Texmex-piirakka

Joskus täytyy hemmotella aviopuolisoa hiukan miehekkäämmillä herkuilla, joten tänä iltana puoliso sai nopean texmex-piirakan iltapalaksi. Tämä piirakka on tehty jauhelihasta, mutta sen tilalla voi toki käyttää soijarouhetta tai vaikkapa quorn-rouhetta. Quornista lisää lähitulevaisuudessa...

1 valmis piirakkapohja

400 g jauhelihaa tai vastaava määrä kasviproteiinia
1 iso sipuli
4 valkosipulinkynttä
1/2 pussia taco-mausteseosta
1 paprika (keltaista tai punaista)
1 iso tomaatti siivuina
(jalopenoviipaleita)

1/2 purkkia salsakastiketta (n. 1 dl)
1 dl ruokakermaa
2 kananmunaa

100 g emmentalraastetta

Painele piirakkataikina piirakkavuokaan. Silppua sipuli ja valkosipulinkynnet. Paista jauheliha ja sipulit kypsiksi paistinpannulla, mausta tacomausteella. Kuutioi paprika, lisää ne jauhelihan joukkoon ja paista vielä hetki. Kaada jauhelihaseos piirakkavuokaan, levitä tasaiseksi. Sekoita keskenään salsakastike, ruokakerma ja kananmunat, kaada piirakkavuokaan tasaisesti. Asettele päälle tomaattisiivut, paista 200 asteessa n. 15 minuuttia. Ota piirakka uunista ja lisää päälle juustoraaste, paista vielä 15-20 minuuttia.
Halutessasi saat lisättyä tulisuutta piirakkaan lisäämällä täytteeseen jalopenosiivuja

Kantarellipiirakka karamellisoidulla sipulilla

Tutustuin vasta jokin vuosi sitten karamellisoituun sipuliin ja se se vasta kuulkaa onkin hyvää. Joissakin ohjeissa sipulin joukkoon hölvätään kauheita määriä sokuria ja jopa etikkaa, mutta minä teen tällaisella yksinkertaistetulla ohjeella. Paras hetki karamellisoida sipuli on, minun mielestäni, silloin, kun kauppoihin ilmestyy ensimmäiset peltokuivatut sipulit. Kevätsipulit menevät muussiksi karamellisoitaessa ja vanhat sipulit taas maistuvat kitkerämmiltä kuin uudemmat. Samoihin aikoihin, kun kauppoihin ilmestyy peltokuivattuja sipuleita, metsiin ilmestyy kantarelleja ja siitä se resepti sitten lähti...

Karamellisoitu sipuli

10-12 sipulia kuorittuna ja siivutettuna
reilusti voita paistamiseen (ehkä n. 40-50 g tähän määrään..?)
2-3 tl fariinisokeria
suolaa, pippuria

Paista sipuleita voissa kunnes ne saavat ihan reippaasti ruskeaa väriä, palaa ne eivät tokikaan saa. Pienennä lämpöä, lisää fariinisokeri ja anna hautua, kunnes sipulit ovat pehmeitä ja makeita. Mausta suolalla ja pippurilla.

1 valmis piirakkapohja

kantarelleja
karamellisoitua sipulia
tuoretta timjamia
paahdettuja cashew-pähkinöitä rouhittuna

1 prk ranskankermaa
1 muna
suolaa pippuria

emmental raastetta

Paloittele kantarellit ja paista niistä nesteet pois pannulla. Voit myös kuullottaa sienien kanssa pienen sipulin silputtuna, jos haluat. Mausta suolalla ja pippurilla ja revi joukkoon tuoretta timjamia. Paahda cashew-pähkinöitä uunissa 225 asteessa muutama minuutti ja rouhi terävällä veitsellä pienemmiksi. Painele sulanut piirakkataikina piirakkavuokaan, levitä päälle runsaasti karamellisoitua sipulia ja kantarelleja, ripottele päälle rouhitut pähkinät. Sekoita muna ja ranskankerma keskenään, mausta tarvittaessa ja kaada piirakan päälle. Voit myös laittaa muutaman timajaminoksan vielä piirakan päälle. Paista 200 asteessa n. 20 minuuttia, lisää sitten juustoraastetta päälle ja paista vielä 15-20 minuuttia.

Valmiista piirakasta melkein jäi kuva saamatta, kuvassa keskellä vielä muutama palanen, jotka eivät vielä olleet löytäneet tietänsä herkuttelijoiden lautaselle

Piknik meren äärellä

Eilen oli eräs niistä päivistä... Hirveästi tekemistä ja hirveän vähän aikaa. Piknik-eväiden tekeminen jäi viime tinkaan, keittiö näytti tältä

 ja sitten oli pakko vielä tinkiä lapsen lounaasta. Kuinka huonoksi äidiksi voikaan itsensä tuntea, kun lapsi söi animaatioelokuvan ääressä kaupan minipizzoja lounaaksi. No, lapsi itse taisi tykätä hiukan vapaammasta lounastusmuodosta ja minä sain sillä aikaa leipoa sipuli-sienipiirakan. Jouduin tinkimään myös siinä, että piirakan pohjana käytin kaupan piirakkapohjaa. Tai no, totta puhuakseni käytän niitä aika usein. Piirakkataikinan väsääminen on nimittäin jokseenkin tylsää puuhaa.

Sää oli mitä mahtavin ja vietimme uusien ja vanhojen työkavereiden kesken ihanan illan näissä maisemissa

Ruokaa oli enemmän kuin tarpeeksi tarjolla

 

Oma panokseni yhteiseen tarjoiluun oli siis kantarellipiirakka sekä feta-paprikalevite ciabattan kera. Ciabatta oli esipaistettua, sekin meni tinkimisen puolelle, kun alun perin tarkoitukseni oli tehdä grissinejä eli leipätikkuja. No, tällä kertaa meni näin, mutta kaikesta huolimatta ruoka ja juoma maistui, musiikki soi ja aurinko paistoi!



 

 

Valkosipuli-yrttivoilla täytetyt patongit

No niin, lupaan, tässä viimeinen yövuoron resepti vähäksi aikaa! Ainakin kolmeksi viikoksi, sitä ennen minulla ei nimittäin ole yövuoroja... Nyt olen hetkisen lomalla ja aion ensin keskittyä tyttäreeni sekä muuhun perheeseeni. Loppuviikosta on sitten aikuisten hauskaa tiedossa, piknik hyvässä seurassa! Piknikistä ja sen eväistä varmaan lisää tuonnempana. Sitä ennen lasten hauskaa ainakin täällä:
http://www.titinalle.fi/titi_nallentalo

Tämänkin leipäohjeen perustana on ihan perus sämpylätaikina. Taikinaa voi muokata haluamansa laiseksi jauhoja ja nestettä muuttelemalla.

Täytteeksi tulee

50-75 g voita
yrttejä
pari valkosipulinkynttä
ripaus suolaa

Taikinasta kaulitaan suorakaiteen muotoinen levy, voiseosta levitetään levylle ja rullataan pitkältä sivulta kuin kääretorttu. Pintaan muutama viilto terävällä veitsellä ja paistetaan 200 asteessa 10-15 minuuttia. Puolen litran taikinasta tulee 4-6 patonkia. Patongin pinnasta saa rapsakan, kun uunin pohjalle laittaa paiston ajaksi matalassa astiassa vaikka desin vettä.

Vauvaperheen ruokakirja

Löysin taannoin Kierrätyskeskukselta lisäyksen lapsiperheaiheiseen keittokirjakokoelmaani.

Ulla Ingervo & Arja Lyytikäinen:
Vauvaperheen ruokakirja - Opastusta ja ruokaohjeita
Odotusaika, imetysaika, vauvanruoka, perheen ruokailu

Kirja on vuodelta 1989 ja sen kyllä huomaa, sekä resepteissä että kuvissa. Itseasiassa kuvat näyttävät sikäli tutuilta, että näemmä oma "ruokakuvaustyylini" on suoraan 80-luvulta. No, kirjassa kuvat toki ovat taidokkaampia, minä en todellakaan mikään valokuvaaja ole.

Kirjan alussa on se pakollinen ravintoaineosuus, sitä seuraa raskausajan ravintoaineosuus ja sitten imetysajan ravintoaineosuus ja... hoh hoijaa. No, ehkä niitä joku jaksaa (tai on jaksanut silloin 80-luvun lopussa ja 90- luvun alussa) lukea. Kirjan loppupuolella puolestaan on hyvin suunniteltu neljän viikon ruokalista vauvaperheelle, joskin osa ruokalajeista on aikansa eläneitä. Vai tarjoaako joku vielä vuonna 2013 perheelleen broilerinmaksakastiketta kyssäkaalipuolukkaraasteen kera? En minä ainakaan. Ruokalistasta saa kuitenkin hyviä vinkkejä taloudelliseen ja järkevään ruokien suunnitteluun. Tämän kirjan ohjetta mukaillen opettelin tekemään kanaviilokkia ja muutenkin reseptien joukosta löytyy useita perinteisiä kotiruokia, joita ei ole välttämättä tullut edes ajatelleeksi. Ensisijaisena tietolähteenä tätä en käyttäisi, varsinkaan, koska kasvisruuat eivät ole erityisen hyvin edustettuina, mutta ideointiin tämä on ihan hyvä apuväline. Harvoin muutenkaan käytän keittokirjoja yks yhteen kokkaamiseen vaan sovellan ohjeita tarpeen mukaan.
Kahden euron kirjaksi ihan hauska lisä kirjahyllyyn.