sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Virkattu verkkopussukka

Olen vihdoinkin päässyt nauttimaan elämästä leikkipuistoissa aikaansa viettävänä hiekkalaatikkomutsina! Tämä uusi elämänvaihe on etukäteen aiheuttanut innostusta, pelkoa ja jännitystä. Aikaisemmat vähäiset kokemukseni leikkipuistoista liittyvät kertoihin, kun olen ollut ystävieni lasten lapsenvahtina. Silloin lapsettomalle nuorehkolle maallikolle leikkipuistojen käyttäytymissäännöt olivat aivan pimennossa. Aikuiset seisoivat haukkana lastensa vieressä vahtimassa, ettei kukaan vaan lainaa heidän kullanmurunsa punaista lapiota tai ettei keinujonossa etuilla. Muistan ajatelleeni, että eikö lasten olisi syytä antaa hoitaa omat hiekkalapiosotkunsa ja sosiaaliset kuvionsa? Ei kai kukaan halua, että lapsesta kasvaa saamaton nyhverö, jonka ylitse voi kävellä ja ottaa mitä haluaa, jos kukaan ei ole vahtimassa? Hämmennystä aiheutti myös se, että en kysyttäessä muistanut seurassani olleen lapsen tarkkaa ikää päivälleen (hmm, se on puolitoista vuotta, suunnilleen. Ehkä). Tietenkään en vaivautunut selittämään, ettei lapsi ollut omani.

Nyt, kun oma lapseni on vihdoin sen ikäinen, että leikkipuistossa voi tehdä muutakin kuin maata (lumihangessa), olen suhtautunut asiaan uteliaan innokkaasti. Onneksi tyttäreni on sosiaalinen ja rakastaa ihmisiä, joten minäkin epäsosiaalinen olen siinä sivussa sujahtanut hiekkalaatikkojengiin mukaan. Tosin ne käyttäytymissäännöt on vieläkin pimennossa (saako niitä lapioita lainata??). Mutta suhtaudun tulevaisuuteen toiveikkaasti, ehkä minäkin opin käyttäytymään oikein hiekkalaatikolla.

Omatkin hiekkalaatikkolelut on hankittuna ja niitä varten pitäsi olla jokin kantamisväline. Muovipussi on sikäli hyvä, että muovipussin päällä voi istua, jos on kostea sää eikä omista omaa kokoaan olevia kurahousuja. Toisaalta muovipussissa kulkeutuu helposti paljon hiekkaa mukana ja onhan ne jotenkin niin... muovipusseja. Tätä tarkoitusta varten ryhdyin virkkaamaan verkkopussukkaa, jonka läpi hiekka sujahtaa ja lelut kuivuvat, vaikka lelut olisivat pussissa sisälläkin. Mitään ohjetta minulla ei pussukkaa varten ollut ja lankakin löytyi omista varastoista. Koon arvioiminen oli hankalaa, kun verkko venyy ja vanuu ja liian pienihän siitä tuli. Mutta tälle pussille löytyi hyvä käyttötarkoitus, hetken mietittyäni tosin. Meillä on tosi pieni kylppäri ja kylpylelut lojuu milloin missäkin kuivumassa. Tästä lähtien ne voivat kuivua kätevästi virkatussa verkkopussukassa! Tai sitten siinä voi kantaa vaikka palloa. Mahdollisuuksiahan on.


Kirjoittelen myöhemmin ohjeen pussukkaa varten, kunhan jaksan keskittyä moiseen pikkutarkkaan hommaan.

4 kommenttia:

  1. Kätsän näköinen pussukka! Varmaan toimii hyvin. Muakin vähän jänskättää leikkipuistoon meno, mutta yritän suhtautua siihen kuitenkin avoimen uteliaana...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on työn alla isompi verkkokassi pienemmillä rei'illä, katsotaan, josko sinne sitten saisi ne hiekkalelutkin mahtumaan :D Se leikkipuistoelämä on ollut yllättävän mukavaa, näin ens alkuun ainakin. Kivoja ihmisiä ja tyttäreni kyllä osaa hurmata niin aikuiset kuin lapsetkin, se on mukava huomata.

      Poista
    2. Hei hyvä idis toi pussi! Meillä ne on olleet kangaskasseissa jotka menee sitten törkeän näkösiksi. Laita pian ohje niin virkkaan tässä joutessani. Siitä lapiosta: meiltä kuopukselta saa lainata, esikoiselta ei niin missään nimessä. Tai tulee tupenrapinat.

      Poista
    3. Minun esikoiskuopukseni jakelee hövelisti tikkuja syötäväksi muillekin, että ehkä hältä saa sitten lapiookin lainata. Juu juu, kun tässä ny kerkee niin ohjeistan.

      Poista