Vierailulla vauvaperheessä

Kuten jo aiemmin kirjoittelinkin, ystäväni sai pari viikkoa sitten esikoisensa ja kävin perjantaina moikkaamassa tulokasta, äitiään samoin. Mietin parin vuoden takaista aikaa, kun sain oman tyttäreni ja pohdin, miten voisin tehdä vierailusta mahdollisimman mukavan. Siis onhan se ihanaa, kun käy vieraita katsomassa vauvaa, mutta ihan totta puhuen, kyllä siitä on omalla tavallaan stressiäkin. Ihan kauheimpaan kaaokseen ei toivoisi vieraita ikinä ja jotain olisi kiva tarjotakin. Kuitenkin uusi vauva vie ajan ja ajatukset aikas kokonaisvaltaisesti, joten kaikkeen ei repeä, vaikka haluaisikin.

Itselleni on jäänyt mukavana muistona mieleen erään ystäväperheen vierailu, kun tyttäreni oli parin viikon ikäinen. He toivat mukanaan valtavan määrän herkkuja, suolaista ja makeaa. Hellyyttävintä oli, että he vielä tiskasivat käytetyt kahviastiat ennen lähtöänsä. Olin todella otettu, että he halusivat huomioida meidän uuden elämäntilanteemme noin kivalla tavalla.

Eli ruokaa mukaan! Tälle ensivisiitille leivoin korvapuusteja kahvin kanssa ja lounaaksi pizzaa. Meillä kun on tuoreen äidin kanssa hyvin samanlainen pizzamaku, viimeiset 15 vuotta olemme syöneet aina saman pizzan lempparipizzeriassamme Napolissa (Fantasia Vegetariana: feta, ananas, oliivi, aurinkokuivattu tomaatti).

Tällä vauvavierailulla ei tarjoiltu punaviiniä, vaan kuva on edelliseltä pizzakokkailukerralta...

Palasin ajatuksissani muutenkin parin vuoden taakse ja mietin, mitkä olivat ne asiat, jotka silloin askarruttivat. No, koliikki tietenkin, mutta noin muuten. Toki kävin aina muutaman minuutin välein tarkistamassa, hengittääkö lapsi, mikäli sen sattumalta onnistui saamaan sänkyyn nukkumaan. Mutta olisiko käsipeilin vieminen lahjaksi kuitenkin liioittelua..? Toinen askarruttava asia oli se, onko lapsi sairas. Onko lapsi sairas, kun se ei nuku? Onko se sairas, kun se nukkuu? Onko vauva ihan sairas, kun se syö/ei syö, itkee/ei itke jne?? Hahaa, kaapista löytyi tärkeä kapistus vietäväksi uusille vanhemmille, nimittäin tuttikuumemittari! Voi veljet, että sitä tuli jossain vaiheessa käytettyä! Heti oli parempi mieli, kun sai tietää, että ei sillä vauvalla ainakaan kuumetta ole. Eikä tarvinnut tökkiä kuumemittaria mihinkään... no, paikkaan, mistä se varmin ja oikein ruumiinlämpö saadaan, kyllä te tiedätte. Luulenpa, että ystäväni on samanlainen stressaaja kuin minäkin, joten tuttikuumemittari löysi tiensä lahjakassiin myös.

Vauvan ruokailuasiat alkoivat jostain syystä pohdituttaa minua jo aikaisessa vaiheessa ja tulinkin hankkineeksi useita vauvanruokakirjoja. Nyt niille ei tietenkään ole enää käyttöä, joten päätin viedä lahjaksi vielä yhden keittokirjankin.

Sen verran pääsin pätemään kokemuksellani, että opetin ystävääni käyttämään uniliinaa, jonka olin antanut hänelle jo ennen vauvan syntymää. Meillä itsellämme on valtavan hyvä kokemus uniliinasta koliikkivauvan hoidossa (sen ansiosta pääsimme nukkumaan jo klo 23 aikoihin, sen sijaan, että vauva olisi itkenyt 01 asti yöllä). Ystävän vauvalla ei ole koliikkia, mutta toisinaan vauvoja vaan on hankala saada nukkumaan edes päiväunia rauhassa omassa pikku korisängyssään. Vierailuni aikana pienokainen sitkeästi pysytteli hereillä, eikä malttanut nukkua, ei sylissä eikä sängyssä. Kääräisin vauvelin uniliinaan ja muutamassa sekunnissa vauvalta oli suorastaan taju pois, suu vaan jäi apposen ammolleen, kun uni vei. Tunnin verran hän jaksoi nukkua uniliinaan kapaloituna omassa sängyssään. Suosittelen.