Tofu-nuudeli wokki

Jostain syystä olen viime aikoina himoinnut tätä ruokaa aina yövuorojen jälkeen. Yövuorojen jälkeiset olotilat ovat kohdallani krapulaan verrattavissa, väsyttää ja kaikkea tekee mieli. Yövuorojen jälkeen tarvitsen tuhtia hiilari- ja proteiinipitoista sapuskaa, että alan pikkuhiljaa tuntea oloni edes suhteellisen normaaliksi.

1 sipuli
1 paprika
250 g parsakaalia
2-3 porkkanaa

1 pkt maustamatonta tofua

2 pkt nuudeleita

soijakastiketta
1 tl inkivääritahnaa (tai tuoretta inkivääriä)
1 tl panang currytahnaa
limemehua
öljyä

suolapähkinöitä tmv.

Suikaloi kasvikset ohuiksi suikaleiksi, leikkaa parsakaali sopivankokoisiksi kukinnoiksi. Kuutioi tofut.
Paista tofut öljytilkassa rapsakoiksi, mausta soijakastikkeella, inkivääritahnalla, limemehulla ja currytahnalla. Nosta tofut lautaselle odottamaan. Keitä nuudelit lähes kypsiksi paketin ohjeen mukaan. Paista sitten kasvissuikaleet haluamaasi kypsyyteen, lisää tofut ja nuudelit. Mausta vielä tarvittaessa limellä ja soijakastikkeella. Heitä vielä annoksen päälle suolapähkinöitä .

Miksei me tehdä tätä useammin - päivä

Olen asunut yli 8 vuotta Helsingissä, mutta en suoraan sanottuna ole mitenkään erityisen ihastunut tähän kaupunkiin. Pakko myöntää, että on täällä kuitenkin hyvätkin puolensa.

Eräänä päivänä tässä viikolla vietimme kivan vapaapäivän Hakaniemessä tyttären ja lomailevan kaverin kanssa.

Ensin piti saada enimmät höyryt ulos lapsesta, joten suuntasimme ensimmäisenä leikkipuistoon Toiselle linjalle.

Hiekkakakkujen ja keinumisen jälkeen olikin jo nälkä, joten siirryimme Hakanimen kauppahalliin ja lounastimme Soppakeittiön herkullisen keiton ääressä.

Lounaan jälkeen nautimme torikahvit ja -simat Hakaniemen torilla.

Lopuksi piti ostaa vielä herkullisia juureen leivottuja kaurasämpylöitä torikojusta kotiin viemisiksi.

Siis miksei me tehdä tätä useammin??

Mustetta ihoon

Täytin viime viikonloppuna vuosia. Nyt on se kriittinen rajapyykki ylitetty, jolloin en enää olekaan "30+", vaan pikemminkin "40-". Onneksi elämä on sen verran täynnä touhua tällä hetkellä, että sen suurempaa ikäkriisiä ei ole ennättänyt potea.

Sain puolisolta ihanan synttärilahjan! Kävin nimittäin maanantaina Fantasmagoria art&tattoo nimisessä mestassa Orivedellä nakuttelemassa lisää mustetta ihooni. Tai en nakutellut, vaan Markus nakutteli.

Markus on vanha tuttuni jo vuosien takaa ja viime vuosina jäbä on opiskellut tatuoinnin saloja ja pisti oman yrityksen pystyyn. Tatuointistudio on valmistunut tänä keväänä remontoimalla piharakennusta ja hienot tilat ovatkin.

Kaikki taulut ovat tietenkin Markuksen itsensä tekemiä.

Olen jo vuosia pyöritellyt mielessäni vadelmanoksan tatuoimista oikeaan käsivarteeni ja kun viimeksi seudulla poikkesin, teimme Markuksen kanssa suunnitelman tatuointia varten. Samalla suunnittelimme toisen kuvan vasempaan olkapäähän, missä minulla on vanha tatuointi, joka on haalistunut ja joka alunperinkään ei ollut ihan erinomainen idealtaan eikä toteutukseltaan. Markus suunnitteli lohikäärmeen, jonka tarkoitus on peittää vanha tatuointi.

