Ystävänpäivä lähestyy, oletko valmis?! (+Arvonta!)

Jotenkin olen aina kokenut, että varsinkin amerikkalaiset ovat ymmärtäneet Ystävänpäivän väärin. Minusta kyse on nimenomaan Ystävänpäivästä eikä Rakkauspäivästä. Puolisoakin varmasti helpottaa tieto siitä, että en kaipaa hemmottelulahjoja ja kahdenkeskisiä illallisia Ystävänpäivänä. Eipä sillä, tuskin pahastuisin, mikäli Ystävänpäivänä kaikesta huolimatta saisin hierontalahjakortin, laadukasta kosmetiikkaa tai vaikka liput hyvän bändin konserttiin... Arvostaisin kuitenkin kovasti, jos saisin kaikki läheisimmät ystäväni yhdeksi päiväksi luokseni viettämään laatuaikaa. Varsinkin näin aikuisella iällä tuntuu, että ystävät jäävät liian vähälle huomiolle, kun lapset, työt, perheet ja muut aikuiselämän jutut vaativat oman aikansa ja huomionsa.

Kuva täältä.

Osa omista läheisistä ystävistäni saattaa asua hyvinkin lähellä, mutta silti saatamme nähdä harvakseltaan. Usein niissä harvoissakin tapaamisissa on lapset mukana ja keskustelu menee tyyliin: "Olin viime viikolla... älä ota toisen kädestä! Anna se takaisin!... Niin olin siis... Hei nyt lopetat!... Ööö siis mitä olin sanomassa...". Puhumattakaan niistä ystävistä, jotka asuvat eri puolella Suomea tai jopa eri maassa. Onneksi olemme lukioaikaisella tyttöporukalla onnistuneet järjestämään yhteistä aikaa edes kerran vuodessa, vaikka lapsia on syntynyt, työpaikat, kaupungit ja kotimaat ovat vaihtuneet. Onneksi kaikkien ystävien kanssa yhteisiä vuosia on kertynyt niin paljon, että joka kerran on helppo jatkaa siitä mihin viimeksi jäätiin, oli aikaa kulunut sitten kuukausi tai pari vuotta.

Paras ystävänpäivänlahjani olisi siis laatuaikaa läheisten ystävieni kanssa. Vaikkapa pitkä viikonloppu jossain ihanassa Euroopan kaupungissa. Ilman lapsia, kiitos. Tai vaikka kylpyläviikonloppu, Suomessa tai ulkomailla. Tänä vuonna toiveeni ei toteudu, mutta ehkäpä lähivuosina saamme moisen viikonlopun järjestettyä. Sitä odotellessa, olette tärkeitä kaikki, ystäväiseni, kiitos että olette olemassa.

<3 sydän-kuva ystäville <3

Nyt, se lupaamani ARVONTA:

KERRO OMA VINKKISI YSTÄVÄNPÄIVÄN VIETTOON TAI YSTÄVÄNPÄIVÄLAHJAKSI JA VOIT VOITTAA 30 EURON ELÄMYSLAHJAT.FI LAHJAKORTIN! *

Voit osallistua seuraavasti:

1. Olet Naisen Oma Blogin lukija joko Bloggerissa tai tykkäät Naisen Oma Blogi-sivusta Facebookissa
2. Jätä vinkkisi ja nimesi/nimimerkkisi sekä sähköpostiosoitteesi tämän postauksen loppuun (voit ilmoittaa sähköpostiosoitteesi myös yksityisviestillä joko sähköpostiin tai Facebookissa)
4. Halutessasi voit myös kertoa (kuulen mielelläni!), millaisista aiheista toivoisit postauksia ja/tai mikä on ollut mielestäsi blogin mielenkiintoisin postaus.
3. Arvonta tapahtuu 14.2. kaikkien osallistujien kesken (random.org)


* Lahjakortin tarjoaa Elämyslahjat.fi blogiyhteistyön kautta

Suolaa haavoihin

Tämä on nyt se jo aiemmin lupaamani postaus kuivien ja halkeilevien käsien hoidosta. Tarkoitus oli esitellä ennen ja jälkeen kuvat käsistä. Se "jälkeen" piti olla viikon hoitokuurin jälkeen, minun piti päivittäin liotella käsiä emäksissä suolaliuoksessa (enemmän tuotteesta edempänä), mutta totuus on, että paria iltaa lukuunottamatta liottaminen jäi tekemättä. Siinäpä juuri syy siihen, että käsien tilanne ei näytä parantuneen, lomailusta huolimatta. Mikä siinä muuten on, että lomalla tuntuu olevan huomattavasti vähemmän aikaa kuin muulloin??

