maanantai 22. joulukuuta 2014

Mehukas saaristolaisleipä

Viime aikoina joka tuutista ja blogista on pursunnut saaristolaisleipien reseptejä. Niissä kaikissa vain on ollut mielestäni yksi vika. Ohjeet ovat vääränkokoiselle taikinamäärälle. Yleensä ohjeissa on litra nestettä ja siitä väitetään tulevan kahdesta neljään leipää. Itselläni on kaksi kappaletta noin litran vetoisia leipävuokia ja litran taikinasta tulisi kolme moista vuoallista leipää. Puolikkaasta taikinasta tulee yksi vaivainen leipä tai kaksi matalaa leipää. Tässä reseptissä ei liene mitään normaalista poikkeavaa ainesten ja valmistamisen suhteen, mutta lupaan, että tästä määrästä tulee kaksi leipää noin litran leipävuokiin.

Yleensä teen saaristolaisleivän piimään, mutta tämä nimenomainen leipä on tehty omenamehuun, jolloin se on täysin maidoton.

7,5 dl piimää tai omenamehua
50 g hiivaa
2 dl tummaa siirappia
reilu puoli rkl suolaa
2,25 dl kaljamallasta
1,5 dl auringonkukansiemeniä
1 dl vehnäleseitä
2,25 dl ruisjauhoja
n. 7 dl hiivaleipäjauhoja

Lämmitä mehu tai piimä kädenlämpöiseksi ja anna hiivan liueta siihen täysin. Lisää loput aineet taikinaan puuhaarukalla sekoittaen. Taikinaa ei vaivata, vaan sekoitetaan nopeasti. Taikina jää aika löysäksi. Anna taikinan nousta lämpimässä paikassa leivinliinalla peitettynä 1,5 tuntia. Sekoita taikinasta ilmakuplat pois, jaa taikina kahteen vuokaan ja tasoita pinta. Anna kohota vielä n. 30 minuuttia.
Paista ensin 175 asteessa tunti, alenna sitten lämpötilaa 150-160 asteeseen ja paista vielä n. 45 minuuttia. Loppuvaiheessa (viimeisen puolen tunnin aikana) voit halutessasi sivellä leivän pintaa siirappivedellä ( 1 rkl siirappia, 3 rkl vettä) pariin otteeseen. Peitä leivät leivinpaperilla, jos leivän pinta tummuu liikaa. Anna leipien tekeytyä mielellään viileässä pari päivää. Saaristolaisleipä säilyy hyvin huoneenlämmössäkin, mutta viileässä se säilyy hyvänä yli viikon.

Annoin nämä mehuun tehdyt leivät ystävälle joululahjaksi ja jopa perheen nirso nuorimmainen oli innostunut syömään leipää useita paloja kerralla! Tunnen todellakin siis onnistuneeni! Pitänee uskaltautua kokeilemaan mehuversiota omaankin käyttöön joskus.



Nämä lahjaleivät on muuten leivottu Eskimon näppäriin pahvivuokiin, joissa ne on kiva antaa lahjaksi.

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Lahjaksi ajoelämys

Sain Elämyslahjat.fi - sivuston yhteistyöbloggaajana mahdollisuuden antaa miehelleni isänpäivälahjaksi ajokokeilun ralliautolla. Seuraava teksti on lahjan saajan kirjoittama ja samalla hän onkin ensimmäinen vieraileva kirjoittaja blogissani! Lahja tuntui olevan kovin mieluinen ja meillä oli yhdessä hauska päivä, kun ajelimme Lopelle ralliradalle. Lisää lahjavinkkejä tämän linkin takaa (klik). Rallielämyksen varaaminen tapahtui sähköpostilla ja ohjeet tuli muutamaa päivää ennen ajopäivää. Hiukan erikoista oli ehkä se, että netistä jäin siihen käsitykseen, että ajorata on Hyvinkäällä ja sähköpostilla saamani ajo-ohjeet veivät kuitenkin Lopelle. No, Loppi, Hyvinkää, ota näistä nyt selvää...


Turvallisempaa ja taloudellisempaa kuin tylyn auton hankkiminen, on hankkia ajokokemus suljetulla radalla autoilla, jotka on tehty vain yhtä tarkoitusta varten. Tämä oli osa sitä, mitä isänpäivä tarkoitti vuonna 2014. Niin paljon kuin vauhtia rakastankin ja sitä tunnetta, kun auto kulkee ja olemme sen kanssa yhtä. Minulle ajaminen on kokemuksena eräänlaista buddhaluonnon toteuttamista. Se vaatii osakseen kaiken keskittymiseni, enkä ole koskaan ratin takana erityisen kiinnostunut keskustelusta tai mistään, mikä ei suoranaisesti liity ajamiseen. Erityisesti vaativissa olosuhteissa, kuten joka vuotisen talven yllättäessä tämä ominaisuus on tietenkin eduksi. Siksi olin äärimmäisen innoissani mahdollisuudesta päästä ajamaan RALLIA. Joku oikea kuljettaja on joskus todennut, että kyllähän kuka tahansa autoa asfaltilla ajaa, mutta soran ominaisuudet on tunnettava paremmin. Ja totta on, etten ole milloinkaan pitänyt päällystämättömistä teistä. Sellaisen tien ominaisuuksia on osattava lukea niin paljon paremmin, koska asfaltti kuitenkin on kaikkialla samanlaista.
 
Lopulta D-Dayn lähestyessä aloin jopa jännittämään tulevaa. Se ei tuntunut enää pelkästään houkuttavalta liekiltä, vaan aloin keräämään hermoilua. Varmasti samanlainen kokemus kuin ensimmäistä kertaa laskuvarjohyppyyn valmistautuvalla ihmisellä. Tulevan tilanteen vieraus aiheuttaa ylimääräisiä tuntemuksia ja ajatuksia. Mielikuvaharjoittelu ei voi milloinkaan olla täydellistä tuntemattoman edessä.
 
