Turhuuksien markkinat

Joskus asiat vaan on tavattoman turhia, ehkä jopa kalliitakin, niitä ei oikeasti tarvitse, mutta ne vaan on kiva omistaa. Ja sitten on niitä tavaroita, joista ei itsekään oikein ymmärrä, miksi ne nurkissa pyörii. Meidän taloudessa sitä turhaa tavaraa piisaa. Eikä vähiten siksi, että mieheni on kuin Muumien Hosuli. Kattila päässä asuu kahvipurkissa ja keräilee nappeja ja muuta mukavaa. Noin suunnilleen. Joitakin turhuuksia toki minunkin jäljiltäni talosta löytyy.

1) Silitysvesi
Mistä saa silitysvettä? Kraanasta tietenkin. Mutta saa sitä myös kaupasta, nimittäin tuoksuvaa silitysvettä. Paras tuoksu maailmassa on, minun mielestäni, ulkona kuivattu, silitetty lakanapyykki. Kaapissa lakanat kuitenkin alkaa nopeasti haiskahtamaan ummehtuneelle. Siksi sain päähäni, että silitysvettä se olla pitää. Varsinkin, kun lakanoiden ulkonakuivaamiskausi on kuitenkin suht lyhyt.

Kukkaistuoksua liinavaatekaappiin

Ostin kulttisuunnittelijaksikin tituleeratun Cath Kidstonin silitysvettä jo aikaisemmin mainitsemastani Ystävämyynnistä. Tuoksu on Cherry blossom ja aika kukkea tuoksu onkin. Cath Kidstonin tuotteet eivät sisällä sulfaatteja eikä parabeeneja (ne on kosmetiikassa ja sen sellaisessa niitä no-no-juttuja, esim. parabeeneja käytetään säilöntäaineina ja niiden epäillään aiheuttavan naisilla rintasyöpää. Lisäksi molemmat ovat allergisoivia. Eli kannattaa välttää, jos mahdollista.). Pullo on ihanan vintagehenkinen, tämän kanssa silittäessä tulee jotenkin 50-luvun kotirouva-olo. Sillain hyvällä tavalla.

2) Spätzleschwob aka perunapuserrin
Ostin tämän perunapusertimen lähiprisman alennusmyynnistä, koska siinä on erityinen Spätzlerauta. Olin joskus 90-luvulla, kauan kauan sitten, saksalaisessa perheessä ystävyyskuntavaihdossa. Heillä tehtiin Spätzleä kerran pari viikossa ja sitä syötiin sitten useana päivänä. Spätzleä käytettiin niin kuin meillä perunaa eli melkein minkä kanssa vain. Spätzle on oikeastaan paksua pastaa, taikinaan tulee munia, jauhoja ja suolaa. Löysähkö taikina puristetaan Spätzleschwobin läpi kiehuvaan veteen, jossa on loraus öljyä, ja keitetään kypsäksi. Erityisen hyvää se on uunissa paistettuna karamellisoidun sipulin ja juustoraasteen kera. Kerran tuli tehtyä Spätzlejä, homma oli työlästä, koska en saanut taikinaan oikeanlaista koostumusta. Muutoin puserrin on maannut kaapissa. Tällähän voisi tehdä myös perunalunta (mikä on siis sen käyttötarkoituskin), mutta eipä ole tullut tehtyä sitäkään.

Ylhäällä perunapuserrin, alhaalla maidonvaahdotin

3) Maidonvaahdotin
Isäni oli joskus aikoinaan innostunut erilaisista diettipirtelöistä ja tämä maidonvaahdotin on hänen perujaan, tällä pikku vispilällä hän sekoitteli pirtelöitään. Nykyään se on minulla, enemmän tai vähemmän aktiivisessa käytössä. Minä tosin käytän sitä ihan maidon vaahdottamiseen. Espressokeittimellä loraus espressoa ja maitoa kattilaan, sitten sievästi suristelee ihanan paksun vaahdon maidon pintaan. Voisihan sen toki tehdä ihan tavallisellakin vispilällä, ei siihen kai patterilla toimivaa miniatyyrivispilää tarvitsisi. Mutta kun se on ihana. Vaikka on tämä systeemi tietysti vähän tämmöinen köyhän naisen systeemi, olisihan se oikeaoppisempaa lämmittää ja vaahdottaa maito espressokeittimen höyrysuuttimella. Rikastumiseen asti kuitenkin näin.

4) Dettol saippua-annostelija
Okei, nyt pitää heti ensimmäiseksi alleviivata, että tätä en ole itse ostanut. Sain sen äidiltäni. Mainoksen mukaan tämä saippua-annostelija on hygieeninen ja estää bakteerien leviämisen, koska se annostelee saippuan käteen liiketunnistimen avulla. Mietitäänpä nyt hetki. Aiot pestä kätesi. Menet lavuaarin ääreen, otat saippuaa annostelijasta ja... TADAA! Peset kätesi! Eikös käsien pesemisen tarkoituksena ole puhdistaa kädet? Kuka vielä sen jälkeen menee lääppimään saippuapulloa? Siis en ymmärrä. Vempain toimii neljällä AA-paristolla ja kättä liiketunnistimen kohdalla heilauttamalla pruuttaa käteen annoksen nestesaippuaa. Meillä tämä ei toimi senkään vuoksi, että vessan lavuaarissa pestään pientä pyllyä ja sensorin edessä saattaa heilahtaa pienet jalat, jolloin laite tuuttaa saippuaa pitkin lavuaaria. Tosin saippua itsessään tuoksuu hyvälle ja jättää kädet pehmeiksi. Summa summarum; Ei Dettol saippua-annostelijaa ole turhaan valittu Vuoden turhakkeeksi 2012.