai lapaset
- kevyttoppa-, fleece- tai villapuku
- 7 sisävaatekertaa (50 - 74 cm) ja kahdet sukat
- puolipotkuhousut tai sukkahousut *
- vauvan ensilelu
- vauvan aluslakana
- pyyhe (käsipyyhkeen ja kylpypyyhkeen välinen koko)

Kierrätykseen päätyi jonkin verran äitiyspakkauksen vaatteita, jotka meillä jostain syystä jäivät lähes käyttämättömiksi. Mukaan meni myös parit itseneulotut villasukat ja kypärämyssy. Yritin kerätä kasseihin eri kokoisia vaatekertoja niin, että ne olisivat mahdollisimman käytännöllisiä. Meillä on jonkin verran myös sellaisia vauvanvaatteita, jotka jäivät käyttämättä siksi, että ne olivat jotenkin epämukavan oloisia tai muuten hankalia, sellaisia vaatteita en tietenkään laittanut kiertoon. Lähes kaikesta oli helppo luopua, koska vaatteet menevät ihmisille, jotka niitä todella tarvitsevat. Yksi vaatekappale tuotti hiukan tuskaa ja moneen kertaan mietin, raaskinko siitä luopua. Se vaatekappale oli Ruskovillan villainen kypärämyssy. Se oli ainoa kypärämyssy, jota tyttäreni viime talvena suostui käyttämään. Juuri siksi loppuviimein sitten lykkäsin villamyssyn vauvakassiin mukaan. Tunsin itseni itsekkääksi, kun halusin säilöä sitä kaapissa vain, koska "ehkä joskus vielä..."

"tytön" kassin vaatteet

"pojan" kassin vaatteet
Kuvista puuttuu vielä lakanat ja pyyhkeet, mutta niitä on liinavaatekaappi täynnä. Huvittavaa kyllä, ainoa, mitä vauvakasseista puuttuu on se kangaskassi, johon vaatteet pakataan... No, sen verran varmaan voin satsata uuteenkin, vai mitä.

Ja koska blogeissa ilmeisesti rakastetaan haasteita, niin ensimmäistä kertaa ryhdyn tuumasta toimeen:
Haastan ne lukijat, joilla on (pieniä) lapsia, mukaan Vauvakassikeräys 2013! Vaiva ja uhraus ovat pieniä ja jollekin ne meille tarpeettomat, vähän käytety vaatteet, tulevat todella tarpeeseen.


tiistai 1. lokakuuta 2013

Syksy yllätti bloggaajan ja Vihaiset Linnut lapasissa

Kylläpä syyskuu hujahti huomaamatta ohi! Ensin kesäiset 20 asteen lämpötilat alkukuusta, kesäloma ja sitten yhtäkkiä pakkasyöt, arki, kiire, uusien asioiden alku.

Kesäloma syyskuussa ei ole yhtään hullumpi juttu. En oikein ole kesäihmisiä, olen ehdottomasti parhaimmillani 0-18 asteessa. Syksy on suosikkivuodenaikani, vaikka se talvea enteileekin. Syksyisen metsän tuoksu, kauniit värit, pimenevät illat ja kahisevat keltaiset lehdet jalkojen alla, ah! Elämä on kesän jäljiltä normalisoitunut, joka paikka ei ole täynnä turisteja ja toimettomina hengailevia koululaisia, virastot ovat auki ja  kaikki tuntuu turvallisesti palautuneen uomiinsa.

Syksyssä on myös se kiva puoli, että silloin olen yleensä täynnä energiaa ja intoa, silloin on hyvä aloittaa uusia harrastuksia, tai ainakin ajatella uusia harrastuksia. Tänä syksynä on siitä jännittävä tilanne, että nyt meillä kaikilla kolmella, siis minulla, puolisolla ja lapsella, on ikioma harrastus! Puoliso on tosin jo ennenkin harrastanut VPK- hommeleita, mutta nyt minäkin olen itsekkäästi ottanut aikaa omaan harrastukseen. Elokuussa kerroin kamppailukurssista, joka oli alkava syyskuun puolessa välissä. Kurssia on nyt ollut kolme kertaa ja tällä viikolla on viimeinen kuntonyrkkeily. Ensi viikolla alamme perehtyä karaten perusteisiin. Kurssilla on ollut törkeen kivaa, eikä vähiten siksi, että kaikki osallistujat ja ohjaajat ovat enemmän tai vähemmän kollegoja, vieraita ihmisiä, joita kuitenkin yhdistää sama työnantaja. Olemme siis kaikki tavallaan samassa veneessä ja se loi jo heti alkuun ihan erilaisen fiiliksen verrattuna joihinkin kuntokeskuksien ryhmäliikuntatunteihin. Mukavaa on myös se, että osallistujien joukossa on myös pari entuudestaan tuttua ex-kollegaa. Lapsen harrastus on muskari, johon tosin aina toinen vanhemmistakin sattuneesta syystä osallistuu. En nyt oikein tiedä, kuinka paljon energinen ja... hmm... liikkuvainen tyttäreni saa irti muskarista, mutta ainakin hän vaikuttaisi viihtyvän.



Syksyn suurin haaste lapsen kanssa on ollut kylmenevä sää ja hanskojen pysyminen kädessä. Kuulostaako tutulta? Kun on koko kesän saanut juoksennella kevyissä vaatteissa, niin syksyn tullen pitää kapinoida paksunevia vaatekerroksia vastaan. Ja ne käsineet! Paljain käsin on niin kovin paljon hauskempaa läiskytellä vesilätäköissä eikä hiekkaleluistakaan meinaa saada kiinni käsineet kädessä.

Ratkaisukeskeisenä ihmisenä sain tyttäreni innostumaan käsineistä näillä:



Lapaset on neulottu 7 veljestä langalla ja linnun naama on ommeltu jälkeenpäin silmukoita jäljitellen. Lapasiin ohje vaikkapa täältä ja vihaiseen lintuun suuntaa antava malli täältä.