Itse ajo sitä vastoin ei enää ehtinyt paljon jännittämään. Sen hetken jälkeen, kun polkaiset kaasun pohjaan ja auto liikahtaa, ei ole muuta kuin ajaja ja ajoneuvo ja tie. Tässä tapauksessa rata ja se tietenkin vaikuttaa ajajaan, kun tietää olevansa areenalla, jossa ajaminen ei ole sidottua normaaliin toisten huomioon ottamiseen ja viime kädessä tieliikennelakiin. Mielestäni jokaisen ajamisesta nauttivan tulisi saada tilaisuus testata omia rajojaan tällaisissa
hallituissa olosuhteissa. Ehkä jopa useamman kerran vuodessa. Koska oma kalenterini on harrastamisen suhteen täynnä, en voi harkita ajamisen ottamista ohjelmaan mukaan, mutta sellaiselle ihmiselle, jolla on aikaa ja mahdollisuus harrastaa tämä on kuin nakutettu. Eikä yhtään haittaa, jos rakastaa vauhtia ja adrenaliiniryöppyjä, koska sitä se oli.
 

Jos vielä palaan autoihin, joilla tuolla ajetaan. Saman korimallin Sierra on ollut ensimmäinen auto, jolla olen ajanut kortin saatuani. Pieniä eroja kyllä löytyi tehoissa ja varustelussa. Nämä EK:n autot kun ovat täysverisiä ralliautoja, joissa ei ole mukana mitään tarpeetonta. Mutta sisällytetty kaikkea sellaista, mikä vauhtifriikin kokemuksen kannalta välttämätöntä. Auto vastaa kaasuun. Auto vastaa jarruun. Ohjaus toimii kuten tavallisessakin
autossa. Joten kynnys ei ole kenellekään mahdoton ylittää. Takavetoisuutta toiset vieroksuvat, koska useimmat perusautot eivät sitä ole. Mutta kärjistetysti voisi kai sanoa, että on autoja ja sitten on etuvetoja. Jos auton hallinta vähänkään kiinnostaa, niin itse kääntyisin aina takavetoisen auton puoleen. Sen ohjautuvuus, kun vain on niin paljon miellyttävämpi ja hallittavampi, jos on siihen tottunut.


 

Mutta siinä tullaankin seikkaan, ettei kymmenen minuuttia riitä sellaiseen ajokokemukseen kuin tahtoisi. Jo pelkästään auton oikkujen opettelu voi viedä aikansa ja vieraan auton tunteminen vaatii aina totuttelua. Siksi suosittelenkin hiukan pidempiä kokeiluja jokaiselle, joka todella tahtoo saada kaiken irti kokemuksestaan.


Isänpäivälahjaksi tämä oli erinomainen oivallus. Tämä maailma on jo nähnyt tarpeeksi monta Paasilinnaa ja silkkisolmiota. Maailma täyttyy turhuuteen, jolla yritetään osoittaa tunteita. Eikä se toimi. Minun mielestäni ainakaan massatuotettu esine ei ilmaise hirveän paljon mitään. Mutta jos tuntee ihmisen niin hyvin, että tietää, mikä häntä liikuttaa ja mille hän syttyy, voi tarjota kokemuksen. Elämyksen joka jää kiinni ihmiseen, eikä pakene pois kuin vasta muistin myötä. Se osoittaa enemmän oivalluskykyä antajaltaankin. Eikä aina tarvitse siis mennä Alppien yli, vaan elämys voi löytyä läheltäkin.
 
Lahjan Testaaja

Itse en erikoisia päivältä odottanut, mutta Saukkolan EK:ssa (vai EK:lla?) oli kiva lämminhenkinen tunnelma, kahvio ja olisipa sieltä ollut mahdollisuus ostaa buffet-lounaskin, mikä me tällä kertaa kylläkin skipattiin. Ja taidettiinpa siellä kyseisenä päivänä kuvata erästä tv-sarjaakin, joka ensi keväänä tulee ruutuihin...

Postaus toteutettu yhteistyössä Elämyslahjat.fi kanssa

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Kollega kokkaa: Riitan kanaloota

Voi veljet ja siskot; olen tainnut osua reseptien kultasuoneen! Työpaikanvaihdoksen myötä asemani työyhteisössä muuttui nestorista nuorisoksi ja olenkin onnistunut jo muutamassa kuukaudessa keräämään vanhemmilta työntekijöiltä melkoisen määrän hyviä reseptejä.

Tämä on erään jo eläköityneen työkaverin resepti ja alun perin siis kanasta tehty. Onnistuu mainiosti myös esimerkiksi soijasuikaleista. Resepti on siitä mukava, että ruokaa voi esivalmistella jo vaikka edellisenä päivänä tekemällä tomaattisalsan jääkaappiin odottamaan.

2 dl soijasuikaleita
vahvaa kasvislientä
voita paistamiseen
ripaus currya

Keitä soijasuikaleet pehmeiksi vahvassa kasvisliemessä, valuta hyvin. Paista suikaleita voissa ja revi tai pilko pieniksi paloiksi

50 g voita (tai öljyä)
2 tl currya
3 dl puuroriisiä
1 tl suolaa
0,5 l vettä

Sulata voi kattilassa, lisää curry ja riisit. Paista hetken aikaa ennen nesteen ja suolan lisäämistä. Keitä riisiä, kunnes ovat lähes kypsiä, lisää nestettä tarvittaessa. Sekoita paloitellut soijasuikaleet riisin joukkoon.

5 isoa kypsää tomaattia
2 sipulia
1 tl suolaa
2 dl kermaa

Pilko sipulit ja tomaatit pieniksi paloiksi, laita kattilaan ja anna muhia n. 20 minuuttia. Lisää kerma ja suola, anna kiehua kasaan.

