Paahdettu kurpitsasosekeitto

Lokakuu on kurpitsakuu ja uskaltauduin minäkin ostamaan butternut kurpitsan pitkästä aikaa. Olen aika varovainen suhteessani eri kurpitsoihin, periaatteessa haluaisin tykätä niistä, mutta toisaalta sitten en oikein tiedä miten niitä tykkäisin syödä.

Helpoin vaihtoehto on kurpitsasosekeitto, mutta halusin keittooni muutakin kuin kurpitsaa. Idean keittoon sain kuvamaailmaltaan mahtavasta Lotta Lundströmin keittokirjasta Om jag var din hemmafru (kirja on muuten joululahjatoivelistallani, vink vink), jossa on ohje paahdettuun kurpitsakeittoon.

kuva: bokus.com

Tunnustettakoon nyt tässä, että olen ruuan suhteen aika perinteisten makujen kannattaja, kaalilaatikot ja hernesopat ovat enemmän minun makumaailmaani kuin kovin kokeellisesti maustetut trendiruuat. Leivonnan suhteen olenkin sitten hiukan innovatiivisempi, vaikka mummoleivonnaiset ovatkin lähellä sydäntäni. Tämä kurpitsasosekeitto alkaa olemaan eksoottisuudessaan jo hiukan siinä rajoilla, mutta oikeasti ihanan pehmeä ja lämmittävä syysiltojen keitto.

700 gramman butternut kurpitsa
1 iiiso jauhoinen peruna
1 iso porkkana
1 iso sipuli
2-4 valkosipulin kynttä
5 dl vettä
2 rkl kasvis- tai kanafondia
suolaa
mausteita, esimerkiksi mustapippuria, inkivääriä, jeeraa, currya, chiliä, anna mielikuvituksesi lentää!
loraus sitruunamehua
1 dl kuohukermaa

Halkaise kurpitsa ja laita kokonainen sipuli (jep, kuorineen), valkosipulin kynnet (kuorineen myös) ja kurpitsan puolikkaat (leikkauspinta ylöspäin) uunipellille ja paahda 200 asteisessa uunissa, valkosipulia noin 10 minuuttia ja muita noin tunnin. Anna kasvisten jäähtyä. Koverra kurpitsa lusikalla kattilaan, kuori sipuli ja valkosipuli ja lisää kattilaan. Kuori ja pilko porkkana ja peruna pieniksi kuutioiksi, lisää kattilaan ne ja vesi sekä fondi. Kuumenna kiehuvaksi, mausta ja anna kiehua n. 10 minuuttia tai kunnes vihannekset ovat kypsiä. Soseuta, lisää kerma ja nauti krutonkien kera.



Varokaa siiliä!

Vietimme sunnuntaina tämän vuoden ensimmäistä syksyistä päivää Steiner-päiväkodin syystempaukseen osallistumalla. Matkalla tuli vastaan tämä liikennemerkki, jollaista en ole aiemmin nähnytkään. Tuskin se ihan virallinen liikennemerkki onkaan?

Päiväkodilla oli herkkukahvio, kirppispöytiä ja hevosajelua. Kävimme koko perheen voimin kahvittelemassa ja syömässä tuoreet munkit. Oli muuten todella hieno fiilis juoda kahvi ihan oikeasta kupista ja tasssikin vielä kupin alla!

Kirppikseltä tarttui mukaan uudet talvivarusteet "beipparille". Ehkä vähän noloa, että ostan tällaiset enkä itse neulo, mutta neulomisinnostus tuntuu kadonneen johonkin parin viime vuoden aikana...

Ihana päivä, ihana syksy! Monille syksy tuntuu olevan kova pala purtavaksi, mutta itse elän varmaan vielä jonkun koulukalenterin mukaan, kun minulle syksy on yleensä tarmokkuuden ja uuden aloittamisen aikaa. Kauniit värit, tuoksut ja viilenevät säät, tykkään!

