Melissa kumisaappaat by Vivienne Westwood

Sain jokin aika sitten netistä tilaamani saappaat, joista olen jo kirjoittanutkin (postaus). Olen saappaista niin onnellinen, että mielelstäni ne vaativat vielä yhden postauksen.

Melissa on brasilialainen, muovikenkiä valmistava kenkämerkki, jolle kenkiä on suunnitellut iso joukko tämän päivän huippusuunnittelijoita (Karl Lagerfeld, Jason Wu, Jean Paul Gaultier, noin muutamia mainitakseni). Muovikengät eivät kuullosta kovin ekologisilta saati mukavilta, mutta nämä popot ovat kyllä valmistajan mukaan niin ekologiset ja mukavat kuin muovista suinkin on mahdollista valmistaa. Sen paremmin en muovin koostumuksesta ymmärrä, mutta Melissa-kenkiin käytetään täysin kierrätettävissä olevaa materiaalia ja tehdas kierrättää mm. kaikki kauden ylijäämäkengät ja valmistaa niistä uusia kenkiä. Melissan kotisivuilla kerrotaan, että he myös ovat yhteistyökumppaneina useille hyöytyä tavoittelemattomille organisaatioille ja lahjoittavat sekä rahaa että kenkiä paikallisille kodittomille lapsille ja raskaana oleville naisille.

Olen nyt muutamana päiväni tepastellut omissa Vivienne Westwoodin suunnittelemissa saappaissani ja olen kyllä yllättynyt käyttömukavuudesta. Okei, tokihan ne hiostavat, jos niitä tarpeeksi pitkään pitää jalassa, mutta yllättävän vähän kuitenkin. Koko vastaa todellisuutta hyvin, oma jalan kokoni on nykyään 39,5, eli 39 on yleensä liian pieni ja 40 liian iso. Tilasin saappaat koko 40 ja ne tosiaan ovat hiukkasen liian isot. Täytyy hankkia paksut pohjalliset, niin luulen, että ongelma ratkeaa.

Katseitahan nämä saappaat keräävät niin päiväkodin tuulikaapissa kuin kadulla kävellessäkin. Mutta kyllä tällaisia kelpaa ihastellakin! Ainoa omasta mielestäni negatiivinen asia on haju. Melissa kengät ovat nimittäin hajustettu, ne ovat bubblegum scented eli makean purkan tuoksuiset. Miksi, oi miksi? Työpaikan pukuhuone haisi työvuoroni aikana jo käytävään sokeripurkalta ja ainakin omaa päätäni alkaa tällainen haju herkästi särkeä. Täytyy toivoa, että tuoksu laantuu pian käytön myötä...

Melissalla on omat mallistot myös miehille ja lapsille. Miehestä en tiedä, mutta tyttärelle voisin hankkia kesäkäyttöön säänkestävät söpöt kengät, vaikkapa tällaiset:

kuva

Laukkujakin Melissalla näytti olevan, käsi ylös kenellä oli tällainen 80-luvulla rantakassina (minun käsi on ylhäällä!)

kuva

Vierailulla vauvaperheessä

Kuten jo aiemmin kirjoittelinkin, ystäväni sai pari viikkoa sitten esikoisensa ja kävin perjantaina moikkaamassa tulokasta, äitiään samoin. Mietin parin vuoden takaista aikaa, kun sain oman tyttäreni ja pohdin, miten voisin tehdä vierailusta mahdollisimman mukavan. Siis onhan se ihanaa, kun käy vieraita katsomassa vauvaa, mutta ihan totta puhuen, kyllä siitä on omalla tavallaan stressiäkin. Ihan kauheimpaan kaaokseen ei toivoisi vieraita ikinä ja jotain olisi kiva tarjotakin. Kuitenkin uusi vauva vie ajan ja ajatukset aikas kokonaisvaltaisesti, joten kaikkeen ei repeä, vaikka haluaisikin.