Kaada riisiseos uunivuokaan, päälle kerma-tomaattisalsa ja paista uunissa 200 asteessa 30-40 minuuttia. Minä ripottelin ennen paistoa juustoraasteen jämät paistoksen päälle, mutta se ei kuulu alkuperäiseen ohjeeseen.

Jos teet lootan kanasta, kypsennä esim. koipireisiä uunissa ja perkaa n. 500 g lihaa, sekoita riisin kera.

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Joulusinappi

Olen tässä viime aikoina tehnyt hienoja asioita, leiponut ihania leivonnaisia ja kokkaillut herkullisia ruokia. Nyt kun viimein otan taas aikaa blogin päivittämiseen, niin totta vieköön kirjoitan sinapista. Inspiraatio on ihmeellinen asia. Pakko kylläkin myöntää, että mikäli saisin autiolle saarelle ottaa mukaan kaksi elintarviketta, niin sinappi olisi niistä toinen. Ja se toinen, se toinen olisi maustekurkku.

60 g sinappijauhetta
2,5 dl kermaa (käytin kaurakermaa)
4 tl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
2 rkl omenaviinietikkaa
2 rkl öljyä
0,5 tl valkopippuria
3 rkl kahvilikööriä (tai konjakkia, tai jotain muuta alkoholia)
(1 dl vettä)

Sekoita sinappijauhe, vehnäjauhot, sokeri ja kerma kattilassa. Kuumenna koko ajan sekoittaen niin kauan, että seos sakenee. Ota pois liedeltä ja lisää sekoittaen loput aineet. Halutessasi voit lisätä vielä vettä. Kaada puhtaaseen lasipurkkiin ja säilytä jääkaapissa. Pitäisi ainakin kuukauden verran säilyä. Tästä ohjeesta tulee kaksi isoa pilttipurkillista sinappia.


sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Paahdettu kurpitsasosekeitto

Lokakuu on kurpitsakuu ja uskaltauduin minäkin ostamaan butternut kurpitsan pitkästä aikaa. Olen aika varovainen suhteessani eri kurpitsoihin, periaatteessa haluaisin tykätä niistä, mutta toisaalta sitten en oikein tiedä miten niitä tykkäisin syödä.

Helpoin vaihtoehto on kurpitsasosekeitto, mutta halusin keittooni muutakin kuin kurpitsaa. Idean keittoon sain kuvamaailmaltaan mahtavasta Lotta Lundströmin keittokirjasta Om jag var din hemmafru (kirja on muuten joululahjatoivelistallani, vink vink), jossa on ohje paahdettuun kurpitsakeittoon.

Om jag var din hemmafru : eller hur man får en vardag att smaka som en lördag (häftad)
kuva: bokus.com

Tunnustettakoon nyt tässä, että olen ruuan suhteen aika perinteisten makujen kannattaja, kaalilaatikot ja hernesopat ovat enemmän minun makumaailmaani kuin kovin kokeellisesti maustetut trendiruuat. Leivonnan suhteen olenkin sitten hiukan innovatiivisempi, vaikka mummoleivonnaiset ovatkin lähellä sydäntäni. Tämä kurpitsasosekeitto alkaa olemaan eksoottisuudessaan jo hiukan siinä rajoilla, mutta oikeasti ihanan pehmeä ja lämmittävä syysiltojen keitto.



700 gramman butternut kurpitsa
1 iiiso jauhoinen peruna
1 iso porkkana
1 iso sipuli
2-4 valkosipulin kynttä
5 dl vettä
2 rkl kasvis- tai kanafondia
suolaa
mausteita, esimerkiksi mustapippuria, inkivääriä, jeeraa, currya, chiliä, anna mielikuvituksesi lentää!
loraus sitruunamehua
1 dl kuohukermaa

Halkaise kurpitsa ja laita kokonainen sipuli (jep, kuorineen), valkosipulin kynnet (kuorineen myös) ja kurpitsan puolikkaat (leikkauspinta ylöspäin) uunipellille ja paahda 200 asteisessa uunissa, valkosipulia noin 10 minuuttia ja muita noin tunnin. Anna kasvisten jäähtyä. Koverra kurpitsa lusikalla kattilaan, kuori sipuli ja valkosipuli ja lisää kattilaan. Kuori ja pilko porkkana ja peruna pieniksi kuutioiksi, lisää kattilaan ne ja vesi sekä fondi. Kuumenna kiehuvaksi, mausta ja anna kiehua n. 10 minuuttia tai kunnes vihannekset ovat kypsiä. Soseuta, lisää kerma ja nauti krutonkien kera.











tiistai 23. syyskuuta 2014

Varokaa siiliä!

Vietimme sunnuntaina tämän vuoden ensimmäistä syksyistä päivää Steiner-päiväkodin syystempaukseen osallistumalla. Matkalla tuli vastaan tämä liikennemerkki, jollaista en ole aiemmin nähnytkään. Tuskin se ihan virallinen liikennemerkki onkaan?


Päiväkodilla oli herkkukahvio, kirppispöytiä ja hevosajelua. Kävimme koko perheen voimin kahvittelemassa ja syömässä tuoreet munkit. Oli muuten todella hieno fiilis juoda kahvi ihan oikeasta kupista ja tasssikin vielä kupin alla!


Kirppikseltä tarttui mukaan uudet talvivarusteet "beipparille". Ehkä vähän noloa, että ostan tällaiset enkä itse neulo, mutta neulomisinnostus tuntuu kadonneen johonkin parin viime vuoden aikana...