Paluu hellan ja tietokoneen ääreen

Olen palannut! Blogi oli pari kuukautta telakalla ihan vain ja ainoastaan ajan puutteen vuoksi. Kesällä ajan vei muuttotouhut ja sen jälkeen vaihdoin työpaikkaa. Yökukkuja ryhtyi yhtäkkiä elämään normaalin päivätyöläisen rytmissä ja väsähtäminenhän siitä seurasi. Tapanani oli blogata iltavuoron jälkeen, kun muu perhe oli jo mennyt nukkumaan, se oli myös hyvä tapa saada ajatukset pois työvuorosta ennen nukkumaan menemistä. Nykyään työpäivän päätteeksi haen lapsen päiväkodista, sitten laitetaan ruokaa, käydään kaupassa, leikitään ulkona, laitetaan iltapalaa, hoidetaan iltatoimet ja lopulta olen itsekin valmis kaatumaan sänkyyn, kun kaikki on hoidettu. Kuulostaa varmaan ihan normaalilta perhe-elämältä, mutta minulle se vaan oli iso muutos päivärytmiin, kun olen vuosikausia tehnyt 3-vuorotyötä. Aika ei millään tuntunut riittävän kaikkeen ja päätin laittaa blogin odottelemaan parempaa hetkeä, ettei se aiheuttaisi lisää stressiä. Nyt mieliteko on kasvanut liian suureksi ja täällä ollaan taas!

Olen kateellisena seurannut kavereiden blogimerkintöjä ja facebook-kuvia syksyn säilömisistä. En ole käynyt sieni- enkä marjametsässä, mutta jotain syksyn satoa minäkin sain talven varalle! Sain pari pussukallista omenoita kaverin naapurilta ja kokeilin uunissa paistettua omenahilloa. Tämä ilmeisesti viime syksyn hitti meni minulta viime vuonna täysin ohi, mutta parempi myöhään kuin ei lainkaan, eikös niin.

kuva: suomalainentaimi.fi

Uuniomenahillon valmistin niin, että pesin ja lohkoin omenat kuorineen (1 kg) ja laitoin isoon uunin kestävään kattilaan. Perään 3-4 dl vettä ja puoli pakettia hillo- ja marmeladi sokeria sekä 3 dl ruokosokeria (tai fariinisokerikin varmaan käy). Yhden satsin maustoin muutamalla kanelitangolla ja parilla teelusikallisella inkivääriä (tuoretta tai kuivattua). Toiseen satsiin laitoin mausteeksi muutaman tähtianiksen ja 3 tl vaniljasokeria. Näistä jälkimmäinen oli muuten tosi herkkua! Sitten kattila uuniin, ensin puolisen tuntia 200 astetta ja vielä tunnin verran 150 astetta. Sauvasekoittimella soseeksi ja joko lasipurkkeihin tai pakastusrasioihin säilöön.

Porkkanakakku

Keksisin varmasti kesäisempääkin leivonnaista kuin porkkanakakku, mutta nyt vaan teki mieli porkkanakakkua. Onhan tietysti uudet kotimaiset porkkanat parhaimmillaan tähän aikaan vuodesta, joten olkoon tämä nyt vaikka sitten sen kunniaksi. Vaikutteita kakkuun hain monestakin eri reseptistä ja kokeilin tällä kertaa porkkanasosetta  raasteen sijaan. Toimii.

Kuorrutteen kanssa olin hiukan kahden vaiheilla. Minun nuoruudessani porkkanakakkua tehtiin sulatejuustokuorrutteella (varmaankin siksi, että tuorejuustoja ei vielä ollut?) ja muistaakseni se oli tosi hyvää. Päädyin kuitenkin turvalliseen tuorejuustokuorrutteeseen, lähinnä koska ajattelin, että sulatejuustosta tulisi jotenkin liisterimäinen kuorrutus.

Erityisen ylpeä olen koristeeksi tekemistäni marsipaaniminiporkkanoista. Blogia pidempään seuranneet varmasti ovat huomanneet, että en varsinaisesti ole mikään taiteilija, mutta tällä kertaa sokea kananenkin löysi jyvän. Oranssia ja vihreää marsipaania varmaan saa ihan kaupastakin, mutta sekoittelin porkkanan väristä marsipaania jääkaapista löytyneistä punaisesta ja keltaisesta massasta. Vihreä marsipaani syntyi valkoisesta marsipaanista sekoittamalla siihen muutama tippa vihreää elintarvikeväriä. Massasta muotoilin porkkananmalliset pötkylät, joihin tein veitsellä pieniä viiltoja ja lopuksi hieroin pintaan hiukan kaakaojuomajauhetta.