En varmaankaan ole asiaa ihan suoraan blogissa maininnut, mutta teen hoitopainotteista ohjaustyötä sosiaalialalla hankkiakseni perheelle ruokaa pöytään ja seinät sekä katon ympärillemme. Ei kovin hohdokas työ, mutta rentoa ja välillä jopa ihan hauskaa. Työtehtävät vaihtelee päivän mittaan välillä keittiö-toimisto-wc-suihku/sauna-pyykkinhuoltohuone-siivouskomero. Käsiä pitää pestä ja desinfioida mennen tullen ja palatessa. Yhdistettynä muutenkin kuivaan ihoon lopputulos on tämä:

Käsien iho on ikuinen ongelmani. Lääkäriltä en ole apua vaivaan saanut ja olen vuosien varrella kokeillut lähes kaikki mahdolliset ja mahdottomat käsirasvat ja täsmävoiteet, mitä kaupoista ja apteekeistä löytyy, niin luonnonkosmetiikkaa kuin lääkevoiteitakin. Muutama on ollut ihan kohtuullisen hyvä tuote, mutta kuten huomaatte, ongelma ei ole poistunut.

Muutama vuosi sitten tutustuin MeineBase-mineraalisuolaan. Emäksinen mineraalisuola on 100 % luonnontuote, jota voi ripotella kylpyveteen tai siitä voi tehdä vaikka jalka- tai käsikylpyjä. MeineBase-mineraalisuolalla voi myös pestä hampaat tai kurlata suun, käyttöohjeet ja käyttökohteet löytyvät maahantuojan nettisivuilta, klik.

kuva

Olen käyttänyt mineraalisuolaa vauvan kylpyvedessä, kun tyttärellä oli vauvana kuiva iho. Erityisesti säärien iho oli välillä ihan karhea. Hoidin säärien kuivaa ihoa tekemällä lämpimän hauteen (lämmintä vettä + mineraalisuolaa, uitetaan sideharsoa suolavedessä ja kiedotaan säären ympärille muutamaksi minuutiksi) ja muutaman hoitokerran jälkeen iho oli pehmeä ja sileä.

Omille käsilleni oli tarkoitus pitää tehohoitokuuri näin loman kunniaksi ja mennä sitten takaisin töihin silkinpehmein kätösin. Siinäpä juuri on se ongelma. Kuulostaa ehkä hullulta, mutta ei minulla ole aikaa liotella käsiä toimettomana. Ainoa hetki siihen olisi, kun tytär on nukkumassa, mutta silloin on niin kovin paljon muuta tekemistä, kuten blogin kirjoittaminen. Tai siivoaminen. Tai tiskien hoitaminen. Tai pyykkien asetteleminen kuivaustelineelle. Tai... No, kyllä te tiedätte. Eli periaatteessa hyvää ainetta, mutta käytännössä sitten...

Silloin, kun käsikylvyn saa aikaiseksi tehdä, käsiin jää liottelun jäljiltä mukava, pehmeä pinta. Suolaliuos ikään kuin tekee suojaavan kalvon käsien iholle. Liuos ei kirvele haavoissakaan, vaan haavat tuntuvat parantuvan nopeammin kuin ilman suolaliuoshoitoa. Hoitaminen vaatii viitseliäisyyttä ja aikaa, mutta satsaaminen kannattaisi kyllä. Mitä pidempi vaikutusaika, sitä paremmat tulokset. Pieni purkki (75 g ) maksaa reilun kympin ja isompi, riittoisa pakkaus (750 g) maksaa hiukan alle 40 euroa.

Lämmin halloumisalaatti

Bongasin tämän salaatin ohjeen aikoinaan joltain karppaussivustolta ja tällaiseksi se on muokkaantunut minun käytössäni. Salaatti on ruokaisa ja herkullinen, ehdottomasti lämpimien salaattien parhaimmistoa. Kokkailin tätä tänään, kun kaveri pienen tyttärensä kanssa poikkesi kyläilemässä. Tyttärille kylläkin maistui paremmin jauhelihasoossi pätkäspagetin kanssa. Oma tyttäreni kun tuppaa siirtämään "kukat" eli salaatin yleensä minun lautaselleni. Salaatin kanssa tarjosin gluteenitonta suolaista piirakkaa, mutta siitä kokeilusta ei paljon lauluja, saati postauksia, kirjoitella...