Ihana päivä, ihana syksy! Monille syksy tuntuu olevan kova pala purtavaksi, mutta itse elän varmaan vielä jonkun koulukalenterin mukaan, kun minulle syksy on yleensä tarmokkuuden ja uuden aloittamisen aikaa. Kauniit värit, tuoksut ja viilenevät säät, tykkään!

lauantai 20. syyskuuta 2014

Paluu hellan ja tietokoneen ääreen

Olen palannut! Blogi oli pari kuukautta telakalla ihan vain ja ainoastaan ajan puutteen vuoksi. Kesällä ajan vei muuttotouhut ja sen jälkeen vaihdoin työpaikkaa. Yökukkuja ryhtyi yhtäkkiä elämään normaalin päivätyöläisen rytmissä ja väsähtäminenhän siitä seurasi. Tapanani oli blogata iltavuoron jälkeen, kun muu perhe oli jo mennyt nukkumaan, se oli myös hyvä tapa saada ajatukset pois työvuorosta ennen nukkumaan menemistä. Nykyään työpäivän päätteeksi haen lapsen päiväkodista, sitten laitetaan ruokaa, käydään kaupassa, leikitään ulkona, laitetaan iltapalaa, hoidetaan iltatoimet ja lopulta olen itsekin valmis kaatumaan sänkyyn, kun kaikki on hoidettu. Kuulostaa varmaan ihan normaalilta perhe-elämältä, mutta minulle se vaan oli iso muutos päivärytmiin, kun olen vuosikausia tehnyt 3-vuorotyötä. Aika ei millään tuntunut riittävän kaikkeen ja päätin laittaa blogin odottelemaan parempaa hetkeä, ettei se aiheuttaisi lisää stressiä. Nyt mieliteko on kasvanut liian suureksi ja täällä ollaan taas!

Olen kateellisena seurannut kavereiden blogimerkintöjä ja facebook-kuvia syksyn säilömisistä. En ole käynyt sieni- enkä marjametsässä, mutta jotain syksyn satoa minäkin sain talven varalle! Sain pari pussukallista omenoita kaverin naapurilta ja kokeilin uunissa paistettua omenahilloa. Tämä ilmeisesti viime syksyn hitti meni minulta viime vuonna täysin ohi, mutta parempi myöhään kuin ei lainkaan, eikös niin.

kuva: suomalainentaimi.fi

Uuniomenahillon valmistin niin, että pesin ja lohkoin omenat kuorineen (1 kg) ja laitoin isoon uunin kestävään kattilaan. Perään 3-4 dl vettä ja puoli pakettia hillo- ja marmeladi sokeria sekä 3 dl ruokosokeria (tai fariinisokerikin varmaan käy). Yhden satsin maustoin muutamalla kanelitangolla ja parilla teelusikallisella inkivääriä (tuoretta tai kuivattua). Toiseen satsiin laitoin mausteeksi muutaman tähtianiksen ja 3 tl vaniljasokeria. Näistä jälkimmäinen oli muuten tosi herkkua! Sitten kattila uuniin, ensin puolisen tuntia 200 astetta ja vielä tunnin verran 150 astetta. Sauvasekoittimella soseeksi ja joko lasipurkkeihin tai pakastusrasioihin säilöön.


sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Porkkanakakku

Keksisin varmasti kesäisempääkin leivonnaista kuin porkkanakakku, mutta nyt vaan teki mieli porkkanakakkua. Onhan tietysti uudet kotimaiset porkkanat parhaimmillaan tähän aikaan vuodesta, joten olkoon tämä nyt vaikka sitten sen kunniaksi. Vaikutteita kakkuun hain monestakin eri reseptistä ja kokeilin tällä kertaa porkkanasosetta  raasteen sijaan. Toimii.

Kuorrutteen kanssa olin hiukan kahden vaiheilla. Minun nuoruudessani porkkanakakkua tehtiin sulatejuustokuorrutteella (varmaankin siksi, että tuorejuustoja ei vielä ollut?) ja muistaakseni se oli tosi hyvää. Päädyin kuitenkin turvalliseen tuorejuustokuorrutteeseen, lähinnä koska ajattelin, että sulatejuustosta tulisi jotenkin liisterimäinen kuorrutus.

Erityisen ylpeä olen koristeeksi tekemistäni marsipaaniminiporkkanoista. Blogia pidempään seuranneet varmasti ovat huomanneet, että en varsinaisesti ole mikään taiteilija, mutta tällä kertaa sokea kananenkin löysi jyvän. Oranssia ja vihreää marsipaania varmaan saa ihan kaupastakin, mutta sekoittelin porkkanan väristä marsipaania jääkaapista löytyneistä punaisesta ja keltaisesta massasta. Vihreä marsipaani syntyi valkoisesta marsipaanista sekoittamalla siihen muutama tippa vihreää elintarvikeväriä. Massasta muotoilin porkkananmalliset pötkylät, joihin tein veitsellä pieniä viiltoja ja lopuksi hieroin pintaan hiukan kaakaojuomajauhetta.



Pohja:
300 g porkkanoita kuorittuna
1 dl ruokaöljyä
1 dl kookosöljyä
2,5 dl ruokosokeria tai muuta ruskeaa sokeria
3 munaa
4 dl vehnäjauhoja
1 tl soodaa
1tl leivinjauhetta
2 tl kardemummaa
2 tl kanelia
2 tl vaniljasokeria
ripaus suolaa

Keitä ja soseuta porkkanat, anna jäähtyä. Sekoita öljyt ja sokerit keskenään, lisää kananmunat yksitellen hyvin vatkaten. Lisää sitten porkkanasose ja sekoita. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää porkkanaseoksen joukkoon nopeasti sekoittaen. Kaada korppujauhotettuun kakkuvuokaan (23-24 cm) ja paista 170 asteessa n. 50 minuuttia. Kumoa hieman jäähtyneenä ja anna jäähtyä kokonaan.