Olin varannut koko päivän tatuointeja varten ja saimmekin viiden tunnin aikana molemmat kuvat lähes valmiiksi. Loppuajasta kipukynnys tuntui madaltuvan ja madaltuvan ja lopulta purin hammasta jo siihen malliin, että Markus totesi olevan parasta lopettaa. Lohikäärme saa lisää väriä ja varjostuksia ylleen vähän myöhemmin keväällä, joten sitä en tässä paljasta. Vaapukkapuska sen sijaan on valmis.

Olen ollut toooosi onnellinen uusista kuvistani ja ne ovat mukavasti lähteneet parantumaankin. Tietenkin mielessä pyörii jo uusia kuvahankintoja, nyt kun vauhtiin taas pääsi... Kotona on ollut jonkin verran selittämistä lapselle asiassa, hän kun innostui myöskin piirtelemään itseensä kuulakärkikynällä. Ei liene johdonmukaisinta kasvatusta opettaa lapselle, että "itseensä ei saa piirtää, mutta setä saa piirtää äitiin"...

Persikka-mango kerrosrahka

Joulu meni blogin osalta täysin ohi (eikä vähiten siksi, että luotan äidin tekemään joulupöytään yhä vaan), joten tuutataan nyt urakalla pääsiäiseen liittyviä reseptejä. Tähän kerrosrahkaan sain idean Marttojen liivatteella hyydytetystä jälkiruokaherkusta. Itse en halunnut käyttää liivatetta, joten ohje muokkaantui tällaiseksi.

Persikkakiisseli

2 tlk persikanpuolikkaita sokeriliemessä
4 rkl sitruunamehua
4 rkl persikkapurkin sokerilientä
1 kukkurainen rkl perunajauhoja

Valuta persikat ja soseuta sauvasekoittimella. Kaada sose kattilaan ja lisää sitruunamehu sekä sokeriliemi. Kuumenna kiehuvaksi ja kaada joukkoon kylmään vesitilkkaan sekoitettu perunajauho koko ajan vatkaten. Anna pinnan kuplia hetken jatkaen vatkaamista ja nosta sitten pois levyltä. Anna jäähtyä.

Mangorahka

2 dl vispikermaa
1 prk maitorahkaa
1 prk rahkavalmistetta, mango
1 tl vaniljasokeria
(sokeria)

Vatkaa kermavaahdoksi, lisää loput aineet.
Nostele rahkaa ja persikkakiisseliä vuorotellen isoon lasimaljaan tai annosmaljoihin.

Palmusunnuntain tunnelmia

Viime sunnuntaina tyttäreni kävi ensimmäistä kertaa virpomassa. Tosin vain työpaikallani, kollegan toiveesta. Virpomiseen kuitenkin valmistauduttiin pitkään ja hartaasti. Ensin piti hankkia Helsinkiin mummuni vanha esiliina, joka päälläni minäkin kävin lapsena virpomassa. Kierrätyskeskukselta haettiin kukkea huivi. Suurin ongelma oli vitsojen askarteleminen: mistä ihmiset hankkivat askartelutarvikkeet, kun ei ole enää Tiimaria?? Kreppipaperiakaan ei näemmä saada maahan, kun maahantuojatkin menivät konkurssiin. Onneksi joka nurkalta löytyvästä Tigeristä sai hankittua puu- ja muovihelmiä sekä satiininauhaa ja Suomalaisesta Kirjakaupasta ohutta rautalankaa sekä silkkipaperia.

Lauantaina lähdin tyttären kanssa retkelle, tarkoituksena haalia lähimaastosta muutamia oksia virpomisvitsoja varten. Kodin lähiympäristössä on viime aikoina tehty jotain harvennuksia ja valmiiksi kaadetuista pienistä puista saimme askartelutarvikkeemme hankittua.

Vitsat saatiin askarreltua vaanivista kissoista ja yli-innokkaasta lapsesta huolimatta.

Itse virpomistakin treenattiin pari päivää, sillä tytär ei alunperin ollut kovin innostunut pukeutumaan trulliksi. Isi näytti youtubesta virpomisvideoita ja äiti kulki essu ja huivi päällä yhden päivän, niin lapsikin ymmärsi mistä on kyse. Tai ainakin sen tärkeimmän: kun antaa vitsan, saa kahvipannuun suklaata!

Sittemmin tytär on useammankin kerran halunnut leikkiä trullia, ensin "nessu" ja "huivvi" päälle, sitten kahvipannu ojossa keittiöön: "Shuklaata!"