1 punainen paprika
1 keltainen paprika
1 punasipuli
2 valkosipulin kynttä
kourallinen paahdettuja cashew-pähkinöitä
loraus balsamiviinietikkaa
1 pkt halloumijuustoa
salaattisekoitusta (minulla tänään friseesalaattia ja punaista salanovaa)
loraus oliiviöljyä

Siivuta valkosipuli, pilko parikat ja punasipuli suikaleiksi. Revi salaatit kulhoon. Kuutioi halloumi.
Kuullota valkosipulia ja paahdettuja cashew-pähkinöitä pannulla öljyssä, siirrä pähkinät ja valkosipulit salaattikulhoon. Paista paprikoita ja punasipulia pannulla jäljelle jääneessä öljyssä, paprikat saavat jäädä napakoiksi. Lorauta joukkoon hiukan balsamiviinietikkaa ja kaada salaattikulhoon. Paista halloumikuutioita pannulla, kunnes pinta on kauniin ruskea, lisää salaatin joukkoon. Tarjoa heti.

Naisen testissä: SunSpelt tuotteita

Olen viimeisen vuoden aikana hullaantunut käyttämään spelttiä lähes kaikessa, mihin jauhoja ja muita viljatuotteita käytetään. Hullaannuksen on toki huomannut myös täällä blogin ohjeissa (sekä kollegat töissä). Leipomisessa korvaan usein osan vehnäjauhoista speltillä, mutta käytän spelttiä myös moneen muuhun tarkoitukseen, kuten kastikkeisiin ja puuroihin. Vispipuuro Spelt täysjyvämannalla on rakenteeltaan ja maultaan huomattavasti parempaa, kuin muilla kokeilemillani mannaryynivaihtoehdoilla. Spelttimannalla tehdystä puurosta saa helposti vatkattua ihanan kuohkean ja vaalean.

Pari viikkoa sitten meidän pihassa poikkesi SunSpelt Oy:n toimitusjohtaja Kari Kaipainen ja sain häneltä blogin kautta testiin pari kassillista spelttituotteita! Mahtavaa, kiitos! SunSpeltin tuotevalikoima onkin laajempi, kuin olin tajunnutkaan ja joukossa oli paljon minulle entuudestaan tuntemattomia tuotteita, tähän mennessä olen lähinnä käyttänyt täysjyväjauhoja, puolikarkeita jauhoja sekä jo mainitsemaani täysjyvämannaa. Kaikki SunSpeltin tuotteet ovat muuten luomua.

Kari Kaipainen on myös koonnut keittokirjan speltillä leipomisesta ja ystävällisesti hän antoi minulle myös kyseisen kirjan, LUOVAA SPELT-LEIVONTAA eri aikojen hengessä. Kirjasta tulossa esittely erillisessä postauksessa tuonnempana, mutta kirjassa on rutkasti tietoa speltistä ja monista muistakin luonnonmukaisista raaka-aineista.

Speltti on vehnänsukuinen, jalostamaton viljalaji, joka on ravintoarvoltaan lyömätön muihin viljalajeihin verrattuna. Se sisältää runsaasti hyvälaatuista proteiinia ja b-vitamiineja, on helposti sulavaa ja hyvin imeytyvää. Makua kuvataan usein pähkinäiseksi. Leivonnassa tykkään speltistä, koska se tekee leivonnaisista jotenkin tuhdimman oloisia, en nyt muutoin osaa asiaa kuvailla. Mutta siis positiivisessa mielessä tuhdimman.

Iloinen yllätys goodiebagissä oli SunSpeltin kotimainen luomukvinoa! Kvinoa ei ole viljaa vaan gluteeniton siemenkasvi, joka sisältää runsaasti mm. proteiinia, kuitua sekä hyviä rasvahappoja. Kvinoaa voi käyttää riisin tavoin lisäkkeenä tai vaikka piirakoiden täytteissä, padoissa ja olenpa nähnyt reseptejä esimerkiksi kvinoakekseihinkin. Keidas- blogin Lotta kirjoitteli vuosi sitten, kuinka erään lehtiartikkelin mukaan vegaanit ovat syypäitä Etelä-Amerikan maiden köyhyyteen ja kurjuuteen, kuinkas muutenkaan, kuin syömällä kvinoaa. No, välttääksemme moista tapahtumasta, niin vegaanit kuin me muutkin voimme nyt hyvällä omatunnolla ostaa kotimaista kvinoaa ja tukea samalla kotimaista luomutuotantoa.

Sekä tyttären että minun mielestä suurinta herkkua olivat kassista löytyneet Speltlakut! Koostumus on ihanan pureskeltava ja maku jopa hiukan salmiakkinen

Speltnäkkärikin oli hyvää ja ilmeisesti maistui myös Lotan perheelle, koska näkkäri on Keitaalla kuukauden vegaanituote!

Jäähyväiset kotihoidolle

Tyttäreni aloitti tällä viikolla tutustumisen päiväkotiin. Monelle kyseinen virstanpylväs herättää paljon erilaisia tunteita, samoin tietysti on myös meidän perheessämme. Siinä mielessä ainakin omat tunteeni poikkeavat varmaan totutuista, että olen aivan innoissani tästä päiväkotiasiasta! Kuulostaako se pahalta, jos kerron, että en ole miettinyt hetkeäkään, että voi voi, noin pienen joutuu laittamaan päiväkotiin ja joutuu olemaan erossa vanhemmistaan koko pitkän päivän..?

Näihin ajatuksiin on pitkälti syynä se, että tyttäremme on hyvin reipas, aktiivinen, sosiaalinen ja rohkea parivuotias. Viime kuukausien aikana on jo alkanut tuntua siltä, että emme pysty tarjoamaan hänelle niin paljon aktiviteettia, kuin hän kaipaisi. Kotona kun täytyy nähkääs tehdä myös niitä kodinhoitojuttuja. Ja ruokaa. Kaksi lämmintä ateriaa päivässä! Huh huh! Varsinkin kun aikaisemmin pystyin kevyesti elämään muutamankin päivän pelkällä leivällä ja kahvilla! Vielä kun lisätään yhtälöön kovin aamu-uninen perhe ja minun epäsäännöllinen työni kolmessa vuorossa, niin täytyy kyllä sanoa, että välillä on ollut tekemistä, että pysytään edes jonkinlaisessa päivärytmissä.

Saimme tytölle paikan lähelle avatusta uudesta päiväkodista ja sekin tuntui mukavalta. Uudet, huolellisesti suunnitellut tilat, uusi henkilökunta, uudet lelut ja pelit. Ei huolta homeongelmasta (ainakaan ihan lähivuosina), henkilökunta on motivoitunutta eikä työporukan henkilökemioissa ole ehtinyt muodostua mitään vakavia ongelmia. Toki uusi päiväkoti asettaa myös haasteita. Paikka ja hoitotädit ovat uusia kaikille lapsille, joten aamupäivien huutokonsertti on ollut aikamoinen, osa tarvikkeista puuttuu vielä ja toimintamallit vasta hakevat muotoaan. Toisaalta kaikki haasteet myös luovat mahdollisuuksia. Henkilökunta on ollut erittäin ammattitaitoista ja hoitanut haasteellisen ensimmäisen viikon kunnialla läpi.

Meidän viikkomme on siis sujunut totutellessa uuteen tilanteeseen. Ainoa ongelma on ollut se, että tytär ei ole suostunut syömään päiväkodissa muuta kuin näkkileipää. Lienee sekin ongelma ajan myötä korjaantuvan, tuskin kukaan on nälkään kuukahtanut ruokapöydän ääreen? Tytär on rohkeasti ottanut oman tilansa ( ja kieltämättä varmaan vähän muidenkin tilaa) ryhmässä. Kaikki on mennyt todella hienosti, hän jopa nukkui tänään päiväunet päiväkodissa! Siis minun tyttäreni, jonka nukkumaan saaminen on ollut syntymästä lähtien haastavaa ja vaatinut milloin mitäkin kommervenkkejä ja tuntikausien silittelyä!

Ensi viikolla sitten alkaa se todellinen haaste, kun lapsi pitäisi jättää yksin päiväkotiin, mutta jotenkin tämän viikon kokemuksien perusteella uskallan arvella, että kyynel on salaa lähinnä äidin silmäkulmassa.

Viikko on kulunut niin jännittävissä ja uuvuttavissa merkeissä, että lupaamani/uhkaamani käsienhoitopostaus jää lähitulevaisuuteen ja pikapuoliin luvassa myös asiaa speltistä.