Kuorrute:
200 g maustamatonta tuorejuustoa
75 g voita
2,5 dl tomusokeria
2 tl vaniljasokeria
muutama tippa sitruunamehua

Vatkaa kuorrutteen ainekset sekaisin ja levitä kakun päälle paksuksi kerrokseksi. Tai voit halkaista kakun ja levittää 1/3 kuorrutteesta kakun väliin ja loput kakun päälle. Halutessasi voit myös hiukan kostuttaa kakkua vaikka ananasmehulla. Kannattaa valmistaa edellisenä päivänä ennen tarjoilua.

tiistai 1. heinäkuuta 2014

Heinäkuun positiiviset

Somessa on pyörinyt positiivisuushaaste, johon en kylläkään ole itse välittänyt osallistua, mutta hiljaiselon jälkeen blogiin heinäkuun positiiviset lienee paikallaan.

1. KESÄLOMA!

Hiphei, 4 viikkoa lomaa koko puolen vuoden tauottoman puurtamisen jälkeen! Viimeksi lomailin tammikuussa, kun tyttärellä oli tutustumisjakso päiväkodissa. Tuli tarpeeseen. Niin kuin varmaan kaikilla muillakin.

2. UUSI KOTI!

Olemme tässä talven ja kevään mittaan tutkailleet asuntomarkkinoita uuden kodin hankkimiseksi ja nyt lykästi, muutamme tässä heinäkuun aikana uuteen osoitteeseen muutaman sadan metrin päähän. Tarkoitus olisi ensin tehdä pientä pintaremonttia seinäpinnoille...

Kuva: ellit.fi

http://ellit.fi/koti-ja-sisustus/kodinhoito-ja-talous/tee-onnistunut-remontti

3. UUSI TYÖ!

Viimeisen puoli vuotta olen kärvistellyt epäsäännöllisen 3-vuorotyön ja perhe-elämän sovittamisen kanssa. Me totesimme, että homma ei skulaa ja elokuussa siirryn vuodeksi päivätöihin. Työ on uusi ja varmasti haasteellinen, mutta työyhteisö tuttu ja työnantajakin pysyy samana. Luvassa on siistiä sisäduunia, työaika liukuva ja muutenkin odotan innolla uuden pestin alkamista!

kuva: papunet.net

Viimeinen, mutta lomailun kannalta ei suinkaan vähäisin, positiivinen asia on

4. PUISTORUOKAILU!

Helsingin kaupunki tarjoaa kesä- ja heinäkuussa leikkipuistoissa alle 16-vuotiaille lapsille ilmaisen lounaan. Lounaslista löytyy täältä. Mukaan otetaan omat ruokailuvälineet ja vesimuki tai -pullo ja sitten ei muuta kuin soppajonoon! Ihan huippua, että tällaista on olemassa! Aamulla saa rauhassa nukkua hiukan pidempään, sitten vaan lautanen kassiin ja leikkipuistoon leikkimään. Äidin ei tarvitse hötkyillä, että pitää lähteä laittamaan ruokaa, vaan voimme nauttia ulkoilusta ihan rauhassa. Ruoka tarjoillaan lämpimänä eteen ja sitten voi vielä jatkaa leikkejä tai lähteä kotiin päiväunille. Tämä mahdollisuus helpottaa ainakin meidän arkea huomattavasti, koska meillä aikuiset kuitenkin syö vain yhden lämpimän aterian päivässä. Välillä ei millään meinaa keksiä kahta ruokaa päivässä kokattavaksi, puhumattakaan siitä kuinka paljon aikaa ja vaivaa säästyy.



sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Juhannus kuvina

Semmoinen tuntimäärä töitä tuli rykäistyä juhannuksena, että enää ei oikein sanoja riitä. Käydäänpä juhannus läpi siis pääasiassa kuvina.


Alppiruusupuisto eli Rodopuisto Haagassa

New York Cheesecake ja tuoreita mansikoita

Hodareita juhannuspäivän iltapalaksi. Luin hei hyvän vinkin, että sämpylät kannattaa lämmittää höyrykattilassa. Jo vain, sämpylät olivat kuin pumpulia, lämpimiä ja pehmoisia!
Nyt vielä neljä työvuoroa ja sitten kesäloma. Elokuulle onkin luvassa jänniä uusia tuulia, mutta niistä enemmän tuonnempana...

lauantai 14. kesäkuuta 2014

Lily Lolo puristeluomivärit

Tutustuin mineraalimeikkeihin ensimmäistä kertaa, kun kokeilin Barefaced Beautyn (postaus) mineraalimeikkipohjaa. Mineraalimeikkipohja tuli meikkipussiini jäädäkseen ja pikkuhiljaa kiinnostuin muistakin mineraalimeikeistä. Parasta niissä on se, että ne ovat (yleensä) myrkyttömiä ja luonnollisia. Tilasin vähän aikaa sitten pari Lily Lolon mineraalipuristeluomiväriä, koska yritän pikkuhiljaa uusia meikkipussiani luonnollisempaan suuntaan.

Lily Lolo on vuonna 2005 perustettu meikkisarja. Perustaja Vikki Khan ei löytänyt tarpeeksi hyvää mineraalimeikkiä, alkoi valmistaa niitä itse ja perusti siis Lily Lolon. Kuulemma sarja on Euroopan suosituin mineraalimeikkisarja. Lily Lolon meikit ovat luonnollisia eivätkä ne sisällä mitään kemikaaleja. Meikkejä ei ole testattu eläimillä. Puristeluomivärit ovat vegaanisia lukuunottamatta Peekaboo-sävyä.

Tilasin itselleni kaksi eri sävyä luomivärejä, niitä kahta, joita useimmin käytän: vaalean lila Eye candy sekä tummemman violetti Drama queen.

