Hernekuitu nenässä

Puolisoni mainitsi yhtenä päivänä, että oli saanut keskustassa kävellessään kaksi pakettia riisiä jonkin mainoskampanjan yhteydessä. En asiaan sen enempää kiinnittänyt huomiota, mutta tänään satuin vilkaisemaan niitä riisipaketteja:

Ensin luulin, että kyseessä on jokin täysjyväriisi, mutta asiaa tarkemmin tutkailtuani totesin, että kyse on parboil-käsitellystä riisistä (josta siis on surutta höylätty pois lähes kaikki ravintoaineet, vaikka käsittely kuulemma imeyttää osan niistä riisin sisään), jonka sekaan on lisätty hernekuituvalmistetta (28%, riisijauhoa, hernekuitua, rasvahappojen mono- ja diglyseridejä).

Eli otetaan riisinjyvä, poistetaan siitä mm. vitamiinit ja kuidut, tehdään hernekuituvalmistetta ja laitetaan se ravintoköyhäksi käsitellyn riisin sekaan, ja voilá! Taas kelpaa pupeltaa länsimaalaisen ihmisen.

En ylipäänsäkään kehottaisi ketään ylenpalttiseen riisin pupeltamiseen, mutta tämä alkaa nyt jo mennä aivan naurettavaksi. Mikä ihmeen vimma on ihmisellä prosessoida kaikki ruoka aivan kelvottomaksi ja sitten ihmetellään, kun esimerkiksi suolistosairaudet ja allergiat lisääntyvät? Tehomaatalous on tietysti luku sinänsä, tuuttaamalla kemikaaleja kasveihin ne pakotetaan kasvamaan mahdollisimman isoiksi mahdollisimman nopeasti ja, olkoon kuinka antroposofinen ajatus tahansa, mielestäni siinä tuhotaan kasvin idea. Sama tapahtuu, kun ravintoa käsitellään ja jalostetaan ja jatkojalostetaan raflaaviksi tuotteiksi markettien hyllyille. Kuten jo aiemmin hiukan sivusin asiaa tilamaitoa/raakamaitoa käsittelevässä postauksessani, tällä tavoin ollaan saatu aikaiseksi koko joukko ihmisiä, jotka ovat yliherkkiä tai allergisia jos jollekin ruoka-aineelle. En nyt itsekään kuulu siihen sakkiin, joka laittaa kasan raastettua omenaa lautaselle, asettelee kirsikan päälle ja väittää sen olevan raakakakkua, mutta jonkunlaisen kohtuuden yritän säilyttää siinä, mitä suuhuni suostun laittamaan.

Ei näin, voi hyvänen aika sentään ihmiset, ei näin.