Palmusunnuntain tunnelmia

Viime sunnuntaina tyttäreni kävi ensimmäistä kertaa virpomassa. Tosin vain työpaikallani, kollegan toiveesta. Virpomiseen kuitenkin valmistauduttiin pitkään ja hartaasti. Ensin piti hankkia Helsinkiin mummuni vanha esiliina, joka päälläni minäkin kävin lapsena virpomassa. Kierrätyskeskukselta haettiin kukkea huivi. Suurin ongelma oli vitsojen askarteleminen: mistä ihmiset hankkivat askartelutarvikkeet, kun ei ole enää Tiimaria?? Kreppipaperiakaan ei näemmä saada maahan, kun maahantuojatkin menivät konkurssiin. Onneksi joka nurkalta löytyvästä Tigeristä sai hankittua puu- ja muovihelmiä sekä satiininauhaa ja Suomalaisesta Kirjakaupasta ohutta rautalankaa sekä silkkipaperia.

Lauantaina lähdin tyttären kanssa retkelle, tarkoituksena haalia lähimaastosta muutamia oksia virpomisvitsoja varten. Kodin lähiympäristössä on viime aikoina tehty jotain harvennuksia ja valmiiksi kaadetuista pienistä puista saimme askartelutarvikkeemme hankittua.

Vitsat saatiin askarreltua vaanivista kissoista ja yli-innokkaasta lapsesta huolimatta.

Itse virpomistakin treenattiin pari päivää, sillä tytär ei alunperin ollut kovin innostunut pukeutumaan trulliksi. Isi näytti youtubesta virpomisvideoita ja äiti kulki essu ja huivi päällä yhden päivän, niin lapsikin ymmärsi mistä on kyse. Tai ainakin sen tärkeimmän: kun antaa vitsan, saa kahvipannuun suklaata!

Sittemmin tytär on useammankin kerran halunnut leikkiä trullia, ensin "nessu" ja "huivvi" päälle, sitten kahvipannu ojossa keittiöön: "Shuklaata!"