Oman kokemukseni mukaan luonnollinen tarkoittaa kosmetiikassa usein myös valjua ja väritöntä, mutta nämä puristeluomivärit ovat lupauksensa mukaan helposti levittyviä ja runsaspigmenttisiä. Niillä saa helposti aikaiseksi kevyen päivämeikin tai tummemman iltameikin. Lisää näitä minulle, kiitos.

kuva: Anarkissos


kuva: Anarkissos

torstai 12. kesäkuuta 2014

HotellielämysTallinnassa

Kävimme puolison kanssa pari viikkoa sitten parisuhdematkalla Tallinnassa. Näin lapsen, yrittäjyyden ja kolmevuorotyön pyörteissä parisuhdeaika jää kieltämättä aika vähiin ja olikin ihanaa lähteä edes yhdeksi yöksi reissuun ihan kahdestaan. Elämyslahjat.fi lahjoitti minulle Romantiikkapaketin L'ermitage hotellissa (kiitos heille siitä!) ja otimme tämän mahdollisuuden riemulla vastaan ja heti käyttöön!

Hotelli sijaistsee n. 15 minuutin kävelymatkan päässä Viru-hotellilta, Vanhankaupungin takana. Yleensä olen yöpynyt Tallinnassa jossain sataman läheisyydessä, joten aluksi tuntui oudolta kävellä kauemmas tutuilta alueilta. Sijainti oli kuitenkin hyvä, kauniin Toompean mäen takana.

Olen kieltämättä aika vaativa, kun lähden matkustamaan, tästä kiitos sisarelleni, jonka siivellä olen majoittunut hienoissa 5 tähden hotelleissa ympäri maailmaa :) L'ermitage on siisti, moderni ja kaunis hotelli, joka täytti minunkin pikkumaiset vaatimukseni oikein hyvin. Ensimmäisenä kiinnitin huomioni siisteyteen, kaikkialla oli puhdasta ja muutenkin paikat ojennuksessa.

Meillä oli kahden hengen twin room ihan siitä syystä, että haluamallamme päivämäärällä kaikki double roomit oli jo varattu, mutta eipä tuossa kovin kaukana toisistamme jouduttu olemaan. Osassa huoneista on pelkkä suihku ja osassa myös kylpyamme. Meillä kävi tuuri ja kylpyhuoneestamme löytyi iiiso kylpyamme!

kuva: Anarkissos

Hotellipaketiin kuuluu yöpyminen, kuohuviini ja ruusu huoneeseen sekä illallinen ja tietenkin buffetaamiainen. Sisäänkirjautumisvaiheessa saimme tilata kuohuviinin huoneeseen haluamallamme kellonlyömällä sekä saimme valita päivän menusta kahden ruokalajin illallisen hotellin ravintolassa haluamaamme aikaan illasta. Asioiminen henkilökunnan kanssa hoitui englanniksi ja suomeksi.


Kirjauduimme hotelliin klo 15 tienoilla ja menimme hiukan lepäämään matkustamisen jäljiltä (lue: heräsin tunnin kuluttua omaan kuorsaukseeni) ja puoliso lähti etsimään kauppaa, josta saisi vettä ja limpparia huoneeseen. Ihan lähellä ei ollut kauppaa tai kioskia, mutta jonkin matkan päästä rautatieasemalta sellainen oli löytynyt.

Kävimme vielä kaupungilla ostoksilla ja suuntasimme takaisin hotelliin klo 19, jolloin olimme tilanneet kuohuviinin huoneeseen.

Kuohuviini klo 19... (kuva: Anarkissos)
... ja vaahtokylpy kuohuviinin kera klo 19.15
Illallisen varasimme klo 21 hotellin tyylikkääseen ravintolaan. Ruoka oli todella hyvää ja palvelu kiitettävää. Puoliso kehui, että pippuripihvi oli parasta hänen syömäänsä nautaa.



kuva: Anarkissos

kuva: Anarkissos

Minulle lähes tärkeintä hotelliyöpymisissä on aamupala. Rakastan aamupaloja, varsinkin jos ne tarjoillaan valmiina. Aamupala oli runsas ja monipuolinen, plussaa useista erilaisista lämpimistä vaihtoehdoista. Normaalistihan lämpimät aamupalatarjoilut sisältää käytännössä lihapullia ja nakkeja, mutta L'ermitagen aamiaisella löytyi kupujen alta myös papuja tomaattikastikkeessa, munakokkelia (jee!!), kasviksia sekä paistettuja tomaatteja. Myös niitä lihapullia ja nakkimakkaroita kyllä löytyi, sekä pekonilla maustettuja paistettuja perunoita. Ja tietysti juustoja, leikkeleitä, kasviksia, keitettyjä kananmunia, erilaisia leipiä... Nam.

Hotellipaketin hinta on 100 euroa, mikä on mielestäni naurettavan pieni tällaisesta pienestä irtiotosta. Kyseessä on toki romantiikkapaketti, mutta enpä näe mitään syytä, miksi en olisi nauttinut siitä vaikka jonkun ystävänkin kanssa. Toki pitää ottaa huomioon, että matkat eivät kuulu pakettiin, mutta kuuleman mukaan Itämeren ylityksen voi tehdä edullisestikin...



Yhteistyössä Elämyslahjat.fi


sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Kesäkumit päälle!

YleX polkaisi kuluneena viikonloppuna perinteisen Kesäkumi-kampanjansa käyntiin. Kampanjaan kuuluu oleellisena osana Kesäkumi-biisi, jonka tänä vuonna esittää nuorten suosikkiartisti Robin. Liekö kyseessä jokin mystinen "Ajat muuttuvat, minä en"- ilmiö, mutta meneekö nämä biisit vuosi vuodelta huonompaan suuntaan..?

Muistatteko, kun talvella hehkutin Vivienne Westwoodin Melissalle suunnittelemia kumisaappaita (postaus)? Poikkesin viikonloppuna Tallinnassa ja hankin sieltä itselleni omat söpöäkin söpömmät kesäkumit.