Pohja:
300 g porkkanoita kuorittuna
1 dl ruokaöljyä
1 dl kookosöljyä
2,5 dl ruokosokeria tai muuta ruskeaa sokeria
3 munaa
4 dl vehnäjauhoja
1 tl soodaa
1tl leivinjauhetta
2 tl kardemummaa
2 tl kanelia
2 tl vaniljasokeria
ripaus suolaa

Keitä ja soseuta porkkanat, anna jäähtyä. Sekoita öljyt ja sokerit keskenään, lisää kananmunat yksitellen hyvin vatkaten. Lisää sitten porkkanasose ja sekoita. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää porkkanaseoksen joukkoon nopeasti sekoittaen. Kaada korppujauhotettuun kakkuvuokaan (23-24 cm) ja paista 170 asteessa n. 50 minuuttia. Kumoa hieman jäähtyneenä ja anna jäähtyä kokonaan.

Kuorrute:
200 g maustamatonta tuorejuustoa
75 g voita
2,5 dl tomusokeria
2 tl vaniljasokeria
muutama tippa sitruunamehua

Vatkaa kuorrutteen ainekset sekaisin ja levitä kakun päälle paksuksi kerrokseksi. Tai voit halkaista kakun ja levittää 1/3 kuorrutteesta kakun väliin ja loput kakun päälle. Halutessasi voit myös hiukan kostuttaa kakkua vaikka ananasmehulla. Kannattaa valmistaa edellisenä päivänä ennen tarjoilua.

Heinäkuun positiiviset

Somessa on pyörinyt positiivisuushaaste, johon en kylläkään ole itse välittänyt osallistua, mutta hiljaiselon jälkeen blogiin heinäkuun positiiviset lienee paikallaan.

1. KESÄLOMA!

Hiphei, 4 viikkoa lomaa koko puolen vuoden tauottoman puurtamisen jälkeen! Viimeksi lomailin tammikuussa, kun tyttärellä oli tutustumisjakso päiväkodissa. Tuli tarpeeseen. Niin kuin varmaan kaikilla muillakin.

2. UUSI KOTI!

Olemme tässä talven ja kevään mittaan tutkailleet asuntomarkkinoita uuden kodin hankkimiseksi ja nyt lykästi, muutamme tässä heinäkuun aikana uuteen osoitteeseen muutaman sadan metrin päähän. Tarkoitus olisi ensin tehdä pientä pintaremonttia seinäpinnoille...

Kuva: ellit.fi

http://ellit.fi/koti-ja-sisustus/kodinhoito-ja-talous/tee-onnistunut-remontti

3. UUSI TYÖ!

Viimeisen puoli vuotta olen kärvistellyt epäsäännöllisen 3-vuorotyön ja perhe-elämän sovittamisen kanssa. Me totesimme, että homma ei skulaa ja elokuussa siirryn vuodeksi päivätöihin. Työ on uusi ja varmasti haasteellinen, mutta työyhteisö tuttu ja työnantajakin pysyy samana. Luvassa on siistiä sisäduunia, työaika liukuva ja muutenkin odotan innolla uuden pestin alkamista!

kuva: papunet.net

Viimeinen, mutta lomailun kannalta ei suinkaan vähäisin, positiivinen asia on

4. PUISTORUOKAILU!

Helsingin kaupunki tarjoaa kesä- ja heinäkuussa leikkipuistoissa alle 16-vuotiaille lapsille ilmaisen lounaan. Lounaslista löytyy täältä. Mukaan otetaan omat ruokailuvälineet ja vesimuki tai -pullo ja sitten ei muuta kuin soppajonoon! Ihan huippua, että tällaista on olemassa! Aamulla saa rauhassa nukkua hiukan pidempään, sitten vaan lautanen kassiin ja leikkipuistoon leikkimään. Äidin ei tarvitse hötkyillä, että pitää lähteä laittamaan ruokaa, vaan voimme nauttia ulkoilusta ihan rauhassa. Ruoka tarjoillaan lämpimänä eteen ja sitten voi vielä jatkaa leikkejä tai lähteä kotiin päiväunille. Tämä mahdollisuus helpottaa ainakin meidän arkea huomattavasti, koska meillä aikuiset kuitenkin syö vain yhden lämpimän aterian päivässä. Välillä ei millään meinaa keksiä kahta ruokaa päivässä kokattavaksi, puhumattakaan siitä kuinka paljon aikaa ja vaivaa säästyy.