Itselleni on jäänyt mukavana muistona mieleen erään ystäväperheen vierailu, kun tyttäreni oli parin viikon ikäinen. He toivat mukanaan valtavan määrän herkkuja, suolaista ja makeaa. Hellyyttävintä oli, että he vielä tiskasivat käytetyt kahviastiat ennen lähtöänsä. Olin todella otettu, että he halusivat huomioida meidän uuden elämäntilanteemme noin kivalla tavalla.

Eli ruokaa mukaan! Tälle ensivisiitille leivoin korvapuusteja kahvin kanssa ja lounaaksi pizzaa. Meillä kun on tuoreen äidin kanssa hyvin samanlainen pizzamaku, viimeiset 15 vuotta olemme syöneet aina saman pizzan lempparipizzeriassamme Napolissa (Fantasia Vegetariana: feta, ananas, oliivi, aurinkokuivattu tomaatti).

Tällä vauvavierailulla ei tarjoiltu punaviiniä, vaan kuva on edelliseltä pizzakokkailukerralta...

Palasin ajatuksissani muutenkin parin vuoden taakse ja mietin, mitkä olivat ne asiat, jotka silloin askarruttivat. No, koliikki tietenkin, mutta noin muuten. Toki kävin aina muutaman minuutin välein tarkistamassa, hengittääkö lapsi, mikäli sen sattumalta onnistui saamaan sänkyyn nukkumaan. Mutta olisiko käsipeilin vieminen lahjaksi kuitenkin liioittelua..? Toinen askarruttava asia oli se, onko lapsi sairas. Onko lapsi sairas, kun se ei nuku? Onko se sairas, kun se nukkuu? Onko vauva ihan sairas, kun se syö/ei syö, itkee/ei itke jne?? Hahaa, kaapista löytyi tärkeä kapistus vietäväksi uusille vanhemmille, nimittäin tuttikuumemittari! Voi veljet, että sitä tuli jossain vaiheessa käytettyä! Heti oli parempi mieli, kun sai tietää, että ei sillä vauvalla ainakaan kuumetta ole. Eikä tarvinnut tökkiä kuumemittaria mihinkään... no, paikkaan, mistä se varmin ja oikein ruumiinlämpö saadaan, kyllä te tiedätte. Luulenpa, että ystäväni on samanlainen stressaaja kuin minäkin, joten tuttikuumemittari löysi tiensä lahjakassiin myös.

Vauvan ruokailuasiat alkoivat jostain syystä pohdituttaa minua jo aikaisessa vaiheessa ja tulinkin hankkineeksi useita vauvanruokakirjoja. Nyt niille ei tietenkään ole enää käyttöä, joten päätin viedä lahjaksi vielä yhden keittokirjankin.

Sen verran pääsin pätemään kokemuksellani, että opetin ystävääni käyttämään uniliinaa, jonka olin antanut hänelle jo ennen vauvan syntymää. Meillä itsellämme on valtavan hyvä kokemus uniliinasta koliikkivauvan hoidossa (sen ansiosta pääsimme nukkumaan jo klo 23 aikoihin, sen sijaan, että vauva olisi itkenyt 01 asti yöllä). Ystävän vauvalla ei ole koliikkia, mutta toisinaan vauvoja vaan on hankala saada nukkumaan edes päiväunia rauhassa omassa pikku korisängyssään. Vierailuni aikana pienokainen sitkeästi pysytteli hereillä, eikä malttanut nukkua, ei sylissä eikä sängyssä. Kääräisin vauvelin uniliinaan ja muutamassa sekunnissa vauvalta oli suorastaan taju pois, suu vaan jäi apposen ammolleen, kun uni vei. Tunnin verran hän jaksoi nukkua uniliinaan kapaloituna omassa sängyssään. Suosittelen.

Arvonnan voittaja!

We have a winner!!

kuva

Elämyslahjat.fi lahjakortti lähtee Midrerellalle! Kovasti paljon onnea! Voittajalle on ilmoitettu asiasta sähköpostilla.

Ja hei, hyvää Ystävänpäivää kaikille! Olipas kiva tulla illalla töistä kotiin, kun olin toden tottakin saanut ihan ihka oikean postikortin! Kiitos Ystävä, tiedät kuka olet :)

Yhteistyössä Elämyslahjat.fi kanssa

Mádaran Pihlaja DD-voide

DDstä voin muutoin vain haaveilla, mutta tätä Mádaran Pihlaja DD-voidetta oli pakko ostaa Sokkarilta, kun se oli alennuksessakin. Voidetta on kehuttu laajaltikin blogipiireissä, mutta itse en ole tuntenut kovin kummoista kiinnostusta sitä kohtaan. Päätin nyt kuitenkin kokeilla, kun olen kärvistellyt kuivan naaman ja kuivien käsien kanssa koko talven. Onneksi päätin ostaa tuubin, sillä olen voiteeseen todella ihastunut.

kuva: kemikaalicocktail.fi

DD on lyhenne sanoista Daily Defence. Näiden aakkosvoiteiden kirjo on minusta jo vähintäänkin hämmentävä ja kesti jonkin aikaa tuotteen lanseerauksen jälkeen, ennen kuin tajusin, että tällä voiteella ei ole mitään tekemistä BB- tai CC-voiteiden kanssa.

Pihlaja DD-voidetuubin kyljessä lukee: "Täydellinen voide kuivalle iholle ja vaativiin sääolosuhteisiin." Voidetta voi käyttää melkein mihin tahansa, kasvoille, käsille, vartalolle, huulille ja kynsinauhoille, jopa vauvojen ja lasten iholle.

Ajattelin ensin, että voide olisi hyvä talvisen kuiville käsille, mutta yhtenä iltana päätin laittaa sitä yövoiteeksi kasvoille. Voide on aika paksua ja rasvaisen oloista, mutta imeytyi ihoon hämmästyttävän nopeasti. Iho jäi samettisen sileäksi ja mattapintaiseksi. Enpä usko, että voide tällä hetkellä olisi minulle liian tuhtia päiväkäyttöönkään.

Tuoksu on hyvä, tuubi näppärä ja kaunis, väriltään voide on hauskan oranssihtava. Kaikenkaikkiaan huipputuote, ainoa huono puoli tuntuu olevan se, että 60 ml tuubi kuluu turhan nopeasti. Taidanpa hakea toisen putkilon vielä ennen kuun loppua, tarjoushinta kun on voimassa sinne asti.

Ja hei, aika tasan tarkkaan vuorokausi aikaa osallistua Ystävänpäiväarvontaan, käyhän osallistumassa! Arvonta täällä, KLIK

Pakkomielle kumisaappaista

Muistin eilen pitkästä aikaa Vivienne Westwoodin. Tiedättekö, se brittiläinen suunnittelija, jonka vaatteisiin punkkarit tykästyivät 70-luvulla? Sittemmin Westwoodin tuotanto on ollut enemmän haute couturea kuin katumuotia, mutta esimerkiksi kengissä ja laukuissa on usein nähtävissä pientä kapinahenkeä ja jujua.

Syy siihen, miksi en ole Westwoodia tai muitakaan suunnittelijoita järin viime aikoina pohtinut, on varmastikin ihan järkeenkäypä. Lapsen syntymän jälkeen merkkikengät ja -laukut eivät ole tuntuneet kovin ajankohtaisilta eikä rahavaratkaan ole antaneet ylimääräiselle hienostelushoppailulle myöden.

En nyt tahtoisi liittyä siihen jengiin, joka aina huokailee säätä, mutta katsokaa nyt ulos ikkunasta! Vettä, loskaa, räntää, kuraa, kaikkea sekaisin! En omista kumisaappaita ja ne ovatkin olleet ostoslistalla jo pidemmän aikaa.

Eilen illalla bongasin netistä nämä mustat kaunotteret rusetteineen päivineen ja vuorokauden verran pohdin kuumeisesti tarvettani designer-kumisaappaille. Kun tänään vielä löysin eräästä nettikaupasta saappaat 70 prosentin alennuksella, hinnaksi jäi 68 euroa. Herranen aika, sen verranhan nokialaisetkin jo melkein maksaa!

kuva: coggles.com

Niinhän tässä nyt kävi, että odottelen Vivibootsejani saapuvaksi kotiin ensi viikon aikana... Onnellinen huokaus.