Kyseessä on Mel Dreamed by Melissa matalakantaiset ballerinat, sävynä beige. Lunastin nämä söpöläiset itselleni huokeaan 28 euron hintaan. Kengät ovat kevyet ja mukavat paljaaseenkin jalkaan. Joskin arvata saattaa, että kumiset kengät hiostavat pitkään käytettäessä, mutta toisaalta niitä ei varmaan kannata pahimpina hellepäivinä käyttääkään. Kengät voi pestä vedellä, saippualla ja pehmeällä harjalla, joten ovat erittäin helppohoitoiset.


Ja hei, PS. Rusketus on tosi out!

lauantai 17. toukokuuta 2014

Laukkushoppailua netissä

Miten se onkin niin, että vaatehuone on täynnä laukkuja, mutta niitä ei juuri tule käytettyä? Minulla on aina yksi luottolaukku, jota käytän uskollisesti päivästä toiseen. Laukun sisällön paljastin postauksessa (klik )  taannoin, mutta en kertakaikkiaan kehdannut laittaa kuvaa itse laukusta. Hullua, kuitenkin päivät pitkät viiletän menemään sen kanssa ja kyllähän se nyt kaikki näkee, että kulunut ja vanha se on. Jotenkin se vaan tuntuu erilaiselta paljastaa kulunut laukkunsa blogissa.

Nyt kun ostoslistalta voi pyyhkiä blenderin, niin olisikohan syytä hankkia uusi laukku? Hakusessa on ihan casual arkilaukku, joka on tarpeeksi tilava, ja jossa on tarpeeksi taskuja ja jonka saa suljettua, mieluiten vetoketjulla. Lisäksi ihan käytännön sanelema vaatimus on, että laukkua voi pitää olan yli niin kuin missit olkanauhaa. Nimittäin usein mukanani kulkee parivuotias tyttäreni ja laukun pitää kulkea tukevasti mukana, se ei saa valua jatkuvasti alas olalta. Löysin spartoo.fi- sivuilta juuri sopivan laukun.

kuva täältä

 Hinta on hyvä ja väri on hyvä, mutta tämä laukku on kyllä hyyyyvin paljon samantyylinen kuin nykyinen, pitkään käytetty laukkuni. Virkistääkö vaihtelu vai onko parempi pysyä hyväksi havaitussa mallissa??

 Laukku myös saisi olla keinonahkaa, joka on kuitenkin huomattavasti helpompi pitää puhtaana kuin tekstiili, mutta ei kuitenkaan niin arvokas ja toisaalta arka kuin nahka. Yksi hyvä vaihtoehto voisi olla tämä Mexxin laukku. Jos oikein villiksi heittäytyy, niin tätä olisi saatavana myös pinkkinä.


kuvat täältä


Tämä s.Oliverin laukku on tosi hauskan näköinen, mutta valitettavasti siitä puuttuu se yksi vaatimus, eli taskut.

kuva täältä


 Fuchsialta löytyi kiva nahkalaukku ja pari taskuakin näyttäisi olevan, mutta hinta menee vähän yli minun tämänhetkisen budjettini. Ja olisiko se kuitenkin sitten liian asiallinen...

kuva täältä

Toisaalta pääkallot ei ole kai koskaan pahasta?

kuva täältä

Tämä pääkallolla koristettu laukku löytyi Modelife nettikaupasta, joka on ainakin minulle aivan uusi tuttavuus. Kyseessä on täysin suomalainen yritys, jolla näyttää olevan valikoimissaan persoonallisia ja hauskoja laukkuja sekä asusteita, lifestyletuotteita ym. Hinnatkin näyttäisi olevan melkoisen edulliset.

Mitäs tykkäät, miellyttääkö joku näistä sinun silmääsi?

Nyt on ihan rehellisyyden nimissä tunnustettava, että tähän on kerätty vain niitä laukkuja, joihin minulla tällä hetkellä olisi varaa. Jos rahasta ei olisi kiinni, niin hankkisin ihan ehdottomasti tämän:



Nuo Lumi-laukut ovat niiiin ihania, niitä käyn aina hiplaamassa tilaisuuden tullen, mutta toistaiseksi voin vain haaveilla niiden hankkimisesta.

perjantai 16. toukokuuta 2014

Äitienpäivän tunnelmia jälkikäteen

Niin se aika kuluu, kun on kivaa. Ja vaikkei niin kivaakaan olisi. Viimeksi postailin äitienpäivästä ja esitin jopa joitakin toiveita lahjoiksi ja muuten vaan äitienpäivälle. Ja katsos, lähes kaikki toiveeni toteutuivat!

Ensinnäkin toivoin, että saisin viettää päivän perheeni ja laajennetun perheeni kanssa. No, sen kummempia ei perheen kanssa voitu tehdä, kun tyttärellä oli lauantai-iltana kuumetta yli 39 astetta, mutta yhdessä kyllä oltiin. Sen lisäksi äiti, iskä, systeri ja pikkuvelikin tulivat porukalla kyläilemään äitienpäivälounaan ja kakkukahvien merkeissä. Olin luvannut tehdä täytekakun ja pysyttäydyin tällä kertaa ihan perinteisessä kakussa: täytteenä kermavaahtoa, mansikkahilloa ja banaanisiivuja, kuorrutuksena kinuskia ja kermavaahtoa. Ei ollut trendikäs eikä erityisen kaunis, mutta ah, niin hyvää! Äiti toi lisäksi itse paistamiaan munkkeja tarjolle.



Lahjatoiveita oli muutamia. Ensimmäisenä ja viimeisenä toiveena oli pitkät yöunet ja kieltämättä posottelin viikonloppuna melkoisia unia johtuen viimeviikkoisesta aamuvuoroputkestani. Eräs toiveista oli päivä irti arjesta, eli päivä pois kotoa. Elämyslahjat.fi ansiosta sekin toive toteutuu loppukuusta, mutta siitä kuulette myöhemmin lisää! Luvassa on kahdenkeskistä aikaa puolison kanssa enkä oikein malttaisi odottaa, kun tiedossa on hauskaa ja rentoa viikonlopunviettoa.

Sen lisäksi sain elämäni ensimmäisen lapsen tekemän äitienpäiväkortin (vaikka tytär kyllä auliisti kertoikin, että hoitaja teki päiväkodissa ;)

Sain puolisolta myös ihan oikean lahjan, jota en olisi osannut odottaa, mutta jonka saaminen oli kyllä ihan huippujuttu. Nimittäin vihdoinkin minulla on ikioma tehosekoitin! Blenderi on ollut ostoslistalla jo pitkään, mutta jostain syystä en ole koskaan saanut aikaiseksi sitä ostaa. Puoliso surautti värikkäällä blenderillä ihanat persikkapirtelöt äitienpäivän iltana.



 Lopuksi vielä eräs suuri tapahtuma meidän perheessä. Nimittäin tämä:



Tytär muutti (vihdoinkin) omaan huoneeseen nukkumaan ja sen lisäksi hän muutti pois pinnasängystä "ison tytön" sänkyyn. Voi äidin pientä...

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Äitienpäivää odotellessa

Äiti. Mutsi. Äiskä. Jotenkin en ole ihan vieläkään tajunnut, että minä todellakin olen äiti, vaikka sitä on jo pari vuotta saanut harjoitella. Aina välillä tulee tytärtä katsellessa ahaa-elämys, että jestas sentään, tuo on minun tyttäreni.

Olen ovelasti saanut järjestettyä (tai no, työvuorolistan tehnyt kollegani on järjestänyt...) ensi viikonlopun vapaaksi. Elämäni kolmas äitienpäivä äitinä. Jännityksellä odotan, millaisia äitienpäiväperinteitä meidän perheelle muodostuu tulevaisuudessa. Omat muistoni äitienpäivistä ovat aika perinteisiä: äidille leivottiin täytekakku, jonka heräsimme sisarusten kanssa koristelemaan aikaisin sunnuntaiaamuna. Mahdollisuuksien mukaan haettiin lähimetsiköstä valkovuokkoja ja kahvi keitettiin valmiiksi. Sitten äiti käytiin "herättämässä" kakkukahveille ja annettiin itse tehdyt kortit. Näin aikuisena tuo herättäminen naurattaa, aivan kuin äiti ei olisi herännyt meidän touhuiluumme keittiössä ja todennäköisesti kauhulla odottanut, millainen sotku ja kaaos keittiössä odottaa ;)

Kuva täältä
Sittemmin, kun muutin pois vanhempien luota, lahjojen keksiminen äidille onkin ollut huomattavasti hankalampaa. Oma äitini on aika vaatimaton tyyppi, joka suorastaan kieltää lahjojen hankkimisen. Mutta hei, tyyppi, joka on kanniskellut minua sen 9 kuukautta, vaihtanut vaipat ja juottanut maidot. Tyyppi, joka on vuodesta toiseen ja vuodenajasta riippumatta kuskannut minua pyörällä päivähoitoon. Tyyppi, joka revittiin vuosien ajan julman aikaisin ylös viikonloppuaamuisinkin, kun teinien piti saada autokyyti hevosharrastuksen pariin. Tyyppi, joka on sietänyt teini-ikäisen vaihtoehtonuoren kiukuttelut ja päähänpistot ja antanut kaiken kukkuraksi mahdollisuuden muuttaa omilleni opintojen perässä jo 16-vuotiaana ,vaikka se ei tiennyt muuta kuin ylimääräistä huolta ja rahanmenoa. Tyyppi, joka on aina valmis auttamaan, oli sitten kyse rahasta, ikkunanpesusta tai lapsenhoidosta. Tyyppi, joka on aina puhelinsoiton päässä. Kyllä se tyyppi kuulkaa olisi ansainnut lahjan vaikka joka päivä.


kuva täältä
Tässä vuosien varrella olemme sisarusteni kanssa todenneet, että tavaralahjat ovat vaivihkaa jääneet käyttämättä, cd-levyt pölyyntyvät hyllyssä ja tuskinpa sitä shiatsu hieromaistuintakaan on paria kertaa enempää käytetty. Sen sijaan ruoka- ja muut elämykset eivät voi jäädä käyttämättä, varsinkaan jos elämys on tarkoitettu koko perheelle. Pari vuotta sitten ostimme systerin kanssa äidille jalkahoidon kylpylästä ja varasimme itsellemme samalle kertaa hieronnat. Illalla menimme koko perheen voimin Uunisaareen syömään. Lahjasta jäi mukavat muistot eikä tarvitse harmitella, että tuli ostettua tyhmä lahja, jolle ei ole mitään käyttöä.

kuva: elämyslahjat.fi
Olkoon kuinka kliseistä tahansa, äitienpäivän haluaisin viettää yhdessä perheeni, eli puolison ja tyttären, kanssa. Rauhallinen aamiainen, ulkoilua ja vaikka ulos syömään. Jos mahdollista, niin kakkukahvit koko laajennetun perheen (vanhemmat, sisarukset, sisarusten perheet) kanssa. Mutta lahjaksi, lahjaksi toivoisin:

1. Pitkät yöunet!
2. Yksi päivä irti arjesta (= pois kotoa, missä on aina jotain siivoamista tai pyykkäämistä odottamassa)
3. Kampaaja, kasvohoito, hieronta tai vastaava
4. Mainitsinko jo pitkät yöunet?

Mitä sinä toivot, tai aiot äidillesi antaa lahjaksi?





Yhteistyössä Elämyslahjat.